Opiskelen toista vuotta amk:ssa. opiskelemaan lähdin lähinnä ympäristön painostuksesta. Muutaman välivuoden jälkeen olin edelleen lähdössä maailmalle "etsimään itseäni", mutta teinkin "järkevän" päätöksen mennä kouluun. Yllättävän hyvin olenkin koulussa viihtynyt, mutta nyt mielialat ovat alkaneet vetämään sellaista vuoristorataa että jotain pitäis tehdä, en vain tiedä mitä... Tänäänkin olen maannut koko päivän sängyssä ja itkenyt. Miettinyt että olen elämäntilanteessa jossa en ole onnellinen. Vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Välillä olen vuorostaan erittäin onnellinen. Koulussa menee hyvin, olen sosiaalinen ja aktiivinen. Toisinaan tuntuu kuin olisi hirveä pala rinnassa. En jaksa nähdä ihmisiä. Lintsaan koulusta, työt jää palauttamatta, sressi kasvaa.
Tavallaan haluisin pakata kimpsuni ja kampsuni ja lähteä etsimään elämää jota oikeasti haluisn elää, mutta tuntisin itseni tosi looseriksi jos lopettaisin koulun. Ja hyvinä kausina siellä viihdynkin.
Vai olisiko aika mennä lääkärin juttusille....??
Miten te joille koulun läpikäyminen tuottaa hirveää stressiä, selviätte siitä?
Mä en oikein tiedä missä vika, on vaan niin paha olo.
Tavallaan haluisin pakata kimpsuni ja kampsuni ja lähteä etsimään elämää jota oikeasti haluisn elää, mutta tuntisin itseni tosi looseriksi jos lopettaisin koulun. Ja hyvinä kausina siellä viihdynkin.
Vai olisiko aika mennä lääkärin juttusille....??
Miten te joille koulun läpikäyminen tuottaa hirveää stressiä, selviätte siitä?
Mä en oikein tiedä missä vika, on vaan niin paha olo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitäisikö sun jutella jonku kans?? Toisin ku täällä foorumilla on paljon terapeuttisempaa puhua vaikka vanhempien kanssa... Älä ainakaan vetäydy omaan ahdingkoon vain juttele jonkun kanssa!!
mun ymmärryksen mukaan sulla on pelivarasta aiheutuva liika ovavaihtoehtoisuus.sun pitää.valita,päättää.ja pysyy siinä.ei mitään lepsuiluja,siis päätä.elä lepsu ja ole jyrkkä asan puolesta.kives