Pelon kätketty ulottuvuus

Kille-Kalle käveli kadulla ja hypisteli taskussaan olevaa sormusta. Oi jospa hän olisi tiennyt, että kyseessä oli taikasormus, mutta ei. Hän oli menossa panttilainaamoon ja toivoi saavansa siitä tarpeeksi rahaa, jotta voisi ostaa ja syödä sieniä. Jokin kuitenkin herätti hänen epäilyksensä kun hän seisoi liikennevaloissa odottamassa ja katselemassa kadun toisella puolella häämöttävää panttilainaamoa.
Ville hiplasi pyöreää vehjettä housussaan ja harkitsi vielä sienipäivällistä. Se alkoi tuntumaan varsin mielyttävältä vaihtoehdolta. Hän alkoi pilkkomaan tatteja ja teki niistä keittoa. Kun hän maistoi sitä tekovaiheessa, hän totesi sen olevan mansikkamehusta pääosin koostuneen. Tämä yhtälö vaivasi hänen päätänsä melkoisesti: ilmeisesti hän olikin epähuomiossa syönyt kärpässieniä jo metsässä tatteja poimiessaan.
Hän alkoi keskustella vaihtoehdoista Kallen kanssa. Kille-Kalle epäröi - mikä ihme hänellä tänään oikein oli kun päätöksenteko ei vain ottanut sujuakseen. Hän katsoi sormusta ja katsoi kauppiasta ja kuin tyhjästä hänen päähänsä pälkähti tietokoneiden laki: nolla niin virta ei kulje ja yksi niin se kulkee! Kille-Kalle kieltäytyi kohteliaasti vaihdosta ja kääntyi lähteäkseen ja oli melkein kompastua takanaan läähättävään mämmikoiraan.
Kalle hätkähti ja katsoi kummastuneena mämmikoiraa ja vinkaisi ja lähti jolkottomaan syrjäkadulle päin. Kadulla Kalle näki hirmuisen suopursun vastassansa. Hän ei ensiksi tajunnut, mikä häntä pelotti moisessa kasvissa, mutta pelkoreaktion se kuitenkin hänessä herätti: pelkoreaktion kätketty ulottuvuus. Kalle juoksi nopeasti yliopistoon ja esitti teorian filosofian professorille. Tämä herätti vanhassa miehessä voimakasta harrastusta, ja ukkeli juoksi saman tien tutkijankammioonsa jättäen Kallen yksin käytävälle seisoskelemaan.
Suopursu kummitteli yhä hänen mielessänsä, mutta pelko oli jo osittain peittynyt uuden ajatuksen kiinnostuksen alle.
Kätkettyyn ulottuvuuteen johtava madonreikä kimmalteli hänen mielessään ja hän lumoutui sen kauneudesta. Keskittyneenä ajatukseen hän jotenkin onnistui kutsumaan tuon intergalaktisen faksin todellisuuteen ja yht'äkkiä se oli hänen edessään ärjyvänä sinisenä pyörteenä josta syöksyi kodinturvajoukkoja ja tonttuja.
Keskellä pyssymiehiä ja tonttuparaatia Kille-Kalle hätääntyi ja sujautti sormuksen sormeensa.
Maailma hänen ympärillänsä muuttui voimakkaasti, hän siirtyi pierujen varjoiseen maailmaan. Kaikki hänen ympärillään oli ruskeata ja hyvin haisevaa: itse hän muuttui oikeassa maailmassa vain leijuvaksi kaasupilveksi - hyvin pahanhajuiseksi, eivätkä toiset pystyneet näkemään häntä. Ei edes Petteri Punakuono siihen pystynyt, vaikkei sillä ollutkaan mitään tekemistä tämän asian kanssa, sillä ei poro olisi osannut yhdistää taikaa ja tavallista pierua toisiinsa ja etsiä niiden väliltä monimutkaisia kytköksiä.
Kallen matka jatkui tässä kummallisessa maailmassa, ja hän nautti tilanteesta, kun muut eivät havainneet häntä muulla kuin nenällänsä. Kallen pahaksi onneksi eilisillan sienikeitto alkoi kuitenkin herätellä suolistobakteereja juuri sillä tavalla, joka synnyttää äkillisesti suuria määriä metaania ja häneltä pääsi inahtava tuhnu.
Välittömästi hänen ympärillään pyöri nenäänsä heristäviä tonttuja, mutta hänen onnistui päästä kenenkään huomaamatta hieman etäämmäksi leijastaan.
Yht' äkkiä hän kuuli nousevaa vinkunaa ja taivaasta mäjähti maahan hänen eteensä jättimäinen rauhansymboli. Siinä se oli, järkyttävän kokoinen läjä keltaista hyytelöä. Hän ei olisi tunnistanut sitä edes rauhansymboliksi, ellei siinä olisi ollut valistavaa hintalappua kyljessä kiinni: "99,95€ rauhansymboli". Kalle jatkoi matkaansa tuosta ilmiöstä sen suuremmin välittämättä, mutta näki sen takana hämmästyneen meksikolaisen. "Mistä helvetistä tänne on meksikolaisia eksynyt", hän ihmetteli. "Meksikosta", hän sai kuulla vastauksen.
Tämä herätti myös Kallessa melkoista hämmästystä, vastaus oli aivan liian selvä, siinä täytyi olla koira haudattuna. Hän päätti kuitenkin kokeilla, käänsi sormusta täydet 380 astetta.
"Auuuuuu kun se sattuu", Kille-Kalle kiljaisi kun maailma kieppui hänen ympärillään ja kuvat panttilainaamon pitäjästä, kodinturvajoukoista, hämmästyneestä meksikoilaisesta ja jostain sivistyneestä parturista vilisivät hänen mielessään.
Mätkis! Kalle putosi paukahtaen maahan ja näki ympärillään suuren kasan lopppunajettuja tietokoneita jotka vääntelehtivät kummallisesti. Ah - se olikin kaikki vain unta.