Vähän aikaa sitten kävin eräällä mielenterveysaiheisella keskustelupalstalla etsiessäni vertaiskokemuksia harvinaiseen ongelmaani, jonka kanssa koin olevani täysin yksin. Päädyin kyseiselle palstalle google-haun kautta, kun googlasin ongelmani mahdollisimman hyvin ongelmaani kuvaavilla hakusanoilla.
Olin iloinen, kun löysin aiheesta kirjoitetun viestin mielenterveyspalstalta, ja aloin kirjoittaa vastausta: "Uskomatonta! Maailmassa on siis joku toinenkin ihminen, jolla on tämä ongelma! En olekaan yksin tämän kanssa!"
Kunnes viestissä käytetyistä tietyistä ilmauksista tajusin, että olin itse kirjoittanut viestin vuosia aiemmin....
Sillä hetkellä tunsin olevani yksin.
Olin iloinen, kun löysin aiheesta kirjoitetun viestin mielenterveyspalstalta, ja aloin kirjoittaa vastausta: "Uskomatonta! Maailmassa on siis joku toinenkin ihminen, jolla on tämä ongelma! En olekaan yksin tämän kanssa!"
Kunnes viestissä käytetyistä tietyistä ilmauksista tajusin, että olin itse kirjoittanut viestin vuosia aiemmin....
Sillä hetkellä tunsin olevani yksin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
FAIL...
Tuo on kyllä huvittavaa kun löytää jotain vuosia sitten itse kirjoitettuja viestejä, myös meille muille on siis käynyt noin :)
Itse olen kirjoittanut eräälle suomi24-palstalle viestejä tietystä aiheesta. Kävin sitten ns. "asiantuntijalla" ja huomasin tämän asiantuntijan löytäneen ja siteeravan osittain omia viestejäni.
Myönnettäköön että aihe oli sellainen, että siitä oleva tietomäärä on vähäistä nykyisinkin, mutta ainakin omat viestini ovat jääneet nettiin muiden luettaviksi.
"Itse olen kirjoittanut eräälle suomi24-palstalle viestejä tietystä aiheesta. Kävin sitten ns. "asiantuntijalla" ja huomasin tämän asiantuntijan löytäneen ja siteeravan osittain omia viestejäni."
:D Kokemus, joka syventää perspektiiviä jossain määrin, luulisin...
Mutta eikö tuo ole myös hauskaa. Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Kun eksyy metsässä, niin alkaa kiertämään kehää: olen senkin kokenut. Ja ainakin itse olen oivaltanut törmätessäni omaan kirjoitukseen, että sittenkin sitä on itsensä paras ystävä.
Nyt meitä on jo kolme samanlaista, mutta en tiedä onko meillä kaikilla jokin salainen henkilökohtainen ongelma.
Olihan se tietenkin sitä elämän ironiaa, ja pisti naurattamaan :D
Itselleni on tuonut paljon hupia kun olen löytänyt vuosikymmenen kuluttua jonkun ikivanhan provoilukirjoitukseni ja olen huomannut kuinka nokkelasti olen sanaillut. Lisäplussana jos muut ovat tarttuneet syöttiin ja ottaneet kunnolla kierroksia.
Jollekin käynyt sillä tavoin, että oli kirjoittanut provoviestin nettiin aikoinaan keskustelupalstalle.
Vuosien jälkeen ei ihan heti ollut tunnistanut omaansa, vaan vastannut siihen ärhäkkäänä rakkikoirana epäillen jopa kirjoittajan mielenterveyttä.
Kunnes bonjasi että ei hitto , hän on itse joskus ollut tuota mieltä ja kirjoittanut ihan itse kyseisen täysin älyvapaan provoviestin.
Mullekin on käynyt vähän samalla lailla. Luin viestiä miettien, että onpas mieletöntä, että toi ihminen ajattelee tästä asiasta noin prikulleen samoin kuin minä. Sitten tajusin kirjoittaneeni kyseisen viestin itse vuotta aiemmin.
Mulle taas on käynyt niin, että joku viestin kirjoittaja on vaikuttanut viestin perusteella todella raivostuttavalta urpolta typerine kirjoituksineen ja verisuoni on melkein jo päästäni raivosta katkennut...kunnes olen tajunnut, että kyseinen kirjoitus on oma provoviestini vuosien takaa.
hah,sait sen aikaan mitä kirjoittaessasi haitkin.. eli sait pulssin ja raivon nousemaan,osui vain omaan nilkkaan vuosien takaa.. jos toi nyt on totta niin hyvä juttu mikä pannut sullakin jo nauruksi...?
Minä taas yleensä vastailen omiin kirjoituksiini eri nimimerkeillä...
Tutun kuuloista, on tainnut itsellekin käydä jotain vastaavaa.