Koiran hankinta ei vielä ole ajankohtaista, mutta olen pitkään pohtinut jo seuraavan koirani rotua. Nyt on kaksi noussut ylitse muiden; dopermanni ja rotweiler.
Tiedän kyllä mitä nämä rodut vaatii ja tarvitsee, pystyn ne vaatimukset toteuttamaan :)
Ongelma vain on se etten millään pääse itseni kanssa sopuun kumman rodun ottaisin, olen kyllä hakenut, lukenut ja pohtinut tarkkaan molempia rotuja, olen myös käynyt katsomassa molempien rotujen edustajia.
Rotikka ulkonäöllisesti miellyttää omaa silmää enemmän. Nyt siis toivoisin rakentavaa keskustelua molemmista rodusta.
Plussat ja miinukset?
Selkeimmät luonne erot?
Ja kumpi olisi sopeutuvaisempi ympäristön vaihteluun?
Kiitos:)
Tiedän kyllä mitä nämä rodut vaatii ja tarvitsee, pystyn ne vaatimukset toteuttamaan :)
Ongelma vain on se etten millään pääse itseni kanssa sopuun kumman rodun ottaisin, olen kyllä hakenut, lukenut ja pohtinut tarkkaan molempia rotuja, olen myös käynyt katsomassa molempien rotujen edustajia.
Rotikka ulkonäöllisesti miellyttää omaa silmää enemmän. Nyt siis toivoisin rakentavaa keskustelua molemmista rodusta.
Plussat ja miinukset?
Selkeimmät luonne erot?
Ja kumpi olisi sopeutuvaisempi ympäristön vaihteluun?
Kiitos:)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Nimimerkistä päätellen eukolla on 2 kappaletta pittejä ennestään ja nyt pitäisi vielä saada yksi jonka kanssa ei tule pärjäämään? Selvitä pääsi ensin...
Ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta kysyn, mistä tiedät etten tule koiran kanssa pärjäämään? :)
Oletko kenties naapurini jota sapettaa kun ei jaksa itse koiransa kanssa harrastaa ja näkee minun olevan aktiivinen koirieni kanssa?
Ps: Jos sinä et pärjää perhoskoirasi kanssa, ei se tarkoita sitä ettei kukaan muukaan pärjää.. ;)
Ihan vaan mielenkiinnosta vastaan, kun kerran asiaa tiedustelet, havaintojeni pohjalta että yleensä ihmisillä joilla on kaksi koiraa ennestään ja hinkuvat kolmatta ennenkuin jompikumpi edellisistä on joko luovutettu uuteen kotiin tai vaipunut/vaivutettu ikiuneen, kerjäävät itselleen ikävyyksiä.
Ja ei, en ole se perhoskoiran omistava naapurisi jota olet ilmeisesti vapaanaolevien pittbulliesi kanssa pelotellut ja joka ilmeisesti on ottanut asiasta nokkiinsa naputtaen isännöitsijällesi ja/tai poliisille jotain mieleenpainuvaa koiranpidostasi.
Ps. Kuten ehkä huomaat, en ole ainoa joka epäilee kykyjäsi pärjätä edes kahden, saati kolmen kahjon piskin kanssa... ;D
Vastau: se antoikin oikein positiivisen lausuntonsa koiran pidosta, tuntematta vissiin aloittajaa ja hänen koiriaan.
Taitaa olla" turvapaikan" hakija, kun niin helposti vetoaa toiseen viestiin. Olisitko omin voimin tuota vastausta edes keksinyt ?
että lausunto oli kovin asiantuntematon. Jospa itse katselisit vähän ympärillesi niin näkisit mitä se on noilla kahden koiran omistajilla, puhumattakaan kolmesta. Aloittaja itse sattui kysymään olenko hänen naapurinsa joka aina naputtaa hänelle. En ole. Joten joku muukin on tällöin havainnut hänen ontuvan koiranpitonsa. Olenko silloin ainoa?
Oivoi.. Onneksi tulin hyvissä ajoin lukemaan vastauksesi, sain kivan nauru tauon :D
Tähän asti minulla on aina ollut kolme koiraa talossa, enkä usko että tämäkään "tappajakoira" tuottaa sen suurempia ongelmia. Mutta hei, minä en tunne sinua etkä sinä minua joten en viitsi provosoitua tämän enempää.
Kiitos ja kummarrus.
kiittää eikä kumarrusta. Ilo neuvoa ja opastaa on ollut puolellani vaikka emme tunnekaan toisiamme. Mutta toivottavasti viestistäni on ollut apua ja jätät hankkeen sikseen. Se seuraava nimittäin saattaa olla juuri se joka sekoittaakin pakkasi.
Hei! En nyt osaa erikseen roduista plussia ja miinuksia sanoa, mutta minulla on näitten rotujen sekoitus, aivan ihana pakkaus! Ulkonäöllisesti näyttää enempi rotikalta
Itse tykkään enemmän rottweileristä. Mutta pittien kanssa ottaisin dobermannin.
Älä helposta asiasta kehitä vaikeaa, tietysti rotikka. Toope on tosiaankin nimikäännöksensä väärtti, täys toope, typerys.
Muistan sanoa että ei varmaan koske kaikkia, eten yleistäisi. Ne mitkä minä olen tavannut on umpiluupäitä
Millä perustelet ehdotuksesi että pittien kanssa dopermanni? :)
Tuotahan ei tarvitse edes miettiä, rotikka on viisas, vahva ja vanttera kaveri, sitä tietysti pittis voi pelätä, ainakin pentuna.
Mutta jätä tuo perhonen mielestäsi, vaikka ne vähän kiukkusia onkin, niillä on niin kimeä haukkuääni, korviin sattuu..
Rotikka vaan on paras vaikka pittien kaverina.
Jäi miettimättä, mitä aiot uuden koiras kanssa harrastaa. Onhan silläkin toki merkitystä, noissakin roduissa
Kummatkin yhtä kuvottavia ja ympäristöä terrorisoivia.
Mutta eivät sentään vedä kuvottavuudessa ja terrorisoinnissa vertoja lapsille taikka muille ihmisille!
siksihän noita raatelijakoiria otetaankin että saadaan pysymään kylän kersat kurissa ja nuhteessa, ehkä jopa joku hyvällä onnella poistettua muonavahvuudesta...
Onpas taas asiaa ja asian vierestä..
Joka tapauksessa oma näkemykseni on että toopet on _todella_ paljon vilkkaampia kuin rotikat. Mutta jos mielestäsi ovat niin tasavertaisia kavereita niin ota se rotikka kerta silmääsi enempi miellyttää.
Naapurillani on dobermanni, erittäin tottelevainen ja muutenkin hauska koira.
Itse tykkään enemmän hamstereista tai marsuista. Kilpikonnakin olisi ihan jees.
tuo aloittajakin tykkäisi niistä ja uutta lemmikkiä miettiessään päätyisi samansuuntaiseen loppupäätelmään ja ottaisi marsun, hamsun tai turtlen.
Mikset sitten dfbgbfg aka dh mene noille palstoille, miksi ihmeessä riekut häiriköimässä palstoilla jossa puhutaan eläimestä, jota vihaat? En vaan ymmärrä mikä saa ihmisen jauhamaan vihaamastaan asiasta ja häiriköimään. Ei kukaan terve roiku vihaamansa asian parissa itkemässä ja kiusaamassa muita.
Meneppäs muualle valittamaan siitä.
Oma vastaukseni lähentelee nollainformaatiota, mutta kerronpa kuitenkin kokemukseni:
Kokonaiset 2 kpl dobbereita on nähty, ja nämä eivät kyllä pätkääkään sietäneet omaa n. Itsensä kokoista leikattua poikakoiraani. En lähde syitä spekuloimaan.
Jokusia rotikoita sen sijaan on nähty, ja kaikki tulivat toimeen joko hyvin, tai sietivät omaa koiraani.
Haastavia rotuja lievät kouluttaa sosiaalisiksi, tai vähintään rähisemättömiksi koiriksi.
Dobberi silti ulkonäkönsä puolesta miellyttää enemmän, mutta lähelle niitä ei ole päästy.
Riippuu mitä harrastat, rotikka viihtyy ehkä paremmin kotikoirana soffatyynynä kuin dopperi... Jos etsit aktiivista harrasruskoiraa ota dopperi, mutta jos etsit leppoisaa kotikoiraa ota rotikka.
Jos otat noista roduista kumman tahansa, tai jonkun muun, niin pidä se niin tarkasti.Ettei se ikimailmassa vahingossakaan rynni missään vapaana vieraiden ihmisten tai koirien luo.
Jos ei siihen pysty, ei pidä ottaa koiraa.
Kiitos :)
noiden koirahamsterien pahin ongelma. Kun eivät pysty ymmärtämään sitä mitä on pitää kolmea jopa neljää, usein verenhimoista turrea käsissä. Ne PITÄÄ kuljettaa yksitellen pihalle lenkille ei koko porukkaa kerralla.
Lainsäädännöllä pitäisi puuttua tuohon isojen täyskohlojen mastodonttien ulkoilutukseen.
Kyllä, koira pitää aivan ehdottomasti hallita myös fyysisesti, vaikka olisi suomen paras koirankouluttaja. Toope noista on vähempivoimainen, mutta ei heikon ihmisen koira silti.
Ikävän näköistä kun yhdistyy vajaa tai kesken oleva koulutus, ja sitten se heikko nainen roikkuu kaksin käsin koiran narussa kiinni, leveähkössä taakse nojaavassa haara-asennossa. Liian tuttu näky. 90% kuitenkin selviää tuosta sen verran uskottavasti, että uskaltaa ohittaa.
on vielä aikeissa ottaa sen toopen tai tooperin kahden pittin seuraksi ja väitän, että hänen vakaa aikomuksensa on ulkoiluttaa nuo kaikki samalla kertaa. Herravarjele, näille tällaisille pitäisi määrätä pakolliseksi mies kulkemaan edellä heiluttaen punaista lipppua kuten automobiilien alkuaikoina määrättiin sellainen sivullisten turvaamiseksi.
Noin neljä vuotta taakse päin oli pittieni kaverina kaksi saku herraa, ei meillä ollut ongelmia. Ja kyllä, kyllä tiedän miltä tuntuu omistaa enempi kuin kaksi koiraa. Ja ymmärän myös sen että kanssa kulkioilta sattaa mennä vetelät housuun kun näkee lehtien lööpeissä vaikka minkä moista juttua näistä kavereista.
Mutta olipa koira sitten kahdeksan tai kahdeksankymmenen kilon kokoinen, ei koiran koulutus/ hallinta hankalissakin tilanteissa pitäisi olla fyysistä. Kun on luotto ja kunnioitus kohdillaan molemminpuolin, on elämä helppoa.
Tämän keskustelun tason on lievästi sanottuna jo lapsellista!:)
Hei aloittaja! Minulla on kolme toopea, tässä vähän omia kokemuksia;
- Vähän ylivilkkaita kavereita
- Äärimmäisen helpot kouluttaa ja motivoitunut työnskentelyyn
- Kaikesta pelottelusta huolimatta kun jaksaa tehdä töitä, on se myös sosiaallinen
- Todella kaunis
Minulla tosin kaikki narttuja, ajattelitko narttua vai urosta? Nartut ovat hieman pehmeämpiä. Lykkyä tykö ja toivottavasti otat doperin!
Paskan latvat se kuuluisa henkinen hallinta auta mitään siinä vaiheessa, kun tiukka paikka tulee. Jos pystyt pitämään koirasi silloin, kun ne sanovat vähän räyräyräy naapurin puolikuurolle beaglelle, se ei tarkoita sitä, että kykenisit samaan, kun vastaan tulee oikeasti aggressiivinen koira, jolle omasi vastaavat.
Jatkuvasti näitä "henkinen hallinta se on" -keissejä löytyy, missä se henkinen hallinta on levinnyt kuin tuhka tuuleen ja hommassa on käynyt ikävästi. Niin sekin ihminen, joka ulkoilutti neljää (!) bernhardinkoiraa torin reunoilla, varmasti ajatteli. Henkisesti minä ne hallitsen. Eipä hallinnut. Yksi bernhardilaisista riistäytyi häneltä irti, vastoin kaikkea vtun henkistä hallintaa, ja tappoi kääpiökoiran.
Olen nainen, ja tiedostan itse, minkä verran pystyn ihan fyysisellä voimalla hallitsemaan jos oikein tulee sen tarve. En tule yli 35 kiloista koiraa enää ottamaan. Nykyinen 40 kg pysyy näpeissä, mutta ei välttämättä pysyisi kolme samankokoista... Eikä kyseessä ole aggressiivinen koira, vaan erittäin saalisviettinen.
Tälle henkilölle pitää nostaa hattua. Joillakin se ymmärrys on. Joiltakin valitettavasti puuttuu, ja ne sitten nähdään lööpeissä ja teho-osastoilla.
Kiitos, 5 9. Äly on tullut kokemusvuosien myötä. Aloitin pk-koirien kanssa 80-luvun puolivälissä. Nyt kun harrastusvuosia on yli 30, tiedostan sen, mihin pystyn, ja mikä olisi jo hallinnan rajoilla.
Harmi kyllä moni nuori nousee perse edellä puuhun ja oppii joskus ikävienkin kokemusten kautta, mihin hänen taitonsa oikeastaan riittävätkään. Nuoruuteen tietenkin kuuluu yltiöpäisyys ja luja usko siihen, että itse on oikeassa. Joskus sieltä vaan putoaa korkealta ja joutuu toteamaan, että ei sitten taidot riittäneetkään.
itse dobberin omistajana ja monen rotikan ja dobberin tuntevana voin sanoa, että näistä se rotikka on rauhallisempi ;) tosin jokainen on yksilö, on tullut törmättyä myös rauhallisempiin dobbereihin kuin tuntemani rotikat. Omani on melko vilkas kaveri (2,5v joten nuori neitihän tuo vielä on - jokaisen juoksun myötä rauhoittunut aina jonkin verran), tosin oli myös pentueen vilkkain narttu joten osasin odottaa millainen hyrrä siitä kasvaa.
itseäni rotikka ei miellytä ulkonäöllisesti, mutta jos rauhallisemman kaverin haluat niin rotikka :)