Aina sanotaan kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu, mutta nyt tuntuu siltä kuin kaikki ovet ovat vain sulkeutuneet, ei ainakaan yksikään ole avautunut ja olen "vankilassa". En minä sitä odota että kohtalo järjestää kaiken, mutten myöskään sitä että kohtalo estää kaiken ja lyö kapuloita kaikkiin rattaisiin. Mitä siis voin enää tehdä? Mies minulla on mutta jokin siinä mättää, minä vai hän? Työtä on vain kesäksi ja hain kouluun,jota olen suunnitellut jo vuosia,mutta en päässyt..niin innoissani odotin opiskelua.Miksi olen aina jumissa jossain mikä eiole minulle hyväksi? Kaikkeni olen yrittänyt tehdä tilanteen korjaamiseksi..
Toivon että apua (tai joku muu hyvä)
kohtalon vanki
3157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja aina kun kuvittelee ettei huonommin voi mennä niin kyllä menee..niin paljon huonoja muistoja elämässä jo on..:(
Haethan uudelleen kouluun, sitkeys palkitaan vielä. Viihdyt siellä kun onnistut pääsemään sisään ja saat aivan uuden tavoitteellisen suunnan tulevaisuuteenne miehesi kanssa.
Älä pura häneen turhautumistasi , ei ole hänen syynsä, panosta myös suhteeseenne niin se kannattaa. ellet halua panostaa, niin sitten itsenäinen elämä 1 vaihtoehto pitkäksi aikaa.
Mieti ja punnitse nyt ihan rauhassa, ja sitten alat toimia sen mukaan niin onnistut kyllä vielä oikein mahtavasti, ensin valittviminen loppu koska siitä ei ole mitään hyötyä nytten, onnistut kun fokusoi ja keskityt mitä haluat.
no niinhän minä tein,halusin siihen kouluun enkä päässyt,miksi mikään muukaan onnistuisi?eikä tullut mitään "parempaa" tilalle.