Tän palstan kommentteja luettuani esitän kaikella ystavyydellä kysymyksen.
MIKSI ENÄÄ NIMITYS LESTADIOLAINEN??
Monesta kommentista melkein 'hyökätään' kimppuun jos joku toinen siteeraa Lestadiusta tai vetoaa hänen sanaansa. Eikö hän okekaan oppi-isä? Eikö kommenttien perusteella olisi parempi nimitys nykyään vaikka Jeesuslaiset?
Ps. Ihminen toki oli Lestadius. Mutta niin oli Luther ja kaikki Raamatun kirjoittajatkin.
MIKSI ENÄÄ NIMITYS LESTADIOLAINEN??
Monesta kommentista melkein 'hyökätään' kimppuun jos joku toinen siteeraa Lestadiusta tai vetoaa hänen sanaansa. Eikö hän okekaan oppi-isä? Eikö kommenttien perusteella olisi parempi nimitys nykyään vaikka Jeesuslaiset?
Ps. Ihminen toki oli Lestadius. Mutta niin oli Luther ja kaikki Raamatun kirjoittajatkin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lestadius ei ole koskaan ollut oppi-isämme. Lestadiolaisuus on ainoastaan luterilaisen kirkon piirissä toiminut herätysliike, me lestadiolaiset olemme kaikki evankelisluterilaisia.
Meidän Lestadiolaisten oppi-isä on juuri L.L.Lestadius aivan samoin kuin Martti Lutherkin on.
Tämä on meidän keskuudessa tunnustettu tosiasia, jolle ei ulkopuoliset voi mitään.
L.L.LESTADIUS ON OPPI-ISÄMME
MARTTI LUTHER ON MYÖS OPPI-ISÄMME
Seurakunta on äitimme
Seurakunnan pää on Jeesus Kristus, Herramme
Isämme Jumala on taivaassa
Oppi-isä on edelleenkin Martti Luther,joka on uskon puhdistanut katolilaisuudesta ,ane-opista ja Lestadius on luterilaisen kirkon pappi,jollekka on uskon vanhurskaus auennut syvällisesti ja omakohtaisesti.Hän on lestadiolaisen herätysliikkeen alulle panija ja opetus-isäksi häntä on tähän asti kutsuttu.
Luther on kuudennen etsikkoajan enkeli. Lestadius seitsemännen. Kumpikin julistanut täydellisesti Raamatun kanssa yhtenäisen Jumalan sanan.
M:L:Kýllä useimmin mainitaa USKON PUHDISTAJA , kuin oppi isä .
mutta olen toki kuullut oppi-isänimityksenkin , mutta miellän sen paremmin LLL:n
vakanssille Joka oli Rovasti , siitä asti , kun sai Kasvien kerääjänä Tukholman
yliopistolta arvon ja myöhemmin Haulikko Rihlan , metsästys aseen jossa oli
yksi piippu haulipanokselle ja toinen piippu luoti aseelle hän oli kerännyt kuivannut
Coodannut toimittanut silkkipaperit väliin 2000 kasvia , joista 3-5 ennen näkemät-
tömiä , ja hän kirjasi ne LLLaestadiuksen nimiin Latinaksi (Ei linnean ).
Kun nämä oli kaikki valmiina , hän oli kerännyt tuplat kaikkia mutta n,1000 valittua
oli jonnekkin suunnattava ,,hän päätti että laitan Ranskaan , hän haki Ranskan
yliopiston kasvitieteellisen osoitteen : ja lähetti kasvit hyv in pakattuna sinne
Kun kului jonkin aikaa , sieltä tuli Muukalaislegioonan korkein arvomitalli, jos
olette olleettarkkana , sen jälkeen se ei puutu monestakaan kuvasta .
Jos nyt paisin LTHERIIN : hänen tärkein toimi oli saada paavi tehottomaksi .
mutta ei sota konstein , ja hän onnistui Saksassa erittäin hyvin , Uskotko .
tietenkin Katolilaisuus ja paavin aneet kuului varmaankin järjestemällisesti
siihen vaikutus piiriin ,,hän noli talvikauden 1510 - 1511 käynyt Paavinj pakeilla ,
Muttei saanut tavata häntä (koska paavi oli muualla ) Mutta ML; havaitsi kyllä
että Huono taloudellinen tilanne siellä vallitsi , takaisin tulon jälkeen hän jakoi
opiskeluan , ja 1512, hänet voideltin Teologian Tohtoriksi .
Kun hän kovasti Halusi Käydä Uskonnollisteologisen murroksen ja sen
hän sai 1516. ns. Tornikokemuksen kautta Siihen vaikutti Room. 1:16, 1:17.
Tämän jälkeen Jumalan vanhurskaus ei Lutherille ollut , vaatimusta , vaan Lahjaa
Ihminen ei tule vanhurskaaksi lain töistä . so , ei minkään omansa varassa ,vaan
uskosta . so. nöyrästi ja luottavasti turvautumalla . Jumalaan Kristuksessa . osoittamaan käsittämättömään laupeuteensa (aineellinen periaate,)
Siis Lahjavanhurskaus . Siihen on jokaisen uskottava , muuta tietä ei ole..
taisi sillä lestatiuksellakin olla vähän puhdistamista pappina kun kirkossa saarnattiin vaan hellää evankeljumia.saarnoihin tuli eri sävel kun hän sai pyhän hengen.silloin synti sai myös nimen varkaat ,viinaporvarit huorat ym...ja ihmisten nukutettu tunto alkoi herätä .ei taida tänä aikana olla sen siviämpi kansa kun katselee ihmisten menoa.taitaa sopia ne saarnat tällekkin kansalle eikä sen vuoksi sovi niitä sivistää.hyvin tunnutaan ymmärtävän mikä on huoran perse. kyllä nousee haloo kun ihmisten jumalaton elämä maalataan silmäin eteen ja epäilen että tästäkin kirjoituksesta jo.
Etkö sinä tiedä että Lestadius vihittiin Suomessa sen takia kun eukko oli raskaana jo ennen vihkimistä? On aivan turha korottaa perseestä paskasta huorista ja hurien vituista saarnannutta miestä. Ota nyt selvää ennen kun alat ihmisiä täällä ylistää sinä saastainen!! Ettekö te ymmärrä edes hävetä ihmispalvontaanne ja ihmisoppejanne?
ON vain yksi nimi maailmankaikkeudessa jossa on pelastus, se on Jeesus Kristus. Kristityt eivät muita seuraa!
paavali tappo monta ihmistä ei kannata varmaan sitäkään uskoa.saarnasi että älkää asettako teitänne tämän maailman muodon jälkeen,johannes kastajakaan ei antanut huorille rauhaa ja menetti päänsä.taitaa vieläkin olla herodiaan huor.. henki liikkeellä
MIKSI SITTEN SANOT OLEVASI LESTADIOLAINEN? Sitä justiisa ihmettelen. Jätä hyvänen aika viraton nimitys pois.
Teu miksi teille ei kelpaa yksin omaan lahjavanhurskaus, kun te ja sinun kaltaisesi pyritte roskittamaan ja tyhjäksi tekemään evankeliumin työtä jota seurakunnassanne tehdään. Te luulette tekevänne Jumalalle palveluksen. Teidän kaltaisia on täällä pieni joukko joiden kirjoituksissa ei ole syvällistä otetta tai ainakin hyvin heikko käsitys teologiaan.
Tämä Mariian kirjoitus ei pidä kyllä paikkansa, vaan seon niin kuin aiemmassa kirjoituksessa kirjoitettiin Lestadius on OPPI-ISÄ .
Tätä jotkut itsepäisesti jankuttavat, mutta tässä asiassa on yhteinen käsitys Suomen, Ruotsin ja Amerikan kristillisyydessä eikä se miksikään muutu.
onks tää vanhoillisten kanava ku meillä esikoisilla ruukataan sanoa että lll ol opetusisä ja ml oppi-isä.
Pappeja ei juuri arvosteta eikä kutsuta mukaan maallikkojohtoiseen esikoisuteen - toisin kuin vanhoillisten parissa, jossa on paljon omia pappeja, herätysliikkeen riveistä tulevia.
Yksi poikkeus on:
Ruotsin kirkon rovasti, Pajalan kirkkoherra Lars Levi Laestadius, jonka saarnoja kuunnellaan seuroissa hartaana usein sekä ruotsiksi että suomeksi. Rovasti on kunniapaikalla seuroissa, eikä olla menty joidenkin norjalaisten tapaan lukea Leastadiuksen sijasta Lutherin saarnapostilloja.
Aina on pidettävä mielessä, että esikoiset ovat äidinmaidosta alkaen juomeet tämän papin sananselitystä ja kasvaneet yhden rovastin seurassa nuoruutensa ja aikuisuutensa ja vielä harmaahapsisina vanhuksina rovastia kuuntelevat.
Esimerkiksi Ukko-Paavolla ei ole körttiläisyydessä läheskään tällaista kunniapaikkaa seuroissa, mitä nyt joskus muostellaan sanomiaan.
Ei myöskään lestadiolaisiuden suurimmassa haarassa, vl seuroissa, saarnoja 1850-60 luvulta näin ahkerasti lueta, ellen erehdy.
Usko taikka älä epaimen, Lestadiusta halveksittiin jo Sakon talossa Matarengissa
1853/1854 vuodenvaihteessa. Hilda Parkajoki se loihe lausumaan, "Lestadiuksella on vain sellaista papin hoitoa". Eli Lestadiuksella ratsastellaan mutta totuus on että hurmahenget varastivat shoun jo hyvin varhain herätysliikkeessä kategeetta Raattamaan johdolla.
Lestadiuksen saarnoja luettiin vain konvertikkeliplakaatin takia, joka kielsi maallikoiden saarnaamiset.
Tärkeä pointti Parkajoen Hildasta. Vaan toki rovastin luo saapui kuin magneetin vetämänä Lapin herännyttä väkeä etenkin tietenkin Raattamaan veljekset Juhani ja Pekka tai suloinen Pietin Antti, joka käsitti armon lukemalla saksalaisen papin ja professorin väkevää kirjaa armosta.
Pappien hengellisyyden arvostelu maan rakoon on saattanut elää Lapin kristillisyydessä, mutta kyllä rovastin saarnatuolista heiluttama ruoska omaa työnantajaansa vastaan on jättänyt syvät jäljet kansanhurskauteen ja koulutettujen teologien hylkääminen on yhtä kuin oikein käsitetty armo ja elävä usko yhä tänään.
150 vuotta yhden papin saarnoja pn syvässä hiljaisuudessa kunnioittaen kuultu seuroissa ennen maallikon saarnaa. Miten itse kukin rukoushuoneella Laestadiuksen saarnoihin sitten suhtautuu on toinen asia. Arvelisin että kunnioituksella, mutta paikoin alkaa jo olla etäisyyttä Ruotsin kirkolliseen ja hengelliseen arkeen 1800- luvun puolivälissä.
Jotain uupuneempaa saattaa tänään postillan lukemisen aikana nukuttaa.
---------ihmeettelijä----- mikä on pointtisi, mikä on juttusi juju? harmittaako?
Esikoisten liike on sekaisin, ja ihmiset on huolissaan..
Vähän oppi-isäämme Lutheria tähän:
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät."
Herra sanoo niiden kuuluvan taivasten valtakuntaan, jotka ovat hengellisesti köyhiä, jotka eivät siis ole suruttomia, vaan vaeltavat Jumalan pelossa. He eivät elä kaikkien tuulien mukaan maailman tavoin, vaan ottavat vaarin elämästään verraten käyttäytymistään tarkasti Jumalan sanaan. He huomaavat, että synti on turmellut ihmisluonnon siinä määrin, ettei oikea kuuliaisuus ota mitenkään toteutuakseen. Ennen kuin arvaammekaan olemme jo täynnä vihaa, kiukkua, kateutta, kärsimättömyyttä ja kaikkea hengellistä kurjuutta. Kun sitten seuraa rangaistus, joka ei jääkään tulematta, niin silloinpa alkaa valitus ja tuska ja murhe. Silloin mielellään omistettaisiin Jumalan armo ja oltaisiin vapaita sekä synnistä että sen rangaistuksesta.
Sellainan sydän, jolla ei syntiensä ja Jumalan tuomion tähden ole lepoa yöllä eikä päivällä, on hengellisesti köyhä. Ei siinä otisesti ole suurta iloa ja naurua. Siksi maailma pitääkin sitä pahana, onnettomana asiana. Toisaalta se pitää autuaallisena asiana sitä, ettei ole ahdistuksia ja kiusauksia, vaan mieli saa olla murheista vapaa. Tämä on siis kristittyjen ensimmäinen ominaisuus: he ovat hengellisesti köyhiä, he siis elävät Jumalan pelossa. He olisivat mielellään hurskaita, mutta huomaavat perkeleen ja oman lihan aina tiellään. Siksi he käyvät aroiksi.
Älkää silti pelästykö, Kristus sanoo. Te olette mielestänne onnettomia ihmisiä, joiden täytyy yötä päivää kantaa sydämessänne surkeutta ja murhetta, mutta uskokaa minua: te olette autuaita, teidän on taivasten valtakunta.
Hyvä kun otit puheeksi hengellisen köyhyyden.
Onko se hengellisesti köyhä joka ei ota Jumalan tarjoamaa lahjaa vastaan, (kaikkien syntien sovitus Kristuksessa Jeesuksessa), kun hänelle ilmaiseksi tarjotaan? Vastaus: Ei ole.
Onko se hengellisesti köyhä joka tumitsee Jeesuksen verellä puhtaiksi pestyjä Jumalöan lapsia kadotukseen, van sillä perustella, ettei ole samoissa syyllisyyden pelon ja häpeän kahleissa kun itse on, eikä kuulu samaan poppooseen? Vastaus: Ei ole.
Onko sellainen ihminen hengellisesti köyhä joka määräilee kuinka toisten on elettävä, ja yrittää pakottaa kaikkia luottamaan itseensä ja omiin käsityksiinsä.
Vastaus: Ei ole!
Köyhä ei yritä itse tienata vanhurskauttaan kun se hänelle ilmaiseksi taivaasta tarjotaan Kristuksen suorittaman sovitusuhrin perusteella yksin armosta yksin uskosta yksin Kristuksen tähden ilman omia töitä.
Näin kävi selväksi että se mitä taivasmatkaaja köyhyydeksi luuli onkin mitä suurinta hengellistä ylpeyttä. Ja tämän hengellisen ylpeyden seuraukset ovat
nyt erittäin voimnakkaasti nähtävissä esikloislestadiolaisuudessa.
Oikeasti nöyrän erottaa heti, ei hän korota itseään eikä muita ihmisiä vaan Kristusta, ja JUmalan kiitos ja ylistys Jeesuksen Kristuksen nimeen on joka päivä hänen huulillaan niin että muutkin sen kuulevat ja oma sydän laulaa kiitosta.
Ei minua harmita. Ihan rehellisesti ihmettelen päässäni miksi sitä nimitystä halutaan käyttää vaikkei hänen oppinsa kelpaa. Minun ajatusmaailmani mukaan siinä tapauksessa olisi mieluummin pelkkä evankelisluterilainen. Edellinen kommenttini piti mennä tähän viestiketjuun ensimmäiseksi vastanneen alle. Jostain syystä hyppäsi tuonne keskelle, jossa tuntui 'huutelulta'. Edelleen ihmettelen samaa asiaa. Ei oo kukaan antanu s e l v e n t ä v ä ä vastausta.
Oikein kirjoitti Martti Luther. Oppi-isä ei missään tässä Vuorisaarnan selityksessä sano, että sitten vasta tulet autuaaksi, kun olet noussut kaikki ne kahdeksan armonjärjestyksen tikapuiden porrasta.
Sen sijaan oppi-isämme sanoo, että Vuorisaarnassa Kristus saarnaa kristityilleen. Hengellinen köyhyys eli synnintunto ja Jumalan pelko on uskovan kristityn tuntomerkki yhtä lailla kuin armon tuntokin.
Puutun tähän keskusteluun siksi, että tässä on yksi tärkeä asia mikä esikoisten opissa poikkeaa Lutherista. Esikoiset väittävät juhlapuheissa noudattavansa Lutherin oppia, mutta se ei pidä paikkaansa.
Anteeksi, mutta en nyt oikein ymmärrä. Minähän kirjoitin vain sitä mitä Luther on selittänyt.
Mistä tiedät, mitä luulen hengelliseksi köyhyydeksi , kun en mitään tuossa siitä puhunut? Miten voit julkaista tänne olettamuksiasi siitä, mitä minä ajattelen hengellisestä köyhyydestä?
Juuri näin se on Tyhmelin!
Lutheria lainataan saarnoissa vain silloin ja siltä osin kuinka se sopii pönkittämään vainmepelastumme-oppia.
Ja uppoaa kuin laihialaisen kuuma naskali voilimppiin, kun ei tunneta raamattua nimeksikään eikä mitä Luther opetti.
No minäpä taas kysyn:
On sallittua puhua itsestään! Silloin ei loukkaa muita!
Onko se hengellistä köyhyyttä, kun en omista sellaista uskon rohkeutta, että saattaisin sanoa kiroilijalle, että "Jumalan poika on joutunut jo ilmankin kärsimään kielemme synneistä hirveän rangaistuksen? Älä hyvä ystävä lisää Hänen kuormaansa ja pahinta on, ellet saata uskoa noitakin sanojasi anteeksiannetuiksi, niin sinun osasi iankaikkisuudessa on suorastaan hirvittävä!"
Minun omatuntoni muistuttaa siitä, että sinä pelkuri, joka et saata tunnustaa Lunastajasi nimeä tämän maailman edessä!
Minä koen siitäkin ja monesta muusta hengellistä köyhyyttä!
Siksi minä tarvitsenkin Jeesusta!
Luther sanoo: "He (hengellisesti köyhät) olisivat mielellään hurskaita, mutta huomaavat perkeleen ja oman lihan aina tiellään. Siksi he käyvät aroiksi."
Sellaiset ihmiset ovat hengellisesti köyhiä, jotka tarvitsevat armoa. He tietävät, etteivät voi ikinä omin voimin täyttää Jumalan tahtoa. Hengellisesti rikkaat eli armonvarkaat luulevat voivansa omin voimin ja farisealaisin tempuin täyttää Jumalan tahdon.
11 11 :n antama esimerkki kuvaa kyllä mielestäni hengellistä köyhyyttä. Tiedostamme, että emme pysty rakastamaan lähimmäistä ja varoittamaan häntä kuolemanvaarasta, vaikka näemme että kadotus on edessä jos hän ei tee parannusta. Meidän kaikkien kristittyjen tehtävänähän on julistaa armoa (syntien anteeksiantamusta) ja totuutta (Jumalan ankaraa vanhurskautta). Koska "totuuden puhujalla ei ole yösijaa", välttelemme oman maallisen kunnian menetyksen pelossa julkista uskontunnustusta ja suruttomuudesta muistuttamista.
Esikoisuudessa synnistä muistuttaminen on vain valitettavasti vääristynyt. Sen sijaan, että muistutettaisiin ja kutsuttaisiin ulkopuolisia, suruttomia ja hengellisesti rikkaita ja etsittäisiin eksyneitä lampaita, keskitytään rakentamaan tavallisten syntisten ihmisten seurakunnasta superseurakuntaa, johon kuuluu vain ulkoisesti esikuvallisia superkristittyjä. Epäviraliset "syntikytät" huolehtivat, että esikuvallisuuden standardiformaatista poikkeavat torjutaan ja masennetaan.
Mutta kun joskus nämä superkristityt havahtuvat toteamaan, etteivät jaksakaan täyttää kaikkia superseurakunnan normeja, seuraukset ovat kaameita. Usko olikin tyhjä kuori, kun oltiin uskottu tähän siunattuun kristillisyyteen eikä Kristukseen. Avioliitot kaatuvat kuin dominonappulat. Kaljan kittaaminen alkaa ensin salaa tissutellen, sitten aletaan juopotella julkisesti. Sitten muodostetaan riippuvuuksia sinne ja tänne. Entiset superkristityt väsyvät ja katoavat näköpiiristä. Samaan aikaan seurakunnan johto näpertelee kuoroharrastuksien ja muiden äärimmäisen typerien pikkuasioiden kanssa.
Opettaisivat ihmisiä oikein.
Tähän olisi vieläpä erittäin yksinkertainen resepti. Luovutaan erehtymättömyydestä. Sen mukana tulee kaikki. Luottamus Jumalaan, ei itseen. Rakkaus muihin, ei omaan kaikkivoipaisuuteen.
Resepti vain on melko karvas. Hengellis-poliittinen kunnia lyödään alas.