lapsi mieheni menneisyydestá

Asia painaa sinua selvästi ja se taas heijastuu mieheesi, jos haluat että hän haluaisi lapsia kanssasi sinun tulee hyväksyä mennyt asia. Ei kukaan mies rupea suunnittelemaan lasta naisen kanssa joka on sairaalloisen mustasukkainen. Toisaalta ei miehelläsi ole edes tarvetta tehdä lasta, hän tietää että hänellä sellainen jo on ja näin ollen todistanut itselleen miehisyytensä.

Sinun ei auta kuin hyväksyä asia, jos haluat olla miehesi kanssa. Tapahtunut, mikä tapahtunut. Ja ihan varmasti poika jossain vaiheessa haluaa tavata isänsä, ehkä iän karttuessa isäkin haluaa alkaa pitää yhteyttä poikaansa, vaikka nyt toista sanookin (ja tuntee). Olen seurannut läheltä vastaavia tapauksia... Olet kasvattamassa asiasta itsellesi peikkoa, joka tekee sinusta katkeran ja elämästäsi helvetin. Se päivä tulee, jolloin poika tulee elämäänne ja sinun olisi paras hankkiutua eroon negatiivisesta asenteestasi. Poika EI ole tehnyt mitään väärin, ei myöskään miehesi eikä lapsen äiti. Asia on tapahtunut eikä se muutu sillä, että koetatte lakaista sen maton alle.
Menkää yhdessä perheterapiaan tms, että saisitte asian käsiteltyä ennen kuin se tuhoaa suhteenne.

Kuinka kummassa sinun maailmasi nyt siitä romahtaisi, jos pieni poika tulisi oven taa? Kyllähän sinä pojasta tiesit kun suhteeseen ryhdyit, eikö? Taitaa sinulla elämä olla vähän liian helppoa, jos tuollaisesta asiasta teet itsellesi ongelman.

Ehkä sinua vaivaa tämä asia eniten siksi, ettei miehesi halua lapsia sinun kanssasi. Tunnet, että sinulla olisi siihen suurempi oikeus kuin jollain yhden yön kumppanilla. Tai haluaisit olla se ihminen, jonka kanssa mies saa ensimmäisen lapsensa ja jakaa kaikki tunteet ja elämänmuutoksen tuomat ihmetykset. Jos näin on, niin se on ihan ymmärrettävää, mutta ei kyllä kovin reilua miestäsi kohtaan. Sinun täytyy kai miettiä, mitä oikein suhteeltanne haluat. Jos et ole valmis hyväksymään lapsettomuutta, on parempi lähteä kuin katkeroitua. Vielä huonompi vaihtoehto on painostaa mies lapsentekoon, koska mitä suuremmalla todennäköisyydellä jäät sitten lapsen kanssa yksin tai ainakin kannat hänestä yksin vastuun.

Jos joskus tulevaisuudessa poika tulee osaksi miehesi elämää, ei se ole sinulta pois. Miehesi voi olla jopa onnellisempi sinunkin kanssasi silloin, kun hänen elämänsä on järjestyksessä ja suhde lapseen kunnossa.

Tuosta pojan äidistä ei kannata huolta kantaa. Ilmiselvästi ei aio poikaa käyttää miehen "pyydystämiseen", kun ei ole sitä tähän mennessäkään yrittänyt. Jos miehesi olisi hänen kanssaan halunnut olla, niin eikö hän silloin olisi, kun on kerran lapsikin olemassa?

Minun miehelläni on yksi lapsi yhden illan partnerin kanssa ja kaksi ex-vaimon kanssa. Lisäksi meillä on kaksi yhteistä lasta. Tämä satunnaissuhteesta lapsen saanut nainen ei halua miehen olevan lapsen kanssa missään tekemisissä, mutta silloin tällöin mies saa tapeltua tapaamisen aikaiseksi. Ex-vaimon lapset taas tulevat ja menevät kotinsa ja meidän kodin välillä vapaasti ja näemme heitä päivittäin samoin kuin ex-vaimoa. Olemme hyvissä väleissä ja olen jopa käynyt useampaan otteeseen exän kanssa baarissa ja jättänyt miehen koko revohkan kanssa kotiin :-) Jotkut vaan kerkeävät elämässään pikkaisen enemmän ( ;-D ) ja se vain täytyy hyväksyä tai sitten häipyä.

"Joka páivá mietin tuota poikaa ja naista, joita en ole koskaan tavannut. vihaan heitá ja miestáni. "

Suosittelen ettet koskaan hommaa omia lapsia. Jos kerran vihaat täysin viatonta lasta joka ei itse valinnut synytä kahden aikuisen kortsuttomasta känniyöstä. Anna asian olla, se ei kuulu sinulle. Anna menneiden olla menneitä. Olisiko sinusta mukavaa jos joku ventovieras vihaisi sinua ja isätöntä lastasi vain sillä perusteella että nyt sattui käymään näin joskus 9 vuotta sitten?

Lapsella on kuitenkin oikeus isäänsä. Ja koska sanot: "Mika tekisi ihmisistá láheisempiá kuin yhteinen lapsi? " se kuulostaa siltä että suhteenne lapsettomuus vaivaa sinua kovasti ja haluat tehdä lapsen miehen kanssa vain omistaaksesi hänet? Ettei kukaan tulisi viemään häntä sinulta.

Pakkomielteeseen saa apua. Ammattiapua.

Kyllä minuakin vaivaisi asia jos miehelläni olisi lapsi jossain. Ei asia niin itsestään selvä ole. Entäpä jos miestä ei kiinnostaisi yhtään yhteinen lapsemmekaan? Eipä tunnut kiinnostava olemassa oleva lapsikaan? Luottaisinko mieheeni? Vaikea tilanne.