Surviseurat olivat mielettömän hyvin järjestetty.

Lohikeitto oli kuitenkin todella hyvää, vaikka siinä oli lohta vähän, olisikohan siinä ollut kermaa.

Siinä oli kermaa ( kysyin ) ja lohelle se maistui.

Pudasjärven suviseuroissa lohikeitto oli taivaallisen hyvää.

Suviseuraorganisaatio on hyvin hioutunut ja hioutuu yhä, koska seuraavien suviseurojen pystyttäjillä on aina mahdollisuus toteuttaa omia ideoitaan ja tehdä parannuksia eri asioihin. Pyhännällä esimerkiksi seuramyymälä oli erittäin hyvin järjestetty: myymäläteltan päätystä mentiin sisään, oli riittävän leveät käytävät ja pitkällä sivulla kassat, joita taisi olla yli 20. Valikoima oli ehkä suppeampi mutta riittävä. Vessatkaan eivät haisseet kuten joskus. Ulkopuolelle eivät haisseet ollenkaan.

Torstain ja perjantain kylmien päivien jälkeen sääkin lämpeni. Oli vaihdellen aurinkoista ja pilvistä, mutta ei satanut. Kentät kestivät suurtenkin asuntovaunujen ja -autojen alla. Hyvää oli ikäihmisten kannalta myös se, että päiväkävijöiden sallittiin ajaa autoillaan keskuskentän lähelle asuntovaunujen alueelle ja pysäköidä ryhmiin. Aika iso vanhusten lepopaikka oli myös niin ahkerassa käytössä, että paikat olivat melkein aina täynnä.

Maanantaiaamuna iso teltta oli melko lailla vaalean ruskean pölyn peitossa, mutta sitten - kuin tilauksesta - roimasi reippaan sadekuuron puolenpäivän jälkeen. Pölyiset autotkin puhdistuivat eikä vain iso teltta, joka kuivuttuaan oli varmaan paljon mukavampi pakata puhtaana kuin pölyisenä säilöön odottamaan opistoseuroja.

Paradoksaalista mutta totta: Suviseuroja valmistellaan kuusi vuotta, joista kolme viimeistä vuotta aktiivisesti, rakennetaan kaksi kolme kuukautta, kaikki yhteensä yli 100 miestyövuotta. Suviseurakaupungissa ollaaan viisi päivää tai korkeintaan viikko, ja se puretaan kolmessa päivässä. Ja sama prosessi jokaisen kesän suviseurojen kohdalla. Voisiko sanoa kuten Väinö Linna Tuntemattoman viimeisinä sanoina: Aika velikultia!