En tiedä mikä minusta on tullut. En ennen ollut tällainen. Minun siskosta tuli aikuinen ja minä kun luulin että olisimme eläneet aina niin kuin ennenkin. Hänellä on poikaystävä ja roikkuvat keskenään aina. Ei sen minuun pitäisi vaikuttaa pätkän vertaa! Minunhan pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan kun hän on löytänyt hienon miehen. Minulla ei ole miestä. Olen yrittänyt treffailla mutta kukaan ei minusta jaksa innostua. Minulla siksi melko huono itsetunto ja aina kun sisko puhuu poikaystävästään niin se saa minut jotenkin masentuneeksi ja tuntuu että olen maailman rumin ihminen.
Miten pääsisin eroon tästä kateudesta, johon ei ole yhtään mitään syytä? Mistä olen kateellinen? En oikeastaan mistään. Hyvin pärjään ilman miestä. Mutta ehkä se on jotenkin niin ettei minulla ole kavereita ja olen ihan yksin kun sisko ei jaksa viettää aikaa enää minun kanssa. Hänellä on oma elämä. Mutta minä en osaa elää omaa elämääni. En tiedä enää mikä minua kiinnostaa. Nyt kun sisko lähtee niin minulle ei jää yhtään mitään. Sisko osaa olla onnellinen ja nauttia elämästään. Tehdä kaikkea mistä hän tykkää.
Ennen minäkin pystyin tekemään mistä tykkäsin. Meillä oli samanlaiset harrastukset oman siskoni kanssa ja vietimme sen parissa paljon aikaa. Nyt emme ole harrastelleet paljoakaan enää yhdessä ja koko harrastus on jäänyt sivuun. Ei se enää minua kiinnostakaan. Ei kiinnosta enää mikään. Tuntuu että jotenkin olin osa siskoani ja nyt kun sisko lähtee niin minulla ei tee enää mitään. Tämä osa on ihan turha.
Minun pitäisi jotenkin yrittää elää OMAA elämää, mutta en osaa. Kaikki ihastuksenikin on antanut pakit. On minulla kavereita, mutta jotenkin en jaksa olla heidän kanssa kun kokoajan pitää kytätä että mitä siskolle kuuluu. Ikään kuin vaistomaisesti satuttaisin itseäni sillä että hankin tietoa mistä voisin olla kateellinen. Kuitenkaan en tunne sinänsä kateutta itse, koska ei siihen ole syytäkään, mutta silti olen alakuloinen. Mitä pahaa siinä on jos toiset on onnellisia? Ei minun siihen pitäisi puuttua. Auttakaa minut pois näistä tunteista ja opettakaa minut elämään omaa elämää! :(
Miten pääsisin eroon tästä kateudesta, johon ei ole yhtään mitään syytä? Mistä olen kateellinen? En oikeastaan mistään. Hyvin pärjään ilman miestä. Mutta ehkä se on jotenkin niin ettei minulla ole kavereita ja olen ihan yksin kun sisko ei jaksa viettää aikaa enää minun kanssa. Hänellä on oma elämä. Mutta minä en osaa elää omaa elämääni. En tiedä enää mikä minua kiinnostaa. Nyt kun sisko lähtee niin minulle ei jää yhtään mitään. Sisko osaa olla onnellinen ja nauttia elämästään. Tehdä kaikkea mistä hän tykkää.
Ennen minäkin pystyin tekemään mistä tykkäsin. Meillä oli samanlaiset harrastukset oman siskoni kanssa ja vietimme sen parissa paljon aikaa. Nyt emme ole harrastelleet paljoakaan enää yhdessä ja koko harrastus on jäänyt sivuun. Ei se enää minua kiinnostakaan. Ei kiinnosta enää mikään. Tuntuu että jotenkin olin osa siskoani ja nyt kun sisko lähtee niin minulla ei tee enää mitään. Tämä osa on ihan turha.
Minun pitäisi jotenkin yrittää elää OMAA elämää, mutta en osaa. Kaikki ihastuksenikin on antanut pakit. On minulla kavereita, mutta jotenkin en jaksa olla heidän kanssa kun kokoajan pitää kytätä että mitä siskolle kuuluu. Ikään kuin vaistomaisesti satuttaisin itseäni sillä että hankin tietoa mistä voisin olla kateellinen. Kuitenkaan en tunne sinänsä kateutta itse, koska ei siihen ole syytäkään, mutta silti olen alakuloinen. Mitä pahaa siinä on jos toiset on onnellisia? Ei minun siihen pitäisi puuttua. Auttakaa minut pois näistä tunteista ja opettakaa minut elämään omaa elämää! :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.