On hetki, jolloin rakastettusi ei saavukaan paikalle. Varsinkin rakkauden ensi vaiheessa, jolloin ei vielä voi olla varma toisen tunteista.
Olet todennäköisesti itse ollut paikalla hyvissä ajoin, täynnä onnea siitä, että taas näet hänet. Saat puhua hänelle, koskea häneen, olla hänen seurassaan. Olet niin iloinen ja sydämesi on pakahtumaisillaan odotuksen tuomasta jännityksestä. Vilkuilet kelloa vähän väliä. Kun kellon viisarit osoittavat sovittua aikaa alat käymään hermostuneeksi. Ajattelet että hän saapuu hetkellä millä hyvänsä. On ehkä tapansa mukaan hieman myöhässä. Aikaa kuluu ensin viisi minuuttia, e enää malttaisi odottaa. Kun aikaa on kulunut kymmenen minuuttia mieleesi saattaa juolahtaa, että hän on ehkä yrittänyt soittaa tai laittanut viestin. Katsot puhelintasi, mutta se on hiljainen. Vartin päästä alat käydä levottomaksi ja ajattelet että onko rakkautesi kohde voinut unohtaa tapaamisenne, onko sattunut jotain. Ehkä tartut puhelimeen ja koetat soittaa. Hän ei vastaa.
Sillä hetkellä kun tajuat ettei mitään ole sattunut, mutta hän ei tule, sydäntäsi riipaisee. Ehkä purskahdat itkuun.
Tämä on varmaankin tuttua monille palstalaisille. Olisi mukava ja omaa tuskaa lievittävää lukea muiden kuvauksia siitä miltä tuo sydäntä ja rintaa niin riipaisevasti repivä tunne on juuri itselle tuntunut ja miten siitä on selvinnyt ja päässyt eteenpäin.
Olet todennäköisesti itse ollut paikalla hyvissä ajoin, täynnä onnea siitä, että taas näet hänet. Saat puhua hänelle, koskea häneen, olla hänen seurassaan. Olet niin iloinen ja sydämesi on pakahtumaisillaan odotuksen tuomasta jännityksestä. Vilkuilet kelloa vähän väliä. Kun kellon viisarit osoittavat sovittua aikaa alat käymään hermostuneeksi. Ajattelet että hän saapuu hetkellä millä hyvänsä. On ehkä tapansa mukaan hieman myöhässä. Aikaa kuluu ensin viisi minuuttia, e enää malttaisi odottaa. Kun aikaa on kulunut kymmenen minuuttia mieleesi saattaa juolahtaa, että hän on ehkä yrittänyt soittaa tai laittanut viestin. Katsot puhelintasi, mutta se on hiljainen. Vartin päästä alat käydä levottomaksi ja ajattelet että onko rakkautesi kohde voinut unohtaa tapaamisenne, onko sattunut jotain. Ehkä tartut puhelimeen ja koetat soittaa. Hän ei vastaa.
Sillä hetkellä kun tajuat ettei mitään ole sattunut, mutta hän ei tule, sydäntäsi riipaisee. Ehkä purskahdat itkuun.
Tämä on varmaankin tuttua monille palstalaisille. Olisi mukava ja omaa tuskaa lievittävää lukea muiden kuvauksia siitä miltä tuo sydäntä ja rintaa niin riipaisevasti repivä tunne on juuri itselle tuntunut ja miten siitä on selvinnyt ja päässyt eteenpäin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen istunut sellaisessa fiiliksessä kerran. Olimme sopineet treffit kahvilaan netissä tutustumisen jälkeen. Ensin kello osoittaa sovittua aikaa, ja minua hieman jännittää. Kun on mennyt viisi minuuttia, niin käyn ostamassa kahvin. Kun on mennyt 15 min niin lähden kotiin. Kirjaudun koneellani sivustolle ja kirjoitan jotain että nyt sain uuden kokemuksen, kun treffeille ei saapunutkaan sovitusti. Hei kamoon, ei elämä ole niin kamalaa. Tulee uusia tilaisuuksia.
Helpottaa ehkä jos tajuat että siinä vain hermostosi reagoi ihastuksen tilassa ja haaveilet jostain sillä hetkellä saavuttamattomasta joka tuon aiheuttaa.
Osa siitä liittyy myös siihen kuinka lapsi oppii siihen että häntä rakastava aikuinen (yleensä äiti) on hänen saavutettavissa heti kun hän alkaa itkemään.
Kuvailemasi juttu ei ole mitään siihen verrattuna että tavoittelemasi nainen jonka kanssa ajattelet olevasi jo pitkällä kohtaat toisen miehen seurasta ja mies vaikuttaa täydeltä äälöiltä, mutta nainen oikein kiemurtelee hänen seurassaan että saisipa siltä mieheltä munaa.
Siksipä juuri on aina syytä sanoa heti kiinnostaako henkilö , eikä ottaa nimeä ja puhelinnumeroa ylös vain päästäkseen eroon toisesta.
Se on vähän siinä rajamailla että leikitään tunteilla.
Tässä kyllä on kyseessä sellainen tilanne, jossa ollaan jo tapailtu useampi kuukausi ja olen oikeasti rakastunut tuohon mieheen, joka julmasti jätti tulematta paikalle. Ja jälkeenpäin hän on kertonut ettei halua jatkaa seurustelua.
Sä oot tehny jollekulle oharit ja haluat vielä maksimoida sadistisen nautintos keräämällä näitä tekstejä tänne, ja toivot että sun lemppaamasi ihminenkin kirjoittajien joukkoon eksyisi - voisit oikein mässäillä :D
Huoh....
Jälleen kirjoittaneet ihmiset osoittivat sen tosiseikan, ettei tänne kannata kirjoittaa, koska ihmisiltä ei enää saa myötätuntoa eikä kukaan usko mitä kukaan kirjoittaa.
Kiitos vaan. Murehdin sitten yksin pettymystäni.
Älkää enää vaivautuko kommentoimaan.
Ja nyt varmaan tähänkin joku nenäkäs ja yltiömyötätuntoinen ihminen kirjoittaa, että yllä olevalla tavalla kirjoittamalla vaan kalastan ihmisiä kommentoimaan kirjoitustani. Jos sen nyt joku sitten uskoo niin en kalastele. Minun puolestani ylläpito voi vaikka poistaa koko ketjun.
ymmärrettävää, ettei ihmiset ota tosissaan näitä juttuja täällä. Niin paljon kaikenlaisia provoja, sekoittajia ja ilkeitä ihmisiä. Sen tietää, jos vähänkään näitä on lukenut, mutta harmi uusille kirjoittajille, jos sellainen olet. Kannattaa etsiä joku toinen nettisivusto kuin Suomi24 jos tosissaan haluaa keskustella tai saada vertaistukea. Voithan pyytää halutessasi ylläpitoa poistamaan ketjun.
Itse aiheeseen sanoisin, ettei kuulosta kovin yleiseltä tilanteelta. Ei ole koskaan sattunut mitään vastaavaa, enkä ole kuullut että kellekään tuntemallenikaan. Mutta tsemppiä anyways!