Avioparilla on avioehto vain toispuolisesti, eli miehellä ei ole avio-oikeutta vaimonsa omaisuuteen.
Avioehto on tehty v. 1955, eli pari on iäkäs. Vuosien varrella paperi on kadonnut, mutta se vietiin aikanaan eteenpäin viranomaisille, oliko se kihlakunnanoikeus vai mikä.
Miehellä on metsätila ja pariskunnalla yhteisesti ostettu osakehuoneisto, miehen nimissä on auto. Vaimolla on muutama tuottava osake omalla nimellään. Miehellä muutaman tuhannen muovikorttivelka.
Jos vaimo kuolee ennen miestä, miten tämä avioehto vaikuttaa?
Ja entä jos mies kuolee ensin?
Rintaperillisiä on kaksi.
Avioehto on tehty v. 1955, eli pari on iäkäs. Vuosien varrella paperi on kadonnut, mutta se vietiin aikanaan eteenpäin viranomaisille, oliko se kihlakunnanoikeus vai mikä.
Miehellä on metsätila ja pariskunnalla yhteisesti ostettu osakehuoneisto, miehen nimissä on auto. Vaimolla on muutama tuottava osake omalla nimellään. Miehellä muutaman tuhannen muovikorttivelka.
Jos vaimo kuolee ennen miestä, miten tämä avioehto vaikuttaa?
Ja entä jos mies kuolee ensin?
Rintaperillisiä on kaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehellä ei avio-oikeutta vaimon omaisuuteen.
A. Vaimo kuolee ensin.
1. Omaisuuden erottelussa erotellaan puolisoiden omaisuus.
2. Omaisuuden osituksessa vaimon perillisillä on avio-oikeuden nojalla oikeus saada tasinkona puolet miehen omaisuuden säästöstä (varat miinus velat), jollei mies vetoa lesken tasinkoprivilegiin. Jos mies vetoaa, hän saa pitää kaikki varansa. Mies vastaa veloistaan.
3. Vaimon jäämistö (1 2) lankeaa perintönä kahdelle rintaperilliselle.
4. Miehellä on oikeus hallita elinaikansa yhteistä asuntoa ja asuntoirtaimistoa.
B. Mies kuolee ensin.
1. Kun edellä.
2. Omaisuuden osituksessa vaimolla on oikeus saada tasinkona puolet miehen omaisuuden säästöstä.
3. Miehen jäämistö (1 2) lankeaa perintönä kahdelle rintaperilliselle. Perilliset vastaavat miehen veloista.
4. Vaimolla on oikeus elinaikansa hallita puolisoiden yhteistä asuntoa sekä asuntoirtaimistoa.
Kiitoksia selvityksestä. Vielä jäi mietityttämään kadonnut avioehto. Mistä se hankitaan perunkirjoitukseen, vai voiko sen unohtaa ja toimia kuin sitä ei olisikaan?
>>Avioehto on tehty v. 1955, eli pari on iäkäs. Vuosien varrella paperi on kadonnut, mutta se vietiin aikanaan eteenpäin viranomaisille, oliko se kihlakunnanoikeus vai mikä.
Kohta A meni oikein.
Kohta B:ssä on otettava huomioon, että avioliitto on kestänyt erittäin pitkään ja yksipuolinen avioehto johtaisi sen vuoksi kohtuuttomaan lopputulokseen. Avioehto voitaisiin sovitella puolisoiden omaisuuden osituksessa.
Omaisuuden osituksen sovittelussa vaimolla ei todennäköisesti olisi oikeutta saada kuolinpesästä enempää kuin, mitä hän ilman avioehtosopimustakin saisi. Arvokkain omaisuus on ehkä metsätila, joka säilysi siten miehen kuolipesässä ja tulisi jaettavaksi rintaperillisille.
Taidat odottaa vähän liikaa sovittelulta.
1. Sovittelu on poikkeussäännös. Ei se toki pois suljettu ole.
2. Sovittelu edellyttää selvää kohtuuttomuutta. Sitä, että perilliset joutuvat tasinkona luovuttamaan leskelle puolet metsätilasta, tuskin kohtuuttomaksi katsottaisiin, varsinkaan jos metsätila oli miehen jo avioehtoa tehtäessä, jolloin hän tiesi, mistä sovittiin.
3. Avioliiton pitkällä kestolla itsessään tuskin olisi asiaan vaikutusta. Kestolla on merkitystä lähtökohtaisesti, jos se on lyhyt (< 5 v). Kesto nimittäin ei ole itsenäinen sovitteluperuste, se ainoastaan antaa viitettä puolisoiden toimintaan yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi. Ja lyhyessä avioliitossa tällainen toiminta yhteiseksi hyväksi yleensä jää vähäiseksi.
KKO:2013:13 perusteluista:
"Perillistahon eduksi osituksen sovittelu voisi tulla kysymykseen lähinnä tapauksissa, joissa eloonjäänyt puoliso muutoin saisi itselleen osituksessa perusteettomasti taloudellista etua. Tyypillisesti tällainen tilanne voisi syntyä silloin, kun avioliitto on ollut lyhytaikainen ja kuolleen puolison jäämistö käsittää huomattavan omaisuuden, joka on pääosin kuulunut tälle puolisolle jo avioliiton alkaessa. Etenkin, jos puolisoilla ei ole yhteisiä rintaperillisiä, osituksen sovitteluun voi olla tarvetta."
Toki sovittelu on poikkeussäännös. Se ei kuitenkaan ole mikään vain harvinaisiin tapauksiin sovellettava, vaan käytetään silloin, kun sen laissa säädetyt edelltykset täyttyvät.
Tässä tapauksessa on tiedossa vain muutama fakta, joka puoltaisi sovittelua. Joudumme tekemään oletuksia. Todennäköisesti muitakin sovittelua puoltavia seikkoja olisi olemassa.
Yksipuolinen avioehto on yksi tekijä, joka on sovittelua puoltava asia. Harvoin yksipuolinen avio-oikeuden poissulkeminen johtaisi muuhun kuin kohtuuttomaan lopputulokseen. Näin on myös sopimusoikeudessa, jossa yksipuolisia ehtoja pidetään pääsääntöisesti kohtuuttomina.
Pitkällä avioliitolla on suuri merkitys sovittelun kannalta, koska puolisoiden omaisuus usein sekaantuu pitkän avioliiton aikana toisiinsa, jolloin puolittamisperiaatteen perusteella tehtävä ositus johtaa oikeaan lopputulokseen. Toki puolisot ovat voineet toimia niin, että sekaantumista ei tapahdu, mikä puhuisi sovittelua vastaan.
Ratkaiseva sovittelussa on se, miten puolisot ovat toimineet yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi. Pitkässä avioliitossa usein on toimittu niin, että molemmat panostavat yhteiseksi hyväksi, mikä puoltaa sovittelua.
Ehkäpä tuossa jonkinlaiset edellytykset sovitteluun olisivat, normaaliin tasinkoon kun ei riittäisi vain ½ metsätilasta, kuten aiemmin kirjoitin, vaan ½ kaikesta miehen omaisuudesta, ml. ½ asunnosta. Luultavasti vaimo kuitenkin tasinkoa, vaikkei täyttä, saisi, eihän voida lähteä siitä, että yksipuolinen avioehto olisi kokonaan kohtuuttomana sivuutettava vain sillä perusteella, että avioliitto on kestänyt pitkään. Suurta merkitystähän tuolla ei - vaimon ilmeisen korkean iän huomioon ottaen - olisi, jos perilliset ovat yhteiset.
Laki kuitenkin sallii yksipuoleisen avioehdon, joten se ei voi olla lähtökohtaisesti sovittelun peruste.
Useinhan tällaisen ehdon taustalla on, että puolison (jonka "vahingoksi" yksipuoleinen avioehto on tehty) ennen nykyistä avioliittoa syntyneille perillisille jäisi vähemmän jaettavaa kuin ilman yksipuoleista avioehtoa. Alkuperäisen kysyjän tapauksessa ei liene kuitenkaan kyse tästä.