Luovutusikä on yksilöllinen

Minäkin otin pennun 10-viikkoisena ja ihan kelpo yksilö kasvoi.

Tietenkin kehityksessä on merkittäviä eroja, kun jokainen kissanpoika on yksilöllinen, eli et tee oikeasti mitään laitonta jos joudut ottamaan pennun pari viikkoa ennen kuin se olisi sopivaa. Sinuna kyllä vielä tarkkailisin miten miettimäsi pentu osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa muiden sen sisarusten ja emon kanssa, että se sitten osaa tulkita nykyistä kissaasi oikein ja toimia vähän laumassa.

Tuli meillekkin joskus ihan parin viikon ikäinen kissanpoika (äiti pelasti sen juopolta joka oli vienyt pennun pyöräreissulle ulos huonolla ilmalla, eikä sitten enää muistanutkaan mistä oli sen napannut, että olisi voitu viedä emonsa luo). Kissasta tuli aikuistuttuaan meillä ehdottomasti sellainen millainen kissan kuuluu olla, osasi käyttäytyä kaikinpuolin, ei ollut väkivaltainen ihmisiä kohtaan ja oli hyvin ihmisrakas. Vaikka siitä ruikutetaan loputtomiin, että luovutusikä on 100% noudatettava, niin se miten uusi omistaja itse kasvattaa ja hoitaa kissaa myös vaikuttaa valtavasti siihen että tuleeko niitä kuuluisia ongelmia kuten merkkailua ja muuten huonoa käyttäytymistä.

Jos kissanpentu luovutetaan liian aikaisin se on verrattavissa eläirääkkäykseen, joka ON laitonta. Eläinsuojelulaki kieltää eläimen fyysien ja henkisen vahingoittamisen.

uusimman tutkimuksen mukaan ei pitäs luouttaa lta 14-15 viikkosta

Aiheesta kissan luovutusikä on tälläkin palstalla väännetty monen monta kertaa väsymykseen asti, joten itse en aio enää alkaa tuulimyllyjä vastaan taistelemaan eli riitelemään. Haluan kuitenkin mainita omasta kokemuksestani sen, että omista kissoistamme on 4 meille pentuikäisenä tullut.

Näistä pennuista kaksi oli alamittaisia eli alle luovutusiän 12 viikkoa, ja ainoastaan näillä kahdella kissalla on ollut erilaisia käytösohäiriöitä esimerkiksi aggressiivisuus, eroahdistus, epäsosiaalisuus muita kissoja kohtaan ja sisäsiisteysongemat. En tiedä että johtuuko liian varhaisesta vieroituksesta, mutta molemmilla on ollut myös ongelmia syömisen kanssa mm. oksentelua ja hurjaa nirsoilua.

Luovutusikäisinä meille kotiutuneista toinen oli 12-13 viikkoinen ja toinen muutaman kuukauden ikäinen. Näistä kissoista ensin mainittu oli asialliselta kasvattajalta saatu ja toinen maaseudulta löydetty ulkokissan pentu. Molemmat olivat jo pennusta saakka sosiaalisia, helppoja käsitellä ja kokolailla ongelmattomia tapauksia vanhuuteen saakka.

Oma kantani siis jo omakohtaisen kokemuksen takia on, että kannattaa ottaa mieluummin vähän vanhempi kuin liian nuori pentu.

nyt ei tarvitse vedota mutu:uun kun asia on tutkittu ja oikea luovutusiän alaraja löydetty. Näille intto väittelyille siis voidaan laittaa piste