Eikö se ole helpottavaa

myöntää, ettet rakastanut minua? Ei se nyt hirveästi hätkäytä. Olen kuitenkin pragmaatikko. Asiat ovat käytännössä jotakin tai ne eivät ole. Sanojen ja tekojen ristiriita on pahinta kestää. Se kun ei tiedä kumpaa uskoo. Uskooko omia toiveitaan vai silmiään. Eikö unesta herääminen ole lopulta armollisinta.

Olet oikeassa, rakkaus on jotain muuta kuin riippuvuus. Yhteistä niille on vain loputon ikävä toisen lähelle.

Totuus ei lopulta satuta niin pahasti kuin valhe.
6172
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Minkä takia sä koet ystävällisyyden tarkoittavan rakkautta? Tai olet kokenut niin?
Mä olen tämän vuoksi ajatellut niin monet kerrat, ettet tiedäkään, että sun on täytynyt elää elämääsi hirvittävässä yksinäusyydessä. Ettei sua ole voinut kukaan kiskaan oikeasti rakastaa. Susta on hullaannuttu, suhun on ripustauduttu, sua on pidetty ihmeellisenä sanojen tasolla sellaisten ominaisuuksiesi tähden, jotka et ole sä. Oletkohan koskaan tuntenut rakkautta sellaisena kuin se on? En tiedä.

Äänestä

Alku oli hyvä mut loppu

Äänestä

olet T-nainen yrittänyt iskeä minua nuorta tyttöä ja vainonnut minua. Ymmärrätkö yhtään, mitä se on tehnyt psyykkeelleni. Ja nyt vainoat äitiäni ja pikkusiskoani. Ei se ole muiden vika, että jouduit luopumaan pojastasi 10 vuotta sitten. Et ollet sopiva äidiksi, mutta älä kosta sitä muihin.

Äänestä

Niin jotkut joutuu luopuu jostain?

Äänestä

mutta jos olisi eräältä, toteaisin: En ennättänyt tutustua tarpeeksi, jotta olisin voinut sanoa rakastavani. En koskaan antanut niin edes ymmärtää? joten käsititkö väärin?

Ei mitän valheita välillääme tapahtunut, korkeintaan väärinkäsityksiä ja / tai pettymyksiä.

Äänestä

Turha sitä rakkautta on tänne palstoille hukuttaa. Hyvää ajatusten purkua, mutta ei sillä mitään saavuta. Ihan livessä vaan yhteyksiä, jos kiinnostusta on. Ottakaa mallia vaikka tuosta miehestä isolla M.llä, joka aina positiivisesti ja hyvällä sydämelleä viestejä tänne laittelee.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Niin mä ajattelen. kirjoitti:

myöntää, ettet rakastanut minua? Ei se nyt hirveästi hätkäytä. Olen kuitenkin pragmaatikko. Asiat ovat käytännössä jotakin tai ne eivät ole. Sanojen ja tekojen ristiriita on pahinta kestää. Se kun ei tiedä kumpaa uskoo. Uskooko omia toiveitaan vai silmiään. Eikö unesta herääminen ole lopulta armollisinta.

Olet oikeassa, rakkaus on jotain muuta kuin riippuvuus. Yhteistä niille on vain loputon ikävä toisen lähelle.

Totuus ei lopulta satuta niin pahasti kuin valhe.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu