sosiaalityöntekijäksi?

Sosiaalityön opiskelu on melko rentoa, ainakin itse pärjännyt hyvin enkä ahkerimmasta päästä ole (joskin päässäkin on järkeä :)

Vaikka olen nuori, olen päässyt hyvin töihin ja sijaisuuksia riittää!

Raskaus riippuu kyllä paljon siitä, millaisissa tehtävissä työskentelee. Lastensuojelu on usein varsin kuormittavaa, mutta esim. koulut ja sairaalat ovat ihan mukavia paikkoja työskennellä. Työtilannehan sosiaalityössä nyt kohtuullisen hyvä. Tulossa oleva sote-uudistus tosin tuo tähän varmasti muutoksen...

3000-3500 ilman ikälisiä Helsingissä.

Henkisesti todella kuormittavaa. Itse olen gradua vaille maisteri ja jo vaihtanut muiden alan hommiin kokeiltuani sosiaalialan työtä käytännössä. Mutta jos pää kestää, niin töitä riittää. Palkalla elää hyvin, ei tosin ehkä pääkaupunkiseudulla, mutta muualla kyllä.

Se, että asiakkaatt päivittäin huutavat ja syyttävät sinua, että olet pilannut heidän elämänsä, jos et anna heille, mitä haluavat nyt ja heti.

Esim. erilaiset ennaltaehkäisevää työtä tekevät järjestöt palkkaavat sosiaalityöntekijöitä asiantuntijatehtäviin.

Sosiaalipolitiikka on hyvä pääaine.

Itse olen valmistunut HY:sta VTM:ksi ja nykyään työskentelenkin jo johtavana sostt:na.

Aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöiden palkat ovat pk-seudulla 2800-3000 euroa kuntatasolla. Eivät kovin suuria huomioiden työn raskaus ja pitkä koulutus. Lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden palkat pk-seudulla 3000-3200 euroa. Jos tarkempi palkkataso kiinnostaa niin esim avoimia työpaikkoja selaamalla selviää nuokin asiat. Työllisyystilanne on hyvä, pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Mikä on tilanne sitten tulevaisuudessa kun kunnat alkavat panostamaan yhä enemmän sosiaaliohjaukseen (sosionomi AMK) ja jopa erityissosiaaliohjaajien vakanssit (sosionomi ylempi amk) alkavat kilpailla sosiaalityöntekijöiden kanssa samoista paikoista niin siinä voi tulla tilanne, että sosiaalityöntekijöiden vakanssit laskevat määrällisesti ja työtilanne heikentyy. Ei yhtään auta, että sosiaalityöntekijät eivät itse nosta omaa alaansa ja tutkintoaa ylemmäs muihin tutkintoihin nähden ja sallivat hiljaisesti esim. ylemmän amk:n suorittaneet samoihin töihin.

Työ on raskasta, oli se sitten lastensuojelussa tai aikuspuolella (toki muitakin erityisaloja on, kuten vammaispalvelut, vanhussosiaalityö, sairaalasosiaalityö, maahanmuuttajat jne).

Aikuispuolella asiakkaiden elämä pyörii toimeentulotuen ympärillä. Ei ole päivääkään kun asiakkaat eivät huutaisi puhelimessa, yrittäisi keksiä kaikenlaisia verukkeita miksi heidän pitäisi saada lisää rahaa, uhkaillaan valituksilla, kiristetään, uhkaillaan, kirotaan, tulee tappouhkauksia, itsemurhauhkauksia, itkemistä...Kiitosta ei koskaan kuule. Hyvä itsetunto täytyy olla tässäkin hommassa (arvostelua tulee koko ajan asiakkaiden puolesta, myös ikään, sukupuoleen ja etniseen taustaan liittuen) ja hyvät kuuntelutaidot, koska välillä tuntuu siltä että ollaan asiakkaille ainoa ihminen, joka kuuntelee ja tapaaminen voi helposti venyä useamman tunnin pituiseksi tai puhelu tunnin pituiseksi. Täytyy aina muistaa varsinkin aikuispuolella, että ollaan tekemisissä köyhien ihmisten kanssa, joiden syyt mm. syrjätymiseen tai köyhyyteen ovat monialaiset eivätkä heillä välttämättä ole sellaisia toimintakykyä, joilla voisi päästä taas omille jaloilleen tai sellaista roolimallia elämässään, johon voisi tukeutua. Monet asiakkaat ovat jo ylipolven syrjäytyneitä. Vastaanotolla käy nuoria aikuisia, joiden vanhemmat ja jopa isovanhemmat ovat olleet sosiaalitoimen asiakkaita.

Itselleni nämä vuodet sosiaalityössä ovat riittäneet ja suunnittelen alan vaihtoa, jonkin toisen tutkinnon lukemista tähän rinnalle. En usko, että jaksan eläkeikään asti suoraa asiakastyötä, joka on erittäin haastavaa ja kuormittavaa henkisesti.

Kiva kun joku viitsii kertoa asiallisesti tuon työn arjesta.