Meillä on 3v. Sabina venäjänsinin. arka kisu. Nyt otimme 9kk ikäisen persialaisen Ramsun kaveriksi. Sabina on leikattu, mutta Ramsua ei.(koska teetän sillä pentuja näyttelyihin). Kolme viikkoa Sabina on sähissyt ja murissut vaikka Ramsu haluaa vain leikkimään. Olen aika uusi näissä asioissa. Onko toivoa, että tulevat vielä keskenään juttuun??? Kuinka kauan se vie? Ja onko yleensä mahdotonta pitää naaraskissaa -leik.- ja leikkaamatonta urosta???
vaikeuksia kissoilla keskenään
tied. kiitollinen
6417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Reagoiko Sabina kaikkiin kissoihin samalla tavalla? Joskus lyhytkarvaisilla kissoilla on vaikeuksia ymmärtää puolipitkäkarvaisia ja pitkäkarvaisia kissoja, jos eivät ole niiden läheisyydessä pentuna olleet (eivät ole siis niihin sosiaalistuneita). Lyhytkarvaisille kissoille pitkäkarvaisen kissan pörheä häntä saattaa näyttää kissan pörhistetyltä hännältä, joka on merkki vihaisuudesta ja pelosta. Ehkäpä Sabina tulkitsee Ramsun hännän nyt vähän väärin?
Kokeile Feliway-haihdutinta ensimmäiseksi (maksaa eläinlääkärillä n. 30 euroa). Älä missään välissä päästä kissoja tappelemaan kunnolla, koska kunnon ilmiriitaa kissat eivät usein koskaan unohda ja sillon vihanpito voi jatkua vaikka loputtomiin.
Yritä järjestellä kissojen elo niin, että ne saavat toisistaan vain positiivisia kokemuksia, eli päästä kissat vähitellen toisiaan lähemmäs ja heti jos vaikuttaa siltä, että sähinä on taas alkamassa, anna Sabinan perääntyä. Älä missään nimessä pakota Sabinaa Ramsun lähelle, eli älä kanna sitä Ramsun eteen, jos se ei itse näin tee. Pakottamalla läheisyyteen saat luonnollisen tutustumisen häiriintymjään ja todennäköisesti Sabinalle jää tilanteesta pelon tunne voimakkaasti mieleen.
Täältä voit myös katsoa vinkkiä:
http://www.incat.fi/6easysteps.asp
Lisäksi suosittelen lukemaan Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen -kirjan. Löytyy kirjastoista.
Kannattaa myös kysyä neuvoa Ramsun ja Sabinan kasvattajilta. Kasvattajat usein tuntevat omat kissansa niin hyvin, että osaavat neuvoa jälkikasvunkin kanssa kaikista parhaiten. :)
Lukaise tuolta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000002265637
Kyllä se siitä, kärsivällisyyttä!
Kyllä ne kissat aikanaan toisiinsa tottuvat, kunhan etenet rauhallisesti etkä pakota ketään mihinkään. Uteliaisuus ja leikkiminen ovat kuitenkin kissoilla asioista päällimmäisinä. Meillä on ollut jopa useampia uroksia samaan aikaan, ja joskus leikki menee vähän liian jännäksi ja alkaa lähestyä "miesten" uhittelua, mutta suurimman osan ajasta on vain hauskaa kaikilla.
Tärkeätä on, että Sabina voi tarkkailla Ramsua, ja seurata vähän kuin sivusta, mitä tapahtuu nyt, kun tämä uusi mellestäjä on tullut taloon. Kunhan tarpeeksi aikaa on saanut katsella, lähtee kyllä pikkuhiljaa tutustumaan. Ja todennäköisesti narttu kun on, vaikka leikattukin, laittaa asiat järjestykseen. Kohta Ramsu tekee juuri kuin Sabina sanoo...tietää iänvanha kissanainen
No niin!- tutustuttamisessa tein ensimmäisen virheen, ekayönä heräsin kauheaan rähäkkään ja menin väliin sillä tuloksella, että Sabina puri minua peukaloon(?), että kynnestä meni läpi. Lääkäriin ja jäykkäkour.rok. ja antipioottikuuri. Sabina on käyttäytynyt samoin muitakin kohtaan. Hankimme ensin pikkuisen valkoisen pitkäkarva kisu-pennun 12vk. -Sabina puri ja kävi kimppuun, itkien etsin uutta kotia. Ajattelin, että otan jo melkein aikuisen , eli Ramsun 9kk. Se on iso kooltaan ja juuri häntä on iso ja pörheä! Olit Miina oikeassa, kyllä Sabina kaapinpaikan näyttää, sänkyyn ei Ramsulla ole tulemista, eli Ramsu-herra nukkuu käytävän matolla yön. Onneksi yöllä on hiljaista. Täällä joku ehdotti leikkausta, mutta tarkoitus olisi teettää pentuja Ramsulla, hänellä on hyvä sukutaulu! Vai täytyykö luopua siitä ajatuksesta. Sabinasta en "ikinä" luopuis, vaikka onkin tuollanen, Siitä merkkailusta jäi asia vaivaamaan, onko sinulla Miina kokemusta siitä? Tai muilla?
Kissamme (2 vuotias tyttö) koki elämänsä järkytyksen kun taloon saapui tänään 16 viikkoinen poikakissa. Koti on toistaiseksi niin pieni (muutto selvästi isompaan jo tiedossa), joten mitään tutustuttamista ei ole mahdollista harrastaa. Kuutamoinen, vanhempi kissa siis, istuu nyt vaan parven portailla ja murisee ja sihisee. Epätoivoissani siis läksin täältä hakemaan kohtalontovereita :) Pienempi uusi tulokkaamme olisi vanhemmasta äärettömän kiinnostunut, mutta emme uskalla päästää pikkukissaa liian lähelle.
Eli samassa veneessä ollaan ja seurailen mielenkiinnolla vastauksianne ja kokemuksianne.