Minulla on vanhalla pihamaalla kaksi mätästä ihania isoja kulleroita. En ehtinyt viime vuonna keräämään niistä siemeniä; olisin kylvänyt niitä muuallekin, koska se on niin kaunis kasvi. Nyt pidin silmällä siemeniä ja tiesin, että ne olisivat valmiit kerättäväksi lähipäivinä. Nyt kävi kuitenkin niin, että olin poissa kaksi päivää ja sillä aikaa molemmat tuppaat siemenineen on viety. Taitettu läheltä maata ja viety. En osaa kuvitella muuta kuin että naapuri, joka oli nähnyt ne kukassa ja kiinnittänyt niihin huomionsa, nyt huomasi, etten ollut kotona, ja päätti käydä varastamassa siemenet. Ei tässä maaseutuelämässä niin paljon ansaitsemattomia iloja ole; yksi ihan iso ilo oli yllätyskullerot, jotka putkahtivat ilokseni viime keväänä. Nyt niiden tarina kai sitten on lopussa, koska joku arveli iloitsevansa minun kulleroideni siemenistä enemmän kuin minä. Vai mahtavatko ne vielä kasvaa ensi keväänä juurakostaan?
Ensimmäinen kypsyvä mansikkakin oli viety mansikkamaalta, mutta sen tietysti saattoi viedä räkättirastaskin. Kullerorastaista en ole kuullut, en ainakaan sellaisista, jotka leikkaavat kuivat varretkin.
Mahtavatko varastetut kukat tuottaa kovastikin onnea uudelle 'omistajalleen'? Toisi nyt edes osan siemenistä takaisin. Ne voi jättää vaikka portaille, tai aitan kuistille, kiitos. Tee niin, varas, jos luet tätä. Siitä teostasi jäisi itsellesikin hyvä mieli.
Ensimmäinen kypsyvä mansikkakin oli viety mansikkamaalta, mutta sen tietysti saattoi viedä räkättirastaskin. Kullerorastaista en ole kuullut, en ainakaan sellaisista, jotka leikkaavat kuivat varretkin.
Mahtavatko varastetut kukat tuottaa kovastikin onnea uudelle 'omistajalleen'? Toisi nyt edes osan siemenistä takaisin. Ne voi jättää vaikka portaille, tai aitan kuistille, kiitos. Tee niin, varas, jos luet tätä. Siitä teostasi jäisi itsellesikin hyvä mieli.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kullero on monivuotinen. Eli et ole kovasti menettänyt vaikka toi naapurisi? teko onkin väärä.