Eli olen 18-vuotias nuori nainen, ja epäilen vahvasti että minulla on phobia. Mikä phobia se on, sitä taas en tiedä. Tiedän vain että se liittyy ranteisiini.
Olen aina ollut "herkkä" niiden kanssa, ja tunnistin tämän jo lapsena. Tosin silloin pidin sitä jännänä asiana, kun tunnilla harjoiteltiin pulssin tuntemista ja ajatus sormesta rannettani vasten tuntui pakonomaisen vastenmieliseltä. Kaverit sen tekivät helposti, kun taas itselle se oli hyvin vaikeaa. Tuntui huojentuneelta, kun sain kuulla että pulssin voi tuntea myös kaulasta. Mutta niinkuin sanoin, pidin tätä vain jännänä ja mielenkiintoisena reaktiona, ja olen sitä sellaisena aina pitänyt.
Kuitenkin muutama kuukausi sitten tunnilla ollessani sain paniikki/ahdistuskohtauksen. Opettaja kuvaili ehkä huomaamattaan ehkä hieman liian graafisesti viiltelyä, ja katseeni eksyi omiin ranteisiini kun kuuntelin kuvailua. Pian aloin hengittää raskaasti, kyyneleet alkoivat valua ja tärisin ja hikoilin. Mieli tuntui kuitenkin irtautuneelta, ja ihan kuin olisin kolmannessa persoonassa katsonut itseäni, ihmetellen kohtausta. Pelkoa en tuntenut. Kaikki olin vain hyvin pakonomaista, kuin olisin menettänyt kontrollin.
Mieli oli sen jälkeen niin herkillä, että lähdin heti tunnin loputtua kotiin. Loppupäivän saatoin itkeä tapauksen tullessa mieleen.
Varsinkin nyt tämän tapauksen jälkeen olen kuin pakosta kiinnittänyt enemmän huomiota ranteisiini, ja huomioinut monia asioita. Niiden katsominen on hyvin vaikeata. Tyynenä niitä katsoessa tuntuu epämukavalta, mutta herkässä mielentilassa keho saattaa jopa nykiä ja ahdistaa, ja silloin tuskin pystyn katsomaan niitä edes kymmentä sekuntia.
Esineiden pitäminen niitä vasten tuottaa heti epämukavuutta. Ja kun olen pyytänyt ystävääni pitämään ranteestani kiinni, (nostanut hihaa, silleen että ranteen sisäpuoli on ylöspäin) olen aina joko voimakkaasti kiskaissut sen takaisin tai tuntenut hyvin ahdistuneelta.
Kysymykseni kuuluu: Ylireagoinko? Vai onko tämä asia mihin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota (ei tietysti sillä että se pahenisi)? Olen lukenut netistä phobioista ja ahdistuskohtauksista yms, ja olen jo miettinyt pidemmän aikaa, mutta nyt kaipaisin mielipiteitä muilta ihmisiltä.
Olen aina ollut "herkkä" niiden kanssa, ja tunnistin tämän jo lapsena. Tosin silloin pidin sitä jännänä asiana, kun tunnilla harjoiteltiin pulssin tuntemista ja ajatus sormesta rannettani vasten tuntui pakonomaisen vastenmieliseltä. Kaverit sen tekivät helposti, kun taas itselle se oli hyvin vaikeaa. Tuntui huojentuneelta, kun sain kuulla että pulssin voi tuntea myös kaulasta. Mutta niinkuin sanoin, pidin tätä vain jännänä ja mielenkiintoisena reaktiona, ja olen sitä sellaisena aina pitänyt.
Kuitenkin muutama kuukausi sitten tunnilla ollessani sain paniikki/ahdistuskohtauksen. Opettaja kuvaili ehkä huomaamattaan ehkä hieman liian graafisesti viiltelyä, ja katseeni eksyi omiin ranteisiini kun kuuntelin kuvailua. Pian aloin hengittää raskaasti, kyyneleet alkoivat valua ja tärisin ja hikoilin. Mieli tuntui kuitenkin irtautuneelta, ja ihan kuin olisin kolmannessa persoonassa katsonut itseäni, ihmetellen kohtausta. Pelkoa en tuntenut. Kaikki olin vain hyvin pakonomaista, kuin olisin menettänyt kontrollin.
Mieli oli sen jälkeen niin herkillä, että lähdin heti tunnin loputtua kotiin. Loppupäivän saatoin itkeä tapauksen tullessa mieleen.
Varsinkin nyt tämän tapauksen jälkeen olen kuin pakosta kiinnittänyt enemmän huomiota ranteisiini, ja huomioinut monia asioita. Niiden katsominen on hyvin vaikeata. Tyynenä niitä katsoessa tuntuu epämukavalta, mutta herkässä mielentilassa keho saattaa jopa nykiä ja ahdistaa, ja silloin tuskin pystyn katsomaan niitä edes kymmentä sekuntia.
Esineiden pitäminen niitä vasten tuottaa heti epämukavuutta. Ja kun olen pyytänyt ystävääni pitämään ranteestani kiinni, (nostanut hihaa, silleen että ranteen sisäpuoli on ylöspäin) olen aina joko voimakkaasti kiskaissut sen takaisin tai tuntenut hyvin ahdistuneelta.
Kysymykseni kuuluu: Ylireagoinko? Vai onko tämä asia mihin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota (ei tietysti sillä että se pahenisi)? Olen lukenut netistä phobioista ja ahdistuskohtauksista yms, ja olen jo miettinyt pidemmän aikaa, mutta nyt kaipaisin mielipiteitä muilta ihmisiltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on paljon kaikkia kehoon liittyviä ahdistuksia ja ranteen sisäpuoli on yksi niistä. Lapsesta asti minua on inhottanut ranteen sisäpuolelle koskeminen. Minun tekee myös todella pahaa se, kun lääkäri tunnustelee niin kutsuttuja reisipulsseja painamalla voimakkaasti sormilla nivusia.
Yleensäkin olen todella herkkä kaikelle sellaiselle, missä kuvataan kehon toimintoja. Jos puhutaan sydämen toiminnasta, minusta alkaa tuntua, että sydämen rytmi muuttuu epätasaiseksi ja alan voida pahoin. Myös aivoista puhuminen saa minut huonovointiseksi. Koetan vain äkkiä ajatella jotakin muuta.
En tiedä mistä tällaiset ahdistukset johtuvat. Joskus mietin, että olen lapsena nähnyt esimerkiksi TV:ssä jotakin inhottavaa ja kehittänyt niistä traumoja. Pelkään myös kaikkia lääketieteellisiä toiminpiteitä aivan suhteettomasti.