Meillä on tosi hyvät naapurit.
Tervehditään, kun nähdään.
Ei vierailla toistemme luona.
Tervehditään, kun nähdään.
Ei vierailla toistemme luona.
Suhteet naapureihin, onko niitä?
vierustalla
40156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ihan ok. Naapurimme ovat nuoria lapsiperheitä ja kun pikkukaverit on yökylässä niin heillä on omat leikkikaverit täällä. Pienessä kyläyhteisössä kaikki tervehtivät toisiaan ja lapset juoksevat laumana talosta toiseen, lounas missä sattuvat olemaan, jäätelöt seuraavassa talossa, välipalat kolmannessa....minulla on naapureiden puhelinnumerot kännykässä jos sattuisi olemaan asiaa. Kun lähdemme lomille sanomme naapureille että pitävät vähän silmällä ettei tuu muuttoautoa tyhjentämään taloa.
Monissa taloissa asuu meidän ikäistä populaa.
Yksiin naapureihin on lähemmät välit kuin muihin, joihin on lähinnä tervehtimisvälit.
Heihinkin lämpimät, mutta tarpeeksi etäiset.
Postilaatikkomme tyhjentävät, jos ollaan vaikka mökillä pidempään.
korjata tilanne,
kouluilla on suuri vaikutus nyky nuorten tulevaisuuteen ja heidän henkiseen kehitykseen ,
koulujen merkitystä ihmiskuntamme yhteisöllisyyden palauttamiseen kannataa alkaa korostamaan,
Naapurit on fiksuja hyviä ihmisiä, tervehdimme jos sattuu näkemään hississä tai käytävällä,
joittenki kanssa kerrotaan kuulumisia,
muuten emme vieraile toistemme luona,
jokainen ilmeisesti haluua elää perhekeskeitä elämää,
harmi vaan kun se vanhanaikainen yhteisöllisyys on yhteiskunastamme kadonnu,
luulempa sen johtuvan siitä,
ettei nykyihmiset oikeesti tunne toisiaan kuten ennen jo lapsuudesta asti ihmiset tunsivat toisensa,
joten sitä alkukantaista tunne sidettä ei ole kehittyny kenekää kesken,
kaikki olemme tänne muuttanieta,
toiset ovat muuttannet jo usein paikkakuntaa, ja asuntoki on usein vaihdettu
toiseen,
ihmiskuntaamme on kehittyny irrallisia pinnallisia ihmisiä ,
siinä syy yhteisöllisyyden puutteeseen,
toisaaltaan kaikilla on eri asteinen koulutuspohja,
toisilla korkeampi kuin toisilla, seki on yksi syy eriarvoisuuteen ja yhteisöllisyyden puutteeseen,
tavallaan suomalainen politiikka on myös osa syyllinen yhteisöllisyyden puutteen kehittymiseen,
koska politisilla päätöksillä on pakotettu ihmisiä muuttamaan pois omalta paikkakunaltaan työn perässä,
entiset ihmis-suhteet ovat katkenneet pitkiin välimatkoihin ,
muistan ajan jolloin oli suuri puumi, maalta muuto kaupunkiin, monet muutti jopa ruotsiin,
siis onko mikään ihme jos nyky ihmisiltä puuttuu yhteisöllisyys ympäristössään,
Tosi on kyllä pitäisi koulutustasoa nostaa.
Asukasyhdistykset on kiva juttu mutta tapaamisia pitäisi olla enemmän.Meistähån se on kiinni kuinka aktiivisia olemme ja löytyykö talkoohenkee,tarkoitan lähinnä omakotialueilla mutta voisi olla myös kerros/rivitaloalueilla.
Ei ole yhteisyyttä, ja lapset siitä eniten kärsivät.
Kuin myös vanhukset.
Meitä seuraavat sukupolvet eivät tee meidän aikaisia suurmuuttoja, maaltapakoja.
Maalle pako on monella mielessään pois kaupunkien kiireestä ja hälinästä.
Missä niitä asukasyhdistyksiä on?
Olen asunut ainakin parillakymmenellä eri paikkakunnalla enkä sellaisista mitään tiedä. Tuossa vieressä kyllä on alueen asukastupa. Halvalla sieltä ruokaa saisi, mutta muuta toimintaa ei tietääkseni ole. Kerran kahvilla siellä kävin. Hyvää oli kahvi ja hyvää tekemänsä pulla.
Hyvin lähellä ei asu-------- niin ketä?
Meillä asuu, aidan takana.
Olemme asuneet tässä kylässä vain hieman yli vuoden ja naapurien välinen kanssakäyminen näyttää perustuvan mutkattomuuteen ja käytännöllisyyteen. Aina moikataan toki ja joskus joku sana vaihdetaan, mutta ei mitään kyläilyjä. Ovikelloa voidaan käydä rimputtamassa varsinkin ruoka-aikaan kun lapset kiertää talosta taloon ja äidit käy välillä hakemassa syömään. Minunkin keittiössäni seisoi viikonloppuna yksi kolmivuotias poika joka katsoi silmiin ja sanoi: "mehua". Ihania kersoja!
Nuoria ovat naapurini, omien lasteni ikäisiä, mutta on täällä vanhempaakin jengiä, onneksi. Muutaman eläkeläisen kanssa rupattelemme päiväkävelyiden yhteydessä.
Juhlitaan naapurissa myös ja heidän terassiltaan kuuluu huuto ja mekastus perjantai-iltaisin varsinkin kesäaikaan, mutta ei siitä ole häiriötä, ei se sisään asti kuulu. Pikkasen vain ärsytti kun yksi yö kl. 4 aamulla isäntäväki lähti kyyditsemään vieraitaan kotiin nelipyöräsellä jossa ei ollut pakoputkea...olikohan noi edes olleet ihan selviä vielä :)
Täälläkin oli paljon lapsia, kun tämän talon ostimme.
Nyt ovat naimisissa, ja heillä on omia lapsia.
Silti vain pientä vaihtuvuutta asujaimistossa.
Naapureita monelaisia.
Mun mielestä paras sydeemi on, että tunnetaan, mutta ei tunkeilla- Jokainen elelee omaa eloaan, ei liian tekemisissä keskenään, mutta perusyhteisöllisyyttä löytyy. Sanotaan nyt vaikka, että naapurille uskaltaa antaa avaimen, että käy kastelemssa kukat, jos ite poissa. Se on kimppakivaa parhaimmillaan.
Ja sitten se vastakohta on, mitä on.
Ollut hyvää ja huonoa tuuria naapureissa. Suurimmassa osassa entisistä ja nykyisistä naapureista ei ole pahaa sanottavaa. Mutta helekutti jos jehovaa ja potunviljelijää pukkaa naapuriksi, eipä ole yhteisökään entisensä. Kaupungeissa positiivista, naapurit vaihtuvatkin. Tympeän tyypin tilalle voi muuttaa asiallinen tyyppi. Pöndellä hankalampaa, voi olla tympeestä naapurista ei sukupolviin pääse eroon mitenkään.
Yhteisöllisyyden voi käsittää monella tavalla. Mun mielestä se on yhteenhiileen puhaltamista, omia asioita huomioonottamatta jättämättä. Kompromisseja, kyllä net sopivassa porukassa aina löytyy. Mutta naapurit voi vaihtua ja se sitten vaikuttaa koko yhteisöön. Yks kucipää voi aiheuttaa valtavasti ongelmia erittäun suurelle naapuristolle. Ja, kucipäät elää kaikkien muittenkin kanssa samoissa naapuristoissa, sille ei voi mitään, jokaisen asuttava jossain.
Jepjep. Moikaillaan tuttujen kanssa, pidetään palverejakin. Mutta toisten koteihin ei ängetä sokeria lainaileen tai juoruileen. Sen porukan kanssa aina pärjännyt. Sitten on niitä porukoita, joitten kanssa ei kannata alkaa minkäänlaisen tekemiseen. Nyt 59/60, joitakin tyyppejä, joita ei välitä edes nähdä, paljon tyyppejä, joitten kanssa ok. Ei ole onneksi "kaveriksi" pyrkiviä sokerinlainaajia, vaikka nyt joitamian häiriköitä onkin.
Ei ole tapana kylästellä nykyaikana. Poikkeusjuttuja. Hah, tsaddissa seinänaapurin kanssa kai kylästelty 18 vuoden aikana 18 kertaa yhteensä. Kerran vuodessa vuorotahtia kerran vuodessa naapuriin syömään ja dokaamaan, ihan siksikin, että kivaa, mutta siksikin, että tunnetaan riittävästi ja pärjäillään jatkossakin. Pöndellä naapureita, jotka ei astu mun maille, kun en päästä, mutta joku naapuri, joitten kanssa voi istuskella aina joskus istumassa iltaa ja jaaritella. Mutta ei sen ylituttavallisempaa. Naapureita voi sietää, tai sitten ne on sitämättömiä. YYA-meininki tärkeää näissä asioissa. Jos taas joku haluaa riitaa, se takuuvarmasti saa sitä.
=DW=
Järkeviä sanoja ei ole lisättävää.
Asun pienessä paikassa kuitenkin kaikki on muutama tuhat asukasta.
Tuli kysymys jos haluan laajakaistan (valokaapelin) en tiedä ehkä hyvä vuokratalooni.
@DW
Samat sävelet.
Ei irvistellä, muttei meillä ole syöminkejä eikä juominkejaakaan yhdessä ollut.
Vuosikymmeniin parit kohveet juotu.
"että tunnetaan, mutta ei tunkeilla" just noin, hyvin tiivistty.
oon mä joskus kertonutkin, kun kehuin kahvipydän viinereitä hyvän näköisiksi, niin sanottiin, että saa sitä koittaakin
No, koettelitko?
Olihan meitä onneksi jokunen, joka tulee toimeen naapuriensa kanssa.
Eiköhän naapureiden kanssa yleensä tulla hyvin toimeen. Itse en muista, että minulla olisi koskaan ollut "huonoa" naapuria, vaikka niitä on paljon ollutkin. Joku tapa on saattanut ärsyttää, mutta ei vaivaksi saakka.
Aloittaja määrittelikin aika ytimekkäästi hyvän naapuruuden sisällön ollaan ystävällisiä, mutta ei mennä lähelle.
Ja kun kerrostalossa järjestyssäännöt säätelevät käyttäytymistä ja omakotiasujalla tontin rajat merkkaavat oman reviirin niin häiriköinti on helposti määriteltävissä, jos sitä esiintyy.
Itse olen asunut samassa talossa yli 40 vuotta. Sinä aikana naapuruus on saanut toisen sisällön. Naapuriapu on jäänyt pois, kutsumattomia vieraita ei juuri astu oman kynnyksen yli, merkkipäivistä naapurit eivät tiedä, joulutervehdyksiä ei vaihdeta,
Vilkas rakentaminen on tuonut tänne lisää väkeä, naapurit ovat nuortuneet ja keskiluokkaistuneet. Kanssakäyminen tapahtuu erilaisen yhdistystoiminnan puitteissa, kotiin kutsumiset eivät nähdäkseni ole yleisiä edes nuorten perheitten kohdalla.
Sama suuntaus näyttää olevan myös maalla, entisellä kotipaikkakunnallani. Nuoret naapurimme siellä totesivat, että vain meille voi tulla ilmoittamatta, muista vierailuista täytyy sopia etukäteen. Kai meistä näkyy päällepäin, että olemme "vanhan liiton väkeä"..))
Kalenteri.
Aika harvassa paikkoja, minne voi pölähtää käymään, ilman ajan varaamista etukäteen nykyaikana. Tottakai ihmisillä on vapaa-aikaa, varmaan enemmän kuin ennen. Mutta se vapaa-aika on kellotettu hyvin tarkasti. Kakaroilla etenkin harrastuksensa ja kaikenlaista, mikä sitoo sitten aikuisiakin, jotka joutuvat kuskailemaan niitä ties mihin potkupalloharjoituksiin. Ja aikuisilla sitten omat ohjelmansa.
Ihmisillä kaikilla vähän erilaiset aikataulut. Pöndellä ennen tiesoi tasan tarkkaan, milloin kaikki oli navettaröissä tai milloin oli viljelys kiireitä. Kirkonmenojen jälkeen sunnuntaisin oli yleinen kyläilypäivä. Ja talvisin oli enenpi kyläilyä, koska niin paljon töitä ei ollut, kuin satokautena.
Nykyisin niin monenlaisia elinrytmejä, niitten yhteensovittaminen vaatii tosiaan paneutumista. Iha normaalia sanoa jollekin kylään pyrkivälle, että sori, just nyt ei käy. Erittäin harvoin tulee käytyä missään, ilman että puhelimella ensin varmistaa etukäteen.
Koskee muuten myös loispummieläkeläisiä. Niillä ehkä vähemmän menoja, mutta sitten pitääpi ottaa huomioon terveydentilat ja niitten omat muut harrastukset.
Aika hyvä havainto jollaikin oli joskus, että telkkari tavallaan lopetti kylästelykulttuurin. Alussa telkkaria kulki kattomassa kaikki naapuritkin, sitten kun ne sai omat, eipä syytä käydä kylässä enää. JA somehan se oli kai se lopullinen niitti. Hittoako sitä minnekkään lähtee, samat päänaukomiset ja juorujen vaihdot saa paljon näpppärämmin hoideltua kotisohvalta.
Muutaman viikon ollut pöndellä. Yhdessä naapurissa käynyt kerran. Kahdella loispummilla säälivierailulla kummallakin kerran. Mutta tuttujen ja naapureitten kanssa kyllä ollut tekemisissä, puhelimella ja meilitse. Huvitti taannoin. Soitin naapurille, juteltiin aikamma. Sitten nostettiin kättä ja lopetettiin puhelu. Se oli parin sadan metrin päässä John Deerellä kylvämässä tukiaisrahoja peltoonsa :D
=DW=
Tarkkaa ajankuvaa (DW). Just juteltiin eilen - ihan livenä - siitä, onko ihmiskontaktien muuttuminen virtuaalisiksi ihmiselle hyväksi. Onko sillä sellaisia vaikutuksia, mistä ei tiedetä, muuttaako se kontaktit pinnallisiksi, väristääkö se todellisuutta ?
Silloin kun televisio tuli joka perheeseen, kuului joitakin kriittisiä ääniä, sen katsottiin nakertavan ihmisen minuutta, köyhdyttävän mielikuvitusta, vääristävän todellisuuskäsitystä. Somen vaikutuksesta ei ole ainakaan minun silmiini osunut vastaavaa kirjoittelua.
Se on selvää, että tältä tieltä ei enää käännytä. Maailma on meillä kylässä, virtuaalimaailmassa riittää kontakteja, angstit voi hoitaa viinillä ja viihteellä
Valtakunnassa kaikki hyvin ? Minkähän vuoksi minä epäilen ? ..))
Minua itkettää ihmisten yksinäisyys, jota paikkaamaan, tai aiheuttamaan, on virtuaali keksitty.
Ihminen nyhjöttää yksin yksiössään, tuttavia on netissä sadoittain, joita ei oikeasti koskaan kohdata.
Surkeaa, jos sitä eletään lapsuudesta asti.
Vanhuksille keksiskellään valtavan kalliita robotteja, ihmisen kättä ei saa moni tuntea rypistyvässä otsassaan.
Riittää, että maha täyttyy makaronilla ja makkaralla, ja vaipat vaihdetaan kerran vuorokaudessa.
Niin. "La dolce vita" . Ehkä meidän ikäpolvella on vielä valmius ylläpitää eläviä kontakteja - just olen itsekin lähtemässä kylään . mutta lasten ja nuorten kohta huolestuttaa. Liikkumattomuudesta kyllä kannetaan huolta, mutta ei muusta...
Hepuliksi meni viime yö onneksi harvoin, alakerrassa juhlittiin minäkin olin mukana yksin kuulomatkan päässä, oli hauskaa että hampaa oli irvessä ja kädet nyrkissä, hetki sitten hiljeni pitäköhän männä kysymään miksette huua ennee.
Laita sinä nyt vuorostasi stereoiden nupit kaakkoon.
En tiiä olis noustava ylös, kaeken näkösiä askareita oottamassa, kehtuuttaa voe voe.
Hyviä naapureita on on on sitä itekkii rymytty aikoinaan toisten harmiksi mutta nykyää oon ihan kiltti kunnon mies parompoo saa hakemalla hakea se siitä.
Nii, kai tässä pitäis alkaa jollekintällekin aamulle. Ensin pitää vaan saada pari kuppia kahvia jotta herää kunnolla.
Onkos se niin kilteillä miehillä kuten tytöilläkin että kiltit pääsee taivaaseen mutta vähemmän kiltit mihin vaan :)
Kolmannet kahvit latoin tulemaan.
Uskon minä että on taivas joitakin pilven riekaleita näkyy olevan, höpötys taivasta ei ole kuin höppänöillä.
Jaa-a. Nuo taivasjutut taitavat olla niitä jokaisen hlökohtaisia arvovalintoja. Mielestäni jokainen voi uskoa tai olla uskomatta, siinä ei muilla nokan koputtamista.
Henkilökohtaisia niin kauan kun pysytään omalla reviirillä.
Ai ai otin lihoja lämpiämään noin 1, 5 kg, pyykkiä koneellinen, polkupyörän kumi meni puhki sen paikkaus et pääsee kauppoihin muuten paras kulkuväline kun kaikki on noin reilun kilometrin säteellä, toiseksi paras kävelemällä autoa en tarttaile, siinä täksi päiväksi.
Henkilökohtaisia nimenomaan, puolin ja toisin. Eletään ja annetaan toisten elää arvomaailmansa mukaisesti..
Mitä meinaat lihoista tehdä?
Henkilökohtaisia nimenomaan, puolin ja toisin. Eletään ja annetaan toisten elää arvomaailmansa mukaisesti..
Mitä meinaat lihoista tehdä?
A kastiketta meikäläisen makuun ja vakio lihakeittoa iso kattilallinen (lihat jo kiehumassa)
Kun sörsselit on valmiit, rasioihin ja pakkaseen näin helppoa, en tykkää erityisemmin kokata mutta näin on helpompi olla kylläinen ja myös rahallisesti edullista.
Ilmat paranoo silmissä ei muistu ikävät ilmat ei, onko huili päivä vai
Samat sanat
Joo mites se tuollain tuli samat sanat kahesti?
No näin. Minä ostin eilen kalatiskiltä pari lohimedaljonkia, huonot oli eilen valikoimat siellä, normaalisti paremmat. Siis perinekalapäivä meillä. Onhan se kätsä tehdä isompia satseja kerralla ja ottaa pakkastesta sitte.
Juu, kelit on hyvät, kävin juur 4,27 km kävelemässä, meinas tulla hieman lämmin.
Seuraava huilipävä ensiviikon alkupuolella.
Jotain kummiskin, eli päivät toivotellaan, joskus vaivatkin voivotellaan :), tässä kerrostalolla muutaman kerran kesään aina joku tarjoaa kakkukahvit pihalla (alkaisi kai olla meidän vuoro) ja jouluna yläkerran pariskunta pikkujoulu kahvit ja tarjoilut, ei alkoa. tosin on meillä tässä talossa yksi pariskunta jossa olemme käyneet ihan kylää.
Maalla olevassa ns. kesäasunnolla emme ole vielä kerenneet tutustua naapureihin, vain pikaiset tervehdykset vaihdetaan. Meillä on lasten perheet niin lähellä, ettei mahdottomia kyläily velvollisuuksia viitsi ottaakaan.
Kuusi ja puoli vuotta tässä talossa, noin 35 huoneistoa. Muutaman ihmisen tunnen ulkonäöltä ja jonkun kanssa pari sanaa vaihtanutkin. Yhtä rouvaa muutaman kerran jeesannut tietokonejutuissa, toiselle pari pikkujuttua jeesannut. Ei ole pahaa sanaa sonottava kenestäkään paitsi yläkerran satunnaisesta kolisijasta ja rakin räkyttäjästä.
Meiän talossamme on parikymmentä lukaalia vastaan tulevat tervehditään kohtelaasti joku sana " kaunis ilma tänään " meikä siihen "on ilimoja pitäny" saattaa männä puol vuotta sama tervehdys uudestaan, hohhoijaa paitsi viime yönä.
Hiljainen on talo, koiria on joka toisessa asunnossa, eivät hauku muulloin kuin postimies käyskentelee rapussa tuntoovat askeleista, vuodet vierii alta kulmin ohi kuletaan mitähän niittenkään päässä liikkuu en oo kysyny.
Tervehdin, enkä kyläile. Olis kiva kun muuttais joku mukava sinkkumies samaan taloon, josta olsi muutakin seuraa kuin tervehdysseuraa. Eikös Tarja Halonenkin keikannut naapurinmiehen, eli Arajärven Pentin?:)
Suhteet ovat kiinni naapurien älystä-geeneistä- samoin suhteet kaikkiin, mölmöjä pitää vain auttaa, muut hei, hymyily jne. näin on ollut ja tulee olemaan en halua tuttavuuksia huonoilla tasoilla, tosin hyvilläkin tasoilla on nollia.