Ajattelin ensin laittaa tunnistettavan viestin, mutta jätettäköön sellaiset tästä edespäin lähettämättä. Huudan tämän tuuleen ja toivon, että se vie osan surustani pois. Prosessointia...
Voisin kirjoittaa sivukaupalla niistä ajatuksista ja tunteista, joita olet minussa herättänyt. Mutta en näe mitään syytä laittaa niitä tähän. En halua, että luulet minun kerjäävän huomiotasi, tai sääliäsi.
Haluaisin päästää jo irti näistä tunteista, joita en voi kohdistaa sinuun. Tunteista, joita en halustani huolimatta ole kyennyt hillitsemään tai hallitsemaan.
Viimeaikaiset tunteeni ovat herättäneet minussa paljon epävarmuutta ja pelkoa. Välillä on tuntunut, täysin järjenvastaisesti, etten koskaan aikaisemmin ole kokenut mitään vastaavaa. Samalla olen saanut uudenlaista varmuutta itselleni sekä tuntea oloni onnelliseksi ja iloiseksi. Tietämättäsi olet antanut minulle paljon. Pelkällä olemassaolollasi. Toivottavasti vastavuoroisesti myös sinä olisit saanut minulta jotain itsellesi.
En tiedä, tulenko koskaan enää kokemaan mitään vastaavaa, yhtä hullua ja järjenvastaista tunnemyrskyä. Mistä ikinä se tulikin, on se kuitenkin ollut sen arvoista. Toivon myös, ettet vastaa tähän, ainakaan siten, että tunnistaisin sinut. Jääköön tämä tähän ja tehköön aika tehtävänsä. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa lämpöä sydämeesi ja rakkautta elämääsi.
Voisin kirjoittaa sivukaupalla niistä ajatuksista ja tunteista, joita olet minussa herättänyt. Mutta en näe mitään syytä laittaa niitä tähän. En halua, että luulet minun kerjäävän huomiotasi, tai sääliäsi.
Haluaisin päästää jo irti näistä tunteista, joita en voi kohdistaa sinuun. Tunteista, joita en halustani huolimatta ole kyennyt hillitsemään tai hallitsemaan.
Viimeaikaiset tunteeni ovat herättäneet minussa paljon epävarmuutta ja pelkoa. Välillä on tuntunut, täysin järjenvastaisesti, etten koskaan aikaisemmin ole kokenut mitään vastaavaa. Samalla olen saanut uudenlaista varmuutta itselleni sekä tuntea oloni onnelliseksi ja iloiseksi. Tietämättäsi olet antanut minulle paljon. Pelkällä olemassaolollasi. Toivottavasti vastavuoroisesti myös sinä olisit saanut minulta jotain itsellesi.
En tiedä, tulenko koskaan enää kokemaan mitään vastaavaa, yhtä hullua ja järjenvastaista tunnemyrskyä. Mistä ikinä se tulikin, on se kuitenkin ollut sen arvoista. Toivon myös, ettet vastaa tähän, ainakaan siten, että tunnistaisin sinut. Jääköön tämä tähän ja tehköön aika tehtävänsä. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa lämpöä sydämeesi ja rakkautta elämääsi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
http://youtu.be/gZd-L1-Hi-4
käsittelevän edes mahdollisuutta siihen että voisitte oikeasti olla yhdessä, miksi näin?
Oletteko kumpikaan varattuja? Jos ette niin mikä estää yhdessäolon?
Toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja katsomme tähtiä yhdessä.
ainakaan voi yksiklöidysti vastata, sillä tieto siitä takoitatko naista vai miestä, puuttuu täysin.
pyöreämmin kirjoittaa ja vielä vaivaa nähty. on siis sopivaa taas kysyä miksi? miettikää nyt onko tässä palstassa mitään järkeä?
Ihan tarkoituksella ympäripyöreästi. Tunteiden prosessointia, läpikäymistä näin ensiavuksi. Sallittua sekin varmaan tällä palstalla. Vai onko katkera palstapirkko parempi vaihtoehto :)
"En halua, että luulet minun kerjäävän huomiotasi, tai sääliäsi."
Tuskin kukaan fiksu ihminen ajattelee toisesta noin, tai tämän tunteista, vaikka se olisikin ollut kuinka yksipuolista. Toivon, että ehkä joskus voitte vielä kipuilematta jutella kasvotusten, kun aika on tehnyt tehtävänsä. Romanttiset tunteet ovat kuitenkin iso etuoikeus ja merkittävä kokemus, vaikka niihin liittyisi tuskaakin.
Itse en vaihtaisi mitään kokemaani pois, vaan olen kiitollinen siitä (vähästäkin) mitä sain. Vielä en kuitenkaan uskalla mennä kiittelemään, retkahtaisin kuitenkin uudestaan yhtä pahasti - ja myöhemmin sitten, niin, pelkään että tuskin sillä enää sitten olisi mitään arvoa hänelle, jos lienee nytkään. Silti, minä olen kiitollinen, ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Tuntuu vähän tuhlaukselta ettei sitä voi sanoa, mutta ehkä on parempi olla keikuttamatta venettä, ettei päädy kylmään kylpyyn...
Älä taistele sitä vastaan. Itsekin sanoit että aika tehköön tehtävänsä. Ole lempeä sille mitä käyt läpi. Ja puhu jollekin ihmiselle. Ei täällä vaan irl, jos on joku johon voit luottaa. Se auttaa aina.
No niin. En ollut tunnistettava.
Hyvää yötä kaikille palstalaisille ja kauniita unia.
Tää poistuu paikalta ny :-)
Tunnen yhden ihmisen jota olen rakastanut ja joka vannoo rakkauttaan kaikille. Sen jälkeen on aivan sama onko joku rakkaus totta vai ei sillä todellisuudessa uskon ettei rakasta ketään. Ja saanen huomauttaa että katso elämäntilannettasi - piskiä rakastat. Ehkä hän on todellinen rakkautesi. Samapa se, liikaa olet vannonut kaikkialle. En usko että sellainen ihminen osaisi rakastaa....
ihminen on taipuvaisempi pelkäämään ja suojelemaan sisintään kuin antautumaan niin erikoiselle ja suurelle rakkaudelle.edessä kun ei voi mitään salata ja se voi olla aluksi pelottavaakin, kun toinen lukee sinua kuin jakaisi sinun ihosi.
Ja jos toinen ei ole ollut vielä henkisesti valmis kohtaamaan toista puoliskoaan, niin heidän pitää kasvaa tasavertaisiksi erillään.
Ja kyllähän tämä voi kuulostaa selittelyltä ulkopuolisista, mutta se on myös hiukan sellainen uskonasia. Oma maailmankuva, jonka kautta yrittää ymmärtää miksi ihmiset vaikuttavat meihin niin eri tavoin.
Tyhjentävää vastausta ei näin kauniiseen kirjoitukseen voi laittaa, tuntuisi latteuksilta kaikki. Sääliä...ei koskaan, uskon aloittajankin tietävän tämän. Joskus on parempi asioiden antaa olla jos on mahdoton kyseessä. Arvostaa siitä mitä on.
Ei tuollaista ympäripyöreää aloitusta kukaan voi täällä omia. Sinun pitäisi laittaa viestisi irl. Mitähän se toinen osapuoli on saanut kokea?
En ollut ap. Yksi vastaaja vain.
Arvostankin sitä mitä minulla jo on ja se juuri antaakin voimia tähän tilanteeseen. Olen saanut, nimenomaan saanut, kokea tässä elämässä myös paljon vastoinkäymisiä, joista kaikista olen kuitenkin selvinnyt tavalla tai toisella. En oikein osaa enää kovin pelätäkään mitään, mitä elämässä saattaisi eteen tulla. Kaikesta on mahdollista selvitä. Tapa millä selviää ei ehkä aina ole se mieluisin, mutta selviytymistä kuitenkin. Sen vuoksi olenkin valmis ottamaan elämältä vastaan kaiken mitä se eteen sattuukin tuomaan. Tässä tapauksessa voi hyvinkin olla, että toinen ei ole yhtä kypsä tai valmis. Omakohtaisesti en osaa ajatella, että mikään olisi mahdotonta, mutta luulen, että toinen ajattelee meidät mahdottomaksi. Tunteita toisellakin on, sen tiedän. Täysin varma en voi toki olla mistään, koska keskusteleminen ei onnistu. Mutta, tämä menee osittain jo niin yleiseksi liipalaapaksi, että parempi lopettaa. Kiitoksia rohkaisevista vastauksistanne, täällä palstalla näyttää käyvän myös ihan täyspäistäkin porukkaa :)
Lisäisin vielä, että on täysin mahdotonta tyhjentävästi tänne mitään kirjoittaa. Usein pelkiksi pintaraapaisuiksi tahtovat jäädä nämä tekstit. Mutta kuten sanottua, kirjoittaminen tänne toimii hyvänä ensiapuna tunteiden yliläikkyessä. Ja jos hyvin käy, niin saa jopa ihan oikeaa vertaistukeakin :)
Miksi keskusteleminen ei onnistu? Ignooraako hän sut vai sinä sen?
Ehkä kannattaisi yrittää sitä keskustelemista. Jollakin tavalla aukaista puhumattomuuden tila. Ehkä se toinen ajattelee samoin kuin sinä. Kumpikaan ei uskalla avata tilannetta juuri siksi. Älä yritä lukea toisen ajatuksia vaan yritä oikeasti saada selvyys molempien takia. Kävi sitten miten kävi. Eteenpäin on helpompi sen jälkeen jatkaa?
Sitä on taas Aikakonetta kuunneltu.
Rakkaani hylkäsi minut, kun en luottanut. Miksi olisin, nyt on kihloissa yhden epäilyn aiheeni kanssa. Jotenkin tiedän tai siis luulen, että kaipaa minua vielä, mutta myöhästä itkeä enään perääni. Aika on saanut minutkin ihastumaan toiseen ja josta oikeasti välitän. Kannatti hänen pitää minuun hajurako, en olis muuten päässyt tunteistani häntä kohtaan minnekkään....
Onko aloittajan otsikossa "vihje"
on otsikko ja tuuleeko siellä nyt ?
Tuntea, tunnen.. tuulee
Miksi et kerro tunteistasi niiden kohteelle? Luultavasti tunteidesi kohde on kuitenkin epävarma, vaikka olettaa, että sinulla on tunteita häntä kohtaan.
Tunnen, ajattelen usein, ihmettelen edelleen mitä tapahtui. Ehkä tuuli tuo ajatuksiasi tännepäin. Kohta vuosi, kun ohitettiin. Nyt olen yksin. Voimia sinullekin, mihin ikinä ryhdyt.
Osaat yhä kirjoittaa. Asiat olivat sinun käsissäsi, olisit poiminut minut kyytiin. Teit kaikkea muuta, minä taas kaikkeni.
teit kaikkesi?
Ei varmaan oo kyl mulle tää kun ei vastausta näkynyt ;)