on suomalaisilla kaukomatkaajilla pitkät perinteet. Ensimmäiset saarnamiehet aloittivat jo 1870 työt Ambomaalla (nyk. Namibia). Menestyksekästä oli poikien toiminta. Jokunenhan nyt tuli keitetyksi ja syödyksi mutta uskon syynä olleen että yrittivät kyläpäällikön tyttärille saarnata. Muut kylän tyttöset saivat tietenkin nauttia riemurinnoin hassun näköisen ukkelin lähetystyöstä. Pikkupojat varmasti kurkistelivat teltan liepeiden alta ja laukkasivat silmät pyöreinä ympäriinsä kertomassa näkemästään kummallisesta saarna- asennosta.
Itse olen jatkanut näitä kunniakkaita perinteitä Pattiksella. Olen nyt kuitenkin kokenut tämän pää tyynyssä puskemisen jotenkin työlääksi. Olen ilmavan hau- hau-asennon vankkumaton kannattaja. Siinä voi vaikka tupakkia vedellä seesteisenä saarnahetkenä. Otolliseen maaperään ovat sanani useinkin uponneet. Punaposkisina ja läpeensä tyytyväisinä ovat opastyttöset minua useinkin kiitelleet saamastaan laupeudentyöstä...
Itse olen jatkanut näitä kunniakkaita perinteitä Pattiksella. Olen nyt kuitenkin kokenut tämän pää tyynyssä puskemisen jotenkin työlääksi. Olen ilmavan hau- hau-asennon vankkumaton kannattaja. Siinä voi vaikka tupakkia vedellä seesteisenä saarnahetkenä. Otolliseen maaperään ovat sanani useinkin uponneet. Punaposkisina ja läpeensä tyytyväisinä ovat opastyttöset minua useinkin kiitelleet saamastaan laupeudentyöstä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
avasit sitten tollasella. saattaa taas jokunen hengen ahdistus tulla. kaverit on lähössä maanantaina katselemaan löytyiskö reipasta opasta kyliltä. harkitsen retkelle osallistumista. on niin kylmä kesä ollu ettei pikku reissu tuntuis huonolta vaihtoehdolta.
Muutama vuosi sitten kaksi lähetyssaarnaajaa koetti kielloista huolimatta mennä risteineen erään amazonin heimon käännytysretkelle. Rauha heidän sieluilleen.
On sitä kotomaassakin paettu kirveen kanssa lähestynyttä neitosen isää kun ei halkojakaan näkynyt siinä suunnallani. Thait on tarvittaessa sen verran kuumaverisiä etten halua edes kokeilla missä raja kulkee vaan kysyn ensin että onko asia tällä tavalla ok.
Uusi morsio paraikaa hakusassa thailovelinksistä. Muutama lomaheila jo kokeiltu ja syksyn reissulle nyt katselen kyytiläistä moton tarakalle. Jos hyvä löytyy niin saatanpa sen Suomeenkin tuoda. Rennolla asenteella tässä kotomaan helteitä odotellessa. :)
-Jos aiot hirveitä, käytä kotimaisia kirveitä- (Spede)
Itselläni aivan päinvastaisia kokemuksia lähetystyöstä thaimaassa. Johtunee eri metodeista kuin aloittajalla, ja vähän seurakunnastakin.
Thaimaassa useammin tapaa ihmisiä joilla on jokin budha mukana, kuin sellaisen jolla ei mitään pyhää amulettia ole. Mistä sen tietää vaikka mitä piilossa kantavat, nekin joilla se ei näkyville ilmaannu missään vaiheessa.
Monet kerrat aiheesta thaimaalaisten kanssa keskustellessa, olen ilolla hämmästellyt heidän kykyään perustella omia tapojaan ja suhtautumistaan budhalaisuuteen. Jotenkin omat uskontokäsitykset tuntuvat entistä vieraanmilta.
Vaikka aikoinaan itseänikin huvitti henkien talot yms, jonne ruokaakin viedään. Toisaalta harvat ovat varmasti nekin henget jotka hautausmailla kukkia käyvät ihastelemassa. Ruoasta ehkä sentään edes linnut tai muut eläimet saavat ravintoa. Eikä ne kovasti monasti paljoakaan eroa meidän lintulaudoista.
Monasti myös näennäisen reipasta elämää viettävät, poikkeavat wad:eissa sytyttämässä suitsukkeen, ja polvistumassa. Eikä he sitä tee mitään esittääkseen. Ainoa joka joskus tuntee noloutta tilanteissa olen minä. Vaan ompahan sitten taas kyseltävää ja oppimista.
Meidät he kuitenkin laskevat kaikki samaan kastiin, vaikka ainakin kirkkojen perusteella mormooneja näyttäisi olevan enemmistö kristityistä. Toisaalta niinhän mekin niputamme budhalaiset kaikki samaan nippuun.
Budhalaisuus kuitenkin perustuu hyvän tekemiseen. Uskon että olemme aloittajankin kanssa samaa mieltä siitä, että monasti ovat onnistuneet... kukin tavallaan.
Hienoja sekä oikeellisia ajatelmia heitteli Tri varmasti käännynnäinen. Näinhän se menee. Minäkin joskus yritin hieman koettaa ymmärtää buddhismia mutta ei siitä mitään tullut; kyllä siihen on synnyttävä. Muutoin menee naureskeluksi mikä nyt ei ole ainakaan temppeleissä sopivaa. Tosissaan kuitenkin ovat ja olen oppinut kunnioittamaan heidän vakaumuksiaan.
Mutta sitten kun on viety tipulaudalle kukat, meloninkappale, ja viskiryyppy Buddhalle onkin päivä auki taasen elämäniloille joista sitten nautimmekin riemurinnoin. Kyllähän heidän uskontonsa on hieno mutta en minä siitä mitään ymmärrä.
Hyvä tyyli säästää rahaa thaimaassa. Pukeutua sellaiseen ruskeankeltaiseen halpahallista ostettuun kankaaseen ja samasta halpahallista on ostanut valkoista lankaa ja aamuisin lähtee kävelemään baarikaduille. Thait antaa ruokaa ja juomaa ja itse annat niitä lankan pätkiä. Siin on vaan yksi huono puoli täytyy herätä niin pirun aikaisin mutta saahan krapula ryypyt ja ruoat ilmaiseksi.