Esikoislestadiolaisuuteen tutustuminen on ollut erityisen arvokas kokemus, näkökulma eräänlaiseen kirkkokansan aitoon eliittiin, joka on valmis luopumaan monista asioista ja noudattamaan saamiaan ohjeita elääkseen nuhteettomasti Jumalan valtakunnassa. Kun nuhteen paikka tulee, hakeudutaan omantunnon hoitamiseksi kohti Kristuksen armoistuinta.
Mutta monia yllätyksiäkin olen kokenut, joista suurimpia on ollut suhtautuminen ruokarukoukseen. Esikoisten kodeissa ei saamani vajavaisen ymmärryksen mukaan siunata ruokaa, ei lauleta ruokalaulua eikä aterian päätyttyä kiitetä Jumalaa, kaiken hyvän Luojaa ja ylläpitäjää.
"Miksi se ruoka siitä muuttuisi" kysyi minulta joku hieman ivaillen, kun tätä ihmettelin.
Erityisesti sydäntäni särki tieto siitä, että norjalaisten kaunis ja iloinen kiitoslaulu Jellivaaran ruokajonossa kiellettiin Nilivaaran vanhinten toimesta.
Kirkon ja herätysliikkeiden järjestämillä ripareilla nälkäiset nuoret nousevat seisomaan, ja saattavat laulaa riemullisesti
Me syömme leipää elämän ja juomme lähteestä autuuden
ja ken siitä juo, niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan
(Tytöt) Eikö milloinkaan?
(Pojat) Ei milloinkaan?
(Tytöt) Eikö milloinkaan?
(Pojat) Ei milloinkaan?
Ja ken siitä syö, niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan
Tai rukoilevaiset hartaasti vakaan virren sävelin:
Nyt Herran nimeen nyt
me menem kauniist pöytään
Ja Herran nimen pääl
meit syömäst juomast löytään
Me siitä hyvän saam, vaan saakoon kiitoksen
sen pöydän Herra suur
ain nimeen Jeesuksen
Jeesuksen nimen mainitessa ruokailuun osallistuvat kumartavat päänsä kunnioituksesta
Ja monissa kodeissa yhteinen ruokailu aloitetaan pyytämällä, että Herra Jeesus itse olisi läsnä ruokavieraan ja kodissa
Siunaa Jeesus ruokamme, ole itse luonamme. Aamen
Mutta monia yllätyksiäkin olen kokenut, joista suurimpia on ollut suhtautuminen ruokarukoukseen. Esikoisten kodeissa ei saamani vajavaisen ymmärryksen mukaan siunata ruokaa, ei lauleta ruokalaulua eikä aterian päätyttyä kiitetä Jumalaa, kaiken hyvän Luojaa ja ylläpitäjää.
"Miksi se ruoka siitä muuttuisi" kysyi minulta joku hieman ivaillen, kun tätä ihmettelin.
Erityisesti sydäntäni särki tieto siitä, että norjalaisten kaunis ja iloinen kiitoslaulu Jellivaaran ruokajonossa kiellettiin Nilivaaran vanhinten toimesta.
Kirkon ja herätysliikkeiden järjestämillä ripareilla nälkäiset nuoret nousevat seisomaan, ja saattavat laulaa riemullisesti
Me syömme leipää elämän ja juomme lähteestä autuuden
ja ken siitä juo, niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan
(Tytöt) Eikö milloinkaan?
(Pojat) Ei milloinkaan?
(Tytöt) Eikö milloinkaan?
(Pojat) Ei milloinkaan?
Ja ken siitä syö, niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan
Tai rukoilevaiset hartaasti vakaan virren sävelin:
Nyt Herran nimeen nyt
me menem kauniist pöytään
Ja Herran nimen pääl
meit syömäst juomast löytään
Me siitä hyvän saam, vaan saakoon kiitoksen
sen pöydän Herra suur
ain nimeen Jeesuksen
Jeesuksen nimen mainitessa ruokailuun osallistuvat kumartavat päänsä kunnioituksesta
Ja monissa kodeissa yhteinen ruokailu aloitetaan pyytämällä, että Herra Jeesus itse olisi läsnä ruokavieraan ja kodissa
Siunaa Jeesus ruokamme, ole itse luonamme. Aamen
Vastaukset 14
Vanhimmat
Herätysliikkeillä on perinteensä ja tapansa, ymmärrän sen. Mutta ruokarukouksen hylkäämistä en ymmärrä.
Se on samaa luokkaa kuin helluntailaisten aikoinaan torjuma "koneellinen" Isä meidän rukous, jota parempi oli "vapaa hengellinen rukous" - mitä hulluutta!
Meidän Herramme Jeesus Kristus vietti jatkuvasti aikaa rukouksessa yksinäisinä öinä, vetäytyen kansanjoukoista sivuun. Erityisesti sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, Hän oli rukouksessa, niin että hiki veriseksi muuttui ahdistuksessa.
Herramme siunasi pikkupojalta saamansa viisi leipää ja kaksi kalaa, niin että ne riittivät viidelle tuhannelle!
Juutalaiseen tapaan Jeesus johti pääsiäisateriaa rukouksineen ja siunauksen maljoineen - jotka sanallisesti siunattiin - mutta Hän antoi leivän murtamiselle ja viinin siunaukselle häkellyttävän uuden sisällön, jota Kristuksen kirkko kautta maailman ehtoollisrukouksessa toistaa maailman loppuun asti.
Jeesus siunasi aterian kiittäen Isää, taivaan ja maan Luojaa, kaikesta siitä ihanasta, mitä Jumala on rakkaudessaan ihmisen hyväksi luonut.
Juutalaiset ovat tarkkoja siitä, miten Isää, suurta Kuningasta, kiitetään eri ruokalajeista, Hieman toiset ovat sanat kun kiitetään leivästä ja viljatuotteista, kalasta, lihasta, vihanneksista, hedelmistä. Hurskas perheenäiti saattaa tosiaan kysyä rabbilta, miten banaani siunataan.
Suomalaiseen ruokakauppaan astuminen on häikäisevä kokemus - millainen määrä erilaisia leipiä, mitkä värilliset vihanneslaatikot toisensa vieressä, lihatiskin yltäkylläinen valikoima, tuoreita kaloja ja jäissä olevia, kaikkia kahvin laatuja, puolivalmiita broilereita...
Kaupat ovat täynnä Jumalan ihania lahjoja Paratiisiin luomalleen ihmiselle, jota Isä rakastaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa kuolemaan heidän syntiensä sovitukseksi.
Vaan kuinka moni suomalainen - esikoiset mukaanlukien - muistaa kauppaan astuessaan kiittää Jumalaa tästä hyvyyden yltäkylläisyydestä? Kuinka moni tahtoisi tätä yltäkylläisyyttä jakaa myös vähäosaisille, sillä köyhät meillä on aina keskuudessamme?
Jeesuksen ääneen lausuma ruokarukous oli niin mieliinpainuva, etteivät opetuslapset sitä voineet unohtaa.
Emmauksen tiellä suuren Pääsiäisen tragedian jälkeen kaksi opetuslasta, toinen nimeltään Kleopas, kohtasivat muukalaisen. Juttu Raamatun selityksestä luisti, ja he vieraanvaraisesti kutsuivat oudon taloonsa illalliselle.
He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet.
Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.
He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?"
Luukas 24:28-32
Esikoislestadiolaisessa kodissa voi yhteinen rukous olla harvinaista, mitään tilastoja minulla ei ole.
Mutta yksi luonnollinen tapa yhteiseen Jumalan ylistykseen on ennen aterian alkua siunata ruoka, juhlahetkinä virren värssynkin yhdessä laulamalla, musikaalisessa perheessä äänissä!
Lapset tottuvat siihen, että isä tai äiti aterian alussa siunaa ruoan, ja varttuessaan saavat omat vuoronsa. Perhe, joka rukoilee yhdessä, pysyy yhdessä.
Tämä voisi olla salaisuus myös esikoislestadiolaisten keskinäisen perheyhteyden suojelemiseen sen lisäksi että melkein kaikki ovat toistensa pikkuserkkuja tai muuta kautta sukulaisia.
Yhteinen ruokarukous seurojen aikana, emännille osoitettua kiitosta myöskään unohtamatta.
Sallikaa norjalaisten siunata Jellivaaran jouluseurojen ateria laulullaan, älkääkö estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Jeesuksen esimerkki ei ole käsky käskyn päälle, vaan sydämestä pulppuavaa kiitosta Isälle, jonka rakkaudesta moninainen ruoka kertoo, spontaania Luojan ylistystä, jota ei tarvitse puristaa kuin hammastahnan viimeisiä
Iloitkaa joka tilassa!
Vaikkapa näin, puhtaan leivän ja ravitsevan hengellisen rieskan antajaa ylistäen
1.
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.
2.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?
3.
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme
virsi 462
Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897.
Säk. 3 Ilta Koskimies 1923.
Virsikirjaan 1938.
Tämä vaihtelee kovasti, henkilöittäin, eikä esikoislestadiolaisuuteen kuulu missään tapauksessa kiittämättömyys ruoasta, se ei ole esikoislestadiolaisuutta.
Vanhimmisto vaikuttaa Jellivaarassa, ei Nilivaarassa.
Eräs (milestäni törkeätä ihmisoppia sislältänyt) kirje oli lähetetty nilivaarasta, siellä pidetyistä seuroista, ehkä väärinkäsitys johtui tästä?
Ruoasta pitää kiittää ja se pitää siunata. Vaan vaatiiko se näkyvää,äänellistä rukousta tai kiitosta? Olen tottunut pienestä pitäen vanhempien esimerkkiin ristiä kätensä ennen---ja jälkeen ruokailun. He siunaavat ruoan ja kiittävät ruoasta. Hiljaa sydämessään. Jumala näkee ja kuulee. Varmasti.
Mitä siitä nilivaaravirheestä, ePaimen puhui asiaa ja totta on ettei esikoisuudessa juurikaan rukoilla. Poikkeuksia tietenkin on.
100 100, niin taikka näin, pitää kuitenkin muistaa että jokainen tekee Jumalalle tilin ainoastaan omasta elämästään. Kristinuskossa toisen kristityn osoitteleminen
syyttävällä sormella on kerta kaikkiaan kielletty.
Jes. 58:6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
Jes. 58:7 Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Jes. 58:8 Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
Jes. 58:9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen." Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
Jes. 58:10 jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
Jes. 58:11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
Jes. 58:12 Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi."
Jes. 58:13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
Jes. 58:14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.
ei osoitella toisia, mutta kyllä apostoli Paavali neuvoo meitä kehoittamaan toinen toistamme elämässämme Kristuksen kanssa ja antaa sitten itse erinäisiä kehoituksia tessalonikalaisille:
Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.
Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.
Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
Olkaa aina iloiset.
Rukoilkaa lakkaamatta.
1 Tess 5:9-17
Hiljainenkin ruoan siunaus on kaunista ja enkelit iloitsevat.
Minulle on tämän avauksen johdosta kerrottu, että ruokarukouksen perinne on Suomesta nopeasti katoamassa, poistettu päiväkodeista, kouluista, ja kun kirkossa on jumalanpalveluksen jälkeen lounas, ei sielläkään veisata..
Tämä on niin surullista, kun meillä olisi suomalaisina valtavasti aihetta kiitää Isää Jumalaa.
ymmärrän että esikoisten parissa on vaihtelua, mutta kyllä ruokarukousta tietääkseni pidetään turhana Jeesuksen antamasta esimerkistä huolimatta
Ei pidetä turhana. Kenen mieleen tuollainen voisi tullakkaan?
En sano etteikö tässäkin asiassa ole skarppaamisen varaa,
niin meillä kuin muillakin. Mutta esimerkiksi avioliittotyön
yhteydessä ruokarukoukset kuuluvat aina kuvioon.
Täällähän menee touhu ihan sekavaksi. Nyt väitetään ettei esikoiset rukoile. Rukousta voi tehdä kahdella tavalla. Siten että naapuri kuulee KAUNIIN rukoukseni tai sitten hiljaa sydmessään. Itse koen kun rukoilen hiljaa ilman ulospäin kuuluvia sanoja, että voin rukoilla vapaammin. Ja rukoukseni on tarkoitettu hänelle ei Sinulle tai Heille. Mutta nyt minun pitäisi siis aloittaa ääneen rukoilu, että olisin oikealla tavalla kristus-uskovainen. Meneekö tämä nyt raamatun mukaan vai oisiko ihmisopit sotkemassa.