Eilisiltaisessa saarnassaan Hookkani viittasi vuohet ja lampaat -vertaukseen sanoen, että oli niitä, joilla on luetella hyviä tekoja viimeisellä tuomiolla, jotka sitten joutuvat vasemmalle puolelle vuohina ja on niitä, joilla ei niitä tekoja ole ja päätyvät lampaina oikealle puolelle. Ei siis sitaatti, mutta ajatus oli tämä.
Tyhmelin totesi tuolla kuoropalstalla, että "Ne eettisesti hyviksi töiksi määritellyt työt jotka olen USKOSSA tehnyt, niitä ei katsota pahalla." Tämä ilmeisesti sisältää samankaltaisen ajatuksen kuin Hookkanillakin oli, että muita töitä katsotaan pahalla?
Jos tutkailemme Raamatusta Matt 25 luvusta, mitä Jeesus opettaa ja missä on vertauksen kärki, huomaammekin Jeesuksen opetuksen pointin olevan kokonaan toisaalla. Ei ole omavanhurskaudesta varoittelusta kyse tässä vertauksessa lainkaan. Uskostakaan siinä ei puhuta mitään, kuten Hookkani aivan oikein oli havainnut.
31 Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella,
32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,
33 ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.
Ihan vertauksen aluksi Hän erottaa lampaat ja vuohet toisistaan. Lampaat ja vuohet on varsin helppo erottaa toisistaan, ei niistä voi erehtyä, sen verran eri näköisiä otuksia ne ovat. Varmaankin voimme myös ymmärtää tästä, että Ihmisen Pojalle on aivan selvää, ketkä menevät oikealle ja ketkä vasemmalle puolelle.
34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
35 Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:
36 Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.
Kuningas toteaa tässä aivan yksiselitteisesti: "te ruokitte", "te juotitte", "te minun huoneeseen otitte", "te vaatetitte", "te opitte", "te tulitte tyköni".
Ei mitään mistään mielentilasta viittaustakaan.
37 Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?
38 Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?
39 Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?
Vanhurskaat sitten ihmettelemään, että millonkas me muka Sinut nähtiin puutteessa.
40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.
Ja ajatus on aikalailla tämä: mitä teette lähimmäisellenne, teette minulle.
Tyhmelin totesi tuolla kuoropalstalla, että "Ne eettisesti hyviksi töiksi määritellyt työt jotka olen USKOSSA tehnyt, niitä ei katsota pahalla." Tämä ilmeisesti sisältää samankaltaisen ajatuksen kuin Hookkanillakin oli, että muita töitä katsotaan pahalla?
Jos tutkailemme Raamatusta Matt 25 luvusta, mitä Jeesus opettaa ja missä on vertauksen kärki, huomaammekin Jeesuksen opetuksen pointin olevan kokonaan toisaalla. Ei ole omavanhurskaudesta varoittelusta kyse tässä vertauksessa lainkaan. Uskostakaan siinä ei puhuta mitään, kuten Hookkani aivan oikein oli havainnut.
31 Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella,
32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,
33 ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.
Ihan vertauksen aluksi Hän erottaa lampaat ja vuohet toisistaan. Lampaat ja vuohet on varsin helppo erottaa toisistaan, ei niistä voi erehtyä, sen verran eri näköisiä otuksia ne ovat. Varmaankin voimme myös ymmärtää tästä, että Ihmisen Pojalle on aivan selvää, ketkä menevät oikealle ja ketkä vasemmalle puolelle.
34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
35 Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:
36 Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.
Kuningas toteaa tässä aivan yksiselitteisesti: "te ruokitte", "te juotitte", "te minun huoneeseen otitte", "te vaatetitte", "te opitte", "te tulitte tyköni".
Ei mitään mistään mielentilasta viittaustakaan.
37 Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?
38 Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?
39 Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?
Vanhurskaat sitten ihmettelemään, että millonkas me muka Sinut nähtiin puutteessa.
40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.
Ja ajatus on aikalailla tämä: mitä teette lähimmäisellenne, teette minulle.
Vastaukset 38
Vanhimmat
41 Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:
43 Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.
Vasemmalla puolella oleville Kuningas sanoo: "ette tehnee minullet"
44 Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?
Yhtä ihmeissään nämä kysyvät: Milloin muka emme Sinua palvelleet, kun näimme Sinut puutteessa?
45 Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.
Ja kuninkaan vastaus on myös hyvin selkeä: Mitä ette tehneet lähimmäisellenne, jätitte tekemättä minulle. Jälleen ei ole minkäänlaista viittausta mihinkään mielentilaan.
Ja tuomio on selkeä:
46 Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.
Jakoa tässä ei tehdä sen mukaan, että onko joku tietoisesti tai tietämättään tehnyt hyviä tekoja. Jako on tässä se, että lampaat menee oikealle puolelle ja vuohet menee vasemmalle puolelle. Lampaat ovat tehneet hyviä tekoja. Vuohet eivät ole niitä tehneet.
Essuilla on jossain syvällä selkäydinjatkeessa omavanhurskauden pelko, kelle se sitten mitäkin merkitsee. Se vaikuttaa voimakkaan lamaannuttavasti ihmiseen. Se edellyttää kaikenaikaista sen mittaamista, millä motiivilla mitäkin on tekemässä. Ja seurauksena on varmuuden vuoksi olla tekemättä mitään, ettei vaan syyllistyisi omaan vanhurskauteen ja taivaspaikka menisi sen sileän tien.
Toisille omavanhurskaus merkitsee kuorolauluja, rukouspiirejä, messuun osallistumista, lähetystyöhön osallistumista, yms joten on parasta välttää sellaisia.
Toisille omavanhurskaus merkitsee vankilalähetystä, leipäjonossa auttamista, vanhusten luona käymistä. Ja on siis parempi pidättäytyä, ettei mene taivaspaikka.
Vain sellainen hyvän tekeminen on sallittua, mikä tehdään tietämättä... uskossa.
Melkoisen tehokas on Wanhan Wihtahousun mekanismi!
On paljon hyviä ihmisiä, jotka auttavat lähimmäisiään, lähellä ja kaukana mutta ovat ilman uskoa Herraan Jeesukseen. Ajatteletko rudiini, että he siitä huolimatta ovat oikealla puolella lampaiden joukossa? Ett'ä hyvää tekemällä pelastuu ILMAN uskoa?
Gal 5
13 Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne.
14 Sillä kaikki laki yhdessä sanassa täytetään, nimittäin: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs.
Sanotaanko vertauksessa, että hyvillä töillä pelastuu?
Tai sanotaanko siinä, että hyviä töitä tekemällä joutuu kadotukseen?
Puhutaanko vertauksessa jotain uskosta?
Mikä oli vertauksessa peruste, kun kokoontuneet kansat jaettiin oikealle ja vasemmalle puolelle?
""rudiini ""
Gal:5:13-14. .. Selitys . Kristillisessä elämässä, USKO TOIMII JA VAIKUTTAA RAKKAUDEN KAUTTA . Rakkaus on lain täyttymys , kuitenkin niin, että Jeesuksen
yksityiset Käskyt /Kristuksen Laki (johon Degalogi sisältyy) . Ovat ohjeellisia sen
suhteen , miten lähimmäisen rakkaus käskyä on käytännössä noudattanut . .
ks. 1 Kor 13:4-7- ( Gal. 5:22.) ks. Room 13:8-10 . Todellinen Rakkaus ..
Toistan vielä mitä sanoin toisessa ketjussa. Hyvät työt ovat välttämättömät, mutta ne eivät ole autuuteen välttämättömät.
En sanonut että hyvät työt pitää tehdä tietämättään, vaan että ne pitää tehdä USKOSSA ollakseen hyviä töitä ylipäätään. Kaikki eettisesti hyvät työt eivät ole hyviä töitä Jumalan silmissä, vaan ainoastaan ne hyvät työt jotka tehdään uskossa. Voi olla, että Jumalan silmissä hyvä työ onkin eettisesti paha työ. Tästä on lukuisia esimerkkejä Vanhassa Testamentissa (en tietenkään sano että nyt pitäisi apinoida VT:n esimerkkejä). Oleellista on siis, että hyvä työ on Jumalan tahdon mukainen ja että se tehdään uskossa.
Hyvin vaikea ymmärtää määritelmääsi, joka ei mitenkään liity Matteuksen väkevään vertaukseen. Voisitko antaa käytännön esimerkin avulla selityksen?
1. Herra Jeesus makaa vanhana sairaana päivästä toiseen vanhainkodin vuodeosastolla. Eemeli käy hänen luonaan säännöllisesti, juttelee, kertoo tapahtumista, kyselee menneitä. Bertta käy myös Hänen luonaan, puheillaan virkistäen vanhuksen mieltä ja tuoden iloa elämäänsä.
Millä tavalla Ee,elin ja Bertan käynti sairaan Jeesuksen luona on uskosta ja Jumalalle mieluinen ja millä lailla ei?
Vertauksessahan ei puhita uskosta mitään, kuten on todettu, ja sekä Ee,eli että Bertta käyvät tapaamassa sairasta vanhusta, jota eivät tiedä Jeesukseksi.
Martti ja Leena sen sijaan eivät käy Jeesusta moikkaamassa vanhainkodissa edes jouluna j oat näin vertauksen vuohilaumassa.
Mehän tiedämme, että hyvillä töillä ei pääse taivaaseen, joten meidän on välttämättä keksittävä selitys, joka sopii muuhun Raamatun opetukseen: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Tässä tulisi yksi selitys, joka mielestäni sopisi luterilaiseen oppiin.
Selityksen avainsanat ovat "vähimmistä veljistäni" ja "tehdä minulle". Tässä Jeesuksen puheessa "veli" ei siis ole sama kuin "lähimmäinen" joka voi olla kuka tahansa ihminen. Jeesuksen veljiähän ovat vain uskovat kristityt. Veljen sydämessä on Kristus, koska hän on kastettu ja uskoo. Niissä jotka eivät usko, ei ole Kristusta, ja he eivät näin ollen ole veljiä. 1. Johanneksen kirjeessä on rinnakkaiskohta:
1. Joh. 3:14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
Olen sitä mieltä, että Matt 25 luvussa Jeesus näkee tulevaisuuteen, vainojen aikaan. Kristittyjä vainotaan. He ovat nälkäisiä, sairaita tai vankilassa.
Miten tämä taas liittyy uskoon? Siten, että kiellät uskosi, jos et ota kristittyä veljeäsi suojaasi. Etkä käy katsomassa, kun hän on vankilassa uskonsa vuoksi. Loppupelissä, tulisiko kenenkään ei-uskovaisen mieleen käydä katsomassa sairasta uskovaista? Aika harvan tulisi, sanoisin.
Kristittyjen vainon aikana tämä raamatunpaikka on ollut helppo ymmärtää. Koska mainittujen hyvien tekojen tekeminen on vaatinut uskon ponnisteluita. Siinä on ollut riski jäädä kiinni ja joutua itsekin areenalle leijonien syötäväksi.
Hyvät työt edellyttävät siis uskoa.
Kristityille on hurjan tärkeää viettää aikaansa Jeesuksen seurassa, kuunnellen, mitä sanottavaa Hänellä on juuri meille. Yksi tärkeä väline, jonka avulla voimme olla Häneen, Sanaan yhteydessä, on Raamattu. Vaan Jeesuksen puhe ja opetus on niin terävää, viiltävää, että mieluummin kuin sitä kuuntelisimme, käärimme sen pumpuliin, jottei se osuisi meihin.
Kuun kuuntelemme Jeesuksen opetusta vuohista ja lampaista, meille voi käydä ainakin muutamalla tavalla, riippuen suhteemme laadusta:
-toteamme, että minä olen uskossa ja kaikki mitä uskossa teen, on otollista. Eihän tekoni vaikuta vanhurskauteeni.
-peljästymme, että huh tässäkin kohtaa sana osoittaa, että olen menossa ihan väärään loppusijoituspaikkaan. Tämän seurauksena voi olla lisää Raamatun tutkimista ja sen pohdintaa, miten voisi autuaaksi tulla. Prosessin alku.Tai paatumus ja etääntyminen edelleen Jeesuksen seurasta
-tämä Jeesuksen opetus voi aiheuttaa meissä myös sen, että otammekin joka-aamuiseen aamurukoukseemme kohdan, jossa erityisesti pyydämme Herraa Jeesusta osoittamaan meille päivän aikana, millä tavoin tänään voin Sinua palvella. Tämä on toinen tärkeä yhteydenpitoväline meidän ja Herramme Jeesuksen välillä (Lumia ei vielä toimi tässä kovin hyvin).
Ehkäpä tyhmelin kuulitkin pienen vienon kuiskauksen kirjoittaessasi "joten meidän on välttämättä keksittävä selitys," että soso, eipä mennä mestaroimaan Jeesuksen omaa opetusta?
Rudiini. Teot eivät ole pelastukseen välttämättömät, ne ovat vain välttämättömät. Älä rupea opettamaan täällä synergismiä.
Me olemme nimittäin siinä onnellisessa asemassa, että tiedämme mikä on Raamatun punainen lanka. Me seisomme uskonpuhdistajien harteilla. Pyörää (evankeliumin ydinsanomaa) ei tarvitse keksiä enää uudelleen.
Siksi voimme yrittää tulkita Raamattua kahdesta suunnasta.
Ensiksikin, voimme lähteä kirjaimellisesta tekstistä ja muodostaa siitä yleinen periaate "yksittäisestä yleiseen". Toiseksi, lähtien yleisestä periaatteesta (yksin armosta) eli luterilaisesta esiymmärryksestä "yleisestä ratkaisusta yksittäiseen". Kun nämä kaksi suuntaa kohtaavat, tulkinta voi olla yllättävä mutta silti oikea. En sano että keksin tässä tapauksessa parhaan selityksen, mutta uskoa ei saa korvata teoilla vanhurskauttamisessa, vaikka mikä olisi.
Miksiköhän Pyhä Henki on tällaisen paikan jättänyt luettavaksemme Jeesuksen opetuksesta, jos se ei tarkoitakkaan mitään, vaan sille pitääkin keksiä selitys, joka taittaa koko vertauksen terän?
Tässä ei ole kyse pahoista teoista, kuten tuossa alempana toteat itsekin, vaan tässä on kyse hyvien tekojen tekemättä jättämisestä, niiden välttämisestä.
Lestadiolaisessa opetuksessa omavanhurskaudesta tulee pahin synti, jota välttääkseen rakennetaan samantapaisia sääntöjä kuin juutalaisuudessa aikoinaan, ettei edes vahingossa voisi langeta siihen syntiin. Tyyliin: 2. Moos. 23:19 "Älä keitä karitsaa emänsä maidossa. Jotta vahingossakaan ei tätä käskyä rikota, ei samalla aterialla syödä nautaa ja maitoa, tai edes käytetä samoja astioita maidolle ja naudalle.
Kaikkein pahinta, mihin uskova voisi siis joutua, on kuvitella, että voisi hyvää tekemällä tehdä sitä, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Vaikka Jeesus meitä nimenomaan varsin voimakkaasti siihen kehottaa, niin tässä vertauksessa kuin edeltävässä talenttivertauksessa ja monessa muussa.
Wanhalle Wihtahousulle on kristittyjen hyvät työt vihiviimeinen asia, mitä se haluaisi meidän tekevämn, koska armahtaminen tuo ihmisen itse Armon läheisyyteen. Paljon mieluummin se haluaa, että kiistelemme opinkappaleista, synergismeistä, kasteista, antinominismeista, ym kuin että menisimme vanhusten luona käymään, vankilaan, antaisimme ropomme lähetykseen tms.
Silloinhan uhkaa omavanhurskaus ja synergismi ja ties mikä, jolloin taivaspaikka heilahtaa hetkessä ulottumattomiin.
Matt 25
26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.
27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.
28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.
29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. [Matt. 13:12 ]
30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'
Vanhimpien läheinen Håkan tahtoo vetää linjauksia, ja pakottaa Matteuksen evankeliumin väkevän vertauksen perustavaan kristilliseen opetukseen armosta.
Esikoisuudessa unohdetaan liian usein, että apostoli Paavalin - Lutherin elintärkeän evankeliumin opettajan - pääkirjeessä Korinttilaisille on tämmöinen yllättävä kohta, aivan Matteuksen viimeisen tuomion ilmapiirissä.
Toivoisin oikein, että opillisesti vakaat kristityt painaisivat tämän jakeen aivan ulkomuistiin. Niin tärkeä korjaus se on vääränlaiseen käsitykseen Jumalan armosta ja sen tarkoituksesta ihmisen elämässä - tehdä hyvää eikä pahaa.
Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha
2 Kor 5:10
Onhan se kauheaa, että monet pakenevat Kristusta juuri hänen omiensa vaelluksen ja armottomien sanojen ja laiskuuden ja monien syntien tähden, kun kilvoitus ei toimi (en sano tätä suinkaan itse täydellisenä kilvoittelijana, sen useimmat voivat todistaa helposti, ja kyllä Kristuksen tuomioistuin pelottaa, etten olisi aiheuttanut niin paljon murhetta Kristukselleni)
Tuomion perusteeksi Raamatussa mainitaan ihmisten teot (2. Kor. 5:10; Matt. 25:35 - 12:36).
Uskovat tuomitaan kuitenkin vain hyvien tekojensa perusteella, koska nämä teot ovat todisteita heidän uskostaan Kristukseen. Uskovien pahoja tekoja ei siis viimeisenä päivänäkään enää vedetä esiin, koska ne vanhurskautuksessa on heitetty meren syvyyteen (Miik. 7:19) eli annettu anteeksi.
Tämä ilmenee juuri puheena olleesta Matteuksen evankeliumin paikasta, missä Kristuksen oikealle puolelle asetettuja tuomittaessa mainitaan vain hyviä, mutta ei minkäänlaisia pahoja tekoja.
Käsitys, että uskovien pahatkin teot tulisivat viimeisellä tuomiolla vielä ilmi, on raamatunvastainen.
hyvä tyhmelin, ei ole raamatunvastainen.
tuossahan juuri otettiin esiin apostoli Paavalin tärkeästä korinttilaiskirjeestä kohta, että Kristuksen tuomioistuimen edessä. Jeesus on ankara ja sanoo evankeliumissa että sinä ja minä kerran vastaamme jokaisesta turhasta sanastammekin.
tahdot varjella puhdasta oppia väärällä tavalla. tutkimalla mitä Raamatussa todella sanotaan löydät kyllä monenlaista, joka ei mene helposti kaavoihin. Tämä on juuri Raamatun voima, se ei ole mikään uskonnon oppikirja tai systemaattisen teologian yhtenäinen esitys.
Raamattu on kirjoitusten kokoelma, joka on dynaaminen, haastava, se nostaa ja kaataa, se pelastaa ja kadottaa, herättää ja paaduttaa. Sitä saarnataan maailmassa ja Pyhä Henki on tullut tänne antaen saarnalle pelastavan ja kadottavan voiman.
hyvä ePaimen, olet tässä asiassa eri linjoilla Lutherin ja Pieperin kanssa. Pahoja tekoja ei katsota viimeisellä tuomiolla.
Seuraava lainaus on Pieperistä (s.601):
Kun Raamattu sanoo, etteivät uskovat tule tuomittaviksi (Joh. 3:18), on se evankeliumin sana, joka koskee heitä sikäli kuin he ovat kristityitä. Koska uskovien synnit ovat anteeksiannetut, ei heidän kohdallaan tuomion perusteena ole laki, vaan evankeliumi, toisin sanoen heitä ei ollenkaan tuomita (Matt. 25:35 - 40). Kun taas Raamattu sanoo, että meidän kaikkien (tässä apostoli puhuu kaikkien kristittyjen nimissä) on ilmestyminen Kristuksen tuomioistuimen eteen (2. Kor. 5:10; Room. 14:10), on se lainomaista kehoitusta ja varoitusta, joka uskoville heihin vielä liittyvän lihan tähden on erittäin tarpeellista ja hyödyllistä.
Näiden lain sanojen tarkoitus on varoittaa heitä lihallisesta suruttomuudesta ja pitää heitä tietoisina synneistään. Kun tämä tarkoitus saavutetaan, toisin sanoen, kun he jokapäiväisessä parannuksessa tuntevat syntinsä ja uskossa pakenevat Kristuksen, syntiensä poistajan, turviin, on Kristus heille tuomion loppu, niinkuin hän on lainkin loppu.
Luther sanoo: "Tuomio on kumottu; se koskee häntä [uskovaa] yhtä vähän kuin se koskee enkeleitä ... Kaikki uskovat pääsevät tästä elämästä taivasten valtakuntaan ilman tuomiota, tulevatpa he toisten tuomareiksikin."
Olet oikeassa, 2 Kor 5:10 olen eri linjalla siuresti kunnioittamieni kirkon opettajien, Lutherin ja Pieperin suhteen.
Apostolin sana on yksiselitteisen selvä ja on Matteuksen vaikean viimeinen tuomio vertauksen kanssa sopusoinnussa. Monet muutkin Herramme vertaukset kertovat isännästä, joka vaatii palvelijansa vastuuseen.
Ehkä pulmassamme auttaa se, että mitä teemme kertoo siitä, mitä olemme. Lampaat eivät voi muuta kuin olla lampaita ja tehdä hyviä töitä ja pahoja. Vuohet ovat vuohia, eivätkä välttämättä tee sen enempää pahaa kuin lampaat, mutta HE LAIMINLYÖVÄT HYVÄT TEOT.
Kumpikin porukka oli yhtä yllättynyt viimeisellä tuomiolla, toiset iloisesti, toiset surullisesti.
Laiskempia lähetystyön tukijoita ei herätysliikkeissämme ole kuin esikoiset, suoraan vastoin Kristuksen viimeisiä sanoja Matteuksen evankeliumissa.
Emme tahdo ansaita pelastusta teoillamme, joten emme itse mene emmekä lähetä muitakaan. Sitä paitsi vain meidän joukkoomme tulevat pelastuvat. Emme kutsu, mutta ruksan ovi on auki.
Ovat kuin Israelin sapattihississä, joka nousee ja laskee ja pysähtyy kenenkään nostamatta sormeaan. Työä tekemättä.
Essujen puolustukseksi sanon, että he kyllä auttavat toisiaan itseään säästämättä ja on essuja jotka auttavat ulkopuolisiakin. Ei pitäisi yleistää. Vaikka totta on sekin että muuta kuin omaa lähetystyötä ei tueta, varmaan yksittäisiä henkilöitä on jotka niinkin tekevät.
Minulla ei ole riittävästi kompetenssia olla eri mieltä Lutherin kanssa, joten pyrin seuraamaan hänen ajatuksenjuoksuaan. Luther sanoo, että hyviä tekoja voi tehdä vain uskossa. Luonnollinen ihminen ei voi edes tehdä hyviä tekoja, koska hänellä ei ole uskoa eikä Pyhää Henkeä. Mutta teot eivät auta pelastuksessa eivätkä kannattele uskoa kuten majorilaiset aikoinaan ajattelivat. Viittaan mm. Yksimielisyyden ohjeeseen.
Ensiksi täytyy katsoa, mitä oikeat hyvät teot ovat, jotka seuraavat uskoa. Oikeat hyvät teot ovat sellaisia tekoja, joita Jumala on sanassaan määrännyt ja käskenyt, eivät sellaisia, joita ihminen on itse keksinyt (esim. perinnäissäännöt Matt. 15:1–10). Jumala itse kertoo meille, mikä on hänen silmissään hyvää (Mark. 14:3–9).
Hyvät teot ovat uutta kuuliaisuutta, joita tehdään uskon harjoittamiseksi, uskon tunnustamiseksi ja kiitollisuuden osoittamiseksi. Teot siis todistavat uskosta ja sen aitoudesta. Tekoja ei tehdä siksi, että niillä yritettäisiin saada jotakin ansiota Jumalan edessä, vaan siksi, koska se on Jumalan tahto ja koska teot luonnollisesti nousevat uskosta. Hyvät teot eivät ole omaa valintaamme, vaan Jumala on ne ”edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Ef. 2:10).
Hyvien tekojen puuttuminen on siis osoitus uskon puuttumisesta.
Joo essut ovat ehdottomasti niin paljon hyvää tekeviä, että eivät kohtaa ongelmia viimeisellä tuomiolla!
Huomaatko muuttis, miten koetat vesittää Jumalan sanaa? Tämä kohta on karvasta luettavaa, mutta se ei siitä muutu, että sen vesitämme, emmekä suostu kuulemaan Hänen ääntänsä!
Rudiini: Se mikä puuttuu, se uskosta puuttuu. Turhaan vaadit ensin lähetystyötä jos uskoa puuttuu. Ensin pitää saada usko palavaksi, kyllä sitten haluja hyviin töihin löytyy.
Auttaisikohan sinua, tyhmelin yhtään tuon Raamatun paikan kanssa, jos katsoisimme, keille Herra Jeesus tuossa puhuu?
Edellisessä luvussa Matteus kirjoittaa:
Matt 24:3 Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät:
Sen jälkeen Jeesus alkaa puhua heille kaikenmoista, jolle ainakin tekstin mukaan näyttää olevan jatkumoa luvun 25 vertaukset.
Jeesus jutustelee pelkästään opetuslapsilleen. Siinä jopa erityisesti mainitaan, ettei paikalla ollut ketään muita.
Tyhmelin, en ole keltään vaatimassa yhtään mitään, vaan olemme lukemassa tässä, mitä Matteuksen evankeliumin mukaan Herra Jeesus puhuu opetuslapsilleen.
Mitä sana meissä itse kussakin vaikuttaa, on kokonaan toinen juttu.
Nyt on kyse siitä, miten esikoisten piirissä erityisen voimakkaasti pyritään vesittämään Herran Jeesuksen oma opetus hyvistä töistä.
Aika usein kuulee jopa saarnoissa sanottavan, että sellaiset teot kelpaa, jotka on tehty tietämättä.
Vaan kun mietimme esimerkiksi Paavalia tai ketä tahansa muuta Raamatun pyhistä, voimme satavarmasti sanoa, että heillä on ollut voimakas tahto tehdä sitä, mihin Jumala on heitä käyttänyt. Joskus toki inhimillinen pelkokin ja mieli pistää hanttiin.
Kyse on siis Raamatun vastaisesta opetuksesta.
Rudiini ja ePaimen: ennen kuin alatte opettaa meille täällä majorilaisuutta tai paavilaisuutta, auttaisiko jos lukisitte asiasta Yksimielisyyden ohjeesta täältä:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/4.html
Palataan sitten asiaan.
Tuossa on kyllä perää.
Hyvät työt selitetään esikoisilla esikuvan ja perinnäissääntöjen noudattamiseksi, kuuliaisuudeksi ja tottelevaisuudeksi. Se on raamatunvastaista opetusta.
Sen sijaan unohdetaan, mitä hyvät työt ovat oikeasti. Ne ovat siis sellaisia töitä, jotka Jumala on sanassaan määrännyt.
Tyhmelin, jotenkin nyt jälleen kerran luettuani tuon pätkän yksimielisyyden ohjeesta, herää kysymys, että oletko mahtanut itse lukea sitä ajatuksella sen enempää kuin nuo iskulauseet, joita jo laitoitkin hyvien tekojen välttämättömyydestä muttei pelastukselle välttämättömyydestä.
Teksti on täysin linjassa matteuksen 25 luvun vertausten kanssa, ja sen kanssa, mitä ePaimen ja minä olemme tässä kirjoittaneet.
Siinä on mainio sitaatti Lutherin roomalaiskirjeen selityksestä, joka kuvaa hyvin tuota vertauksen alkutilannetta, jossa kansat kootaan ja jaetaan oikealle ja vasemmalle kuin vuohet ja lampaat. Vuohet ja lampaat erottaa toisistaan varsin helposti ja samoin kuningas pystyy helposti päättelemään, kumpaan joukkoon kukin kuuluu. Vasta sen jälkeen alkaa tuomion lukeminen.
Niin se sitaatti:
Luther kirjoittaa pyhän Paavalin Roomalaiskirjeen esipuheessa:46 "Usko on Jumalan teko meissä. Se muuttaa meidät ja synnyttää uudestaan, Jumalan lapsiksi. Se surmaa vanhan Aadamin. Se tekee meistä aivan toisia ihmisiä, joilla on uusi sydän, luonne ja mieli ja aivan uudet kyvyt. Sen myötä saamme Pyhän Hengen. Usko on elävä, toimiva, aikaansaapa, väkevä - sen on pakko olla joka hetki tekemässä hyvää. Ei se kysele, pitäisikö tehdä hyviä tekoja; ennen kuin kukaan ehtii kysyä, usko on jo pannut toimeksi ja on yhä niitä tekemässä. Mutta jos joku ei sellaisia tekoja tee, hän on epäuskoinen ihminen, joka hapuillen etsiskelee uskoa ja hyviä tekoja ollenkaan tietämättä mitä ne ovat, kunhan vain puhua pulputtaa uskosta ja hyvistä teoista. Usko on elävä ja uskalias luottamus Jumalan armoon. Se on niin varma asiastaan, että se voisi tuhat kertaa kuolla sen puolesta. Sellainen luottamus ja sellainen vakaumus Jumalan armosta tekee ihmisen iloiseksi, uhmakkaaksi ja riemulliseksi Jumalan ja koko luomakunnan edessä. Uskossa oleva Pyhä Henki saa aikaan sen, että ihminen kenenkään pakottamatta riemullisen alttiisti tekee hyvää jokaiselle, palvelee kaikkia, kärsii mitä tahansa Jumalan mieliksi ja kunniaksi, kun kerran Jumala on ollut hänelle niin armollinen. Mahdotonta on siis saada tekoja pois uskosta, yhtä mahdotonta kuin erottaa tulesta sen kuumuutta ja loistetta."
Tai loppulause: "Koska kristittyjä ei saa estää tekemästä hyviä tekoja vaan heitä tule ahkerasti kehottaa ja innostaa, ei edellä lainattua iskulausetta ole lupa kirkossa suvaita, käyttää eikä puolustaa." jossa viitataan lauseeseen: ""Hyvät teot ovat pelastumisen kannalta vahingollisia." jonka kuulemme usein tuota matteusta selitettäessä, kuten myös pari iltaa sitten, että jos pystyy kertomaan hyviä tekojaan, on vuohien puolella.
Saattaapi olla, että luet, tyhmelin, tuota yksimielisyyden ohjelttakin niin vahvat opilliset prismat päässä, että et ehkä ihan tavoita sen sisältöä?
Pekan tämänpäiväisessä saarnatekstissäkin on tuo sama ajatus:
Matt 5
14 "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.
15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.
Vuohet ja lampaat ovat erilaisia.
Ei noissa Lutherin teksteissä mitään vikaa ole. ePaimen muuten itse sanoi ettei ole samalla kannalla kuin Luther ja Pieper.
Sinusta Rudiini en tiedä kun veivaat asioita ja sinulla on koko ajan tarve syyttää minua opillisista prismoista ja vihjailet jotain. Se ottaa pattiin. Mikä on pointtisi, on epäselvää. Jos olet samalla kannalla kuin yksimielisyyden ohje, meillä ei ole ristiriitaa. Luin sen äsken uudelleen, siinä ei ole mitään epäselvää.
Puhu vain itsestäsi tiedän todella paljon lestoja ketkä puhuvat ja kutsuvat ystäviään naapureitaan ja omaisiaa seuroihin lähetystyötä voi tehdä kuka milläkin tavalla aloita sinäkin vaikka omasta perheestäsi...
haluatko ostaa pisteitä ja pilkkuja ja muita välimerkkejä minulta saa niitä halvalla sinun kannattaisi jakaa lauseet välimerkeillä muuten lukeminen käy kovin raskaaksi jos haluat että sinut ymmärretään niin tee niin kuin opettaja opetti alakoulussa käytä välimerkkejä muuten saat nelosen torkkariin ja ehdot kesällä ei se ole kivaa kun joutuu kesäkuumalla koulutehtävien pariin eikä pääse uimaan muiden kaverien kanssa muista kuitenkin teroittaa kynä sillä tylsällä kynällä tulee suttuista jälkeä
Tarkennan tyhmelin että nostit Lutherin ja Pieperin 2 Kor 5:10 selittäjiksi. Tämän nimenomaisen apostolin kirjoittaman lauseen ymmärrän kuten tekstissä lukee, en opista käsin lukien.
Jokaisen meidän tulee astua Kristuksen tuomioistuimen eteen vastaa,aan siitä, mitä elämässämme olemme tehneet hyvää tai pahaa.
Asetan siis pyhän Raamatun ja apostoli Paavalin sekä uskonpuhdistaja Martti Lutherin että systemaattisen teologian edesmenneen saksalaisen professori Pieperin edelle.
Tee sinä samoin.
Tiedän minäkin. Tiedätkö sinä, mitä Lapin vanhimmat, lähetysmiehet ja saarnaajat tästä asiasta seuraväkeä opettavat?
Että kuten Jeesuksen arvostelemat fariseukset, ei- lestadiolaiset lähetystyön tekijät tekevät ihmisistä ...ä pahempia, jotka eivät peladtu.
Mistähän veivaamisesta ja syyttämisen tarpeista ja vihjailuista oikein nyt puhut, tyhmelin?
Olen tähän palstalle veivannut Raamatusta Jeesuksen opetuksen lampaista ja vuohista.
Sinä kerroit siitä, että se ei sellaisena kelpaa, vaan sille pitää keksiä selitys, joka on yhteneväinen "opin" kanssa. Omaan sanaasi viittasin puhuessani opillisista prismoista. Tosin laajensin sen myös yksimielisyyden ohjeen lukemista koskemaan, koska taisit tulkita Jeesuksen opetuksen olevan yksimielisyyden ohjeen vastaista. Siitä arvelin, että et ole sitä ehkä ajatuksella lukenut.
Samoin kerrot Jeesuksen opettavan vertauksessaan synergismiä, majorilaisuutta ja paavilaisuutta.
Huomioitavaksesi kerron vielä, että en ole sen kummempia tulkintoja tehnyt tuosta lammas-vuohi -vertauksesta. Olen sen tuolta Raamatusta tähän yhteiseksi luettavaksemme kopioinut, muutamin kommentein.
Jumalan sanan kanssa vaan tahtoo olla silleen, että silloin kun siitä ei sitä terää kääritä pumpuliin, se osuu omiin sydämiimme kovin ikävällä mutta ah niin terveellisellä tavalla.
Essukasvatuksen saaneilla on tämä hyvien töiden kohta yksi sellainen arka paikka, joka on jossain todella syvällä. Se halutaan mieluusti paketoida paksuun pumpuliin.
Ilolla kuuntelin edellisissä Hesan seuroissa RaHan raamatunselitystä, kun hän ei käärinytkään Jeesuksen puheita siihen normaaliin opilliseen pakettiin, vaan oikeasti luki Raamattua. Sellainen on todella voimallista ja vaikuttavaa.
.epaimenelle tiedoksi: Ihminen ei elämänsä aikana juuri muuta teekkään kuin pahaa.
Autuus perustuu kokonaan sovitusuhriin, Jeesukseen Kristukseen, hänessä me olemme tulleet sovitetuiksi JUmalan kanssa, uskon kautta ilman tekoja.
Vanhurskauttaminen on nimenomaan oikeustermi, joka tarkoittaa syylliset julistamista syyttömäksi. Tämä on evankeliumi Kristuksesta, ja ainoa tie
jota käyden ihminen tulee autuaaksi. Hallelujaa kiitos Jeesus!!
Kristuksen tuomioistuimesta sinulla näkyy olevan siis erittäin huonot tiedot.
Luuletko ihan oikeasti että sinulla on yksikin teko jonka Jumala lukisi sinulle vanhurskaudeksi? Ei ole, - älä enää petä itseäsi enempää.
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Room. 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Room. 3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois.
Minkä lain kautta? Tekojenko lain?
Ei, vaan uskon lain kautta.
Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Room. 3:29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala?
Eikö pakanainkin?
On pakanainkin,
Room. 3:30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
Room. 3:31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.
Room. 4:1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Room. 4:2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, ...
*) ... mutta ei Jumalan edessä.
Room. 4:3 Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
"Samoin kerrot Jeesuksen opettavan vertauksessaan synergismiä, majorilaisuutta ja paavilaisuutta. " -rudiini
Kerroinko todella näin vai laitoitkohan nuo sanat suuhuni.
ePaimen on tässä oikeassa.
Ei oma eikä ulkopuolisten tekemä lähetystyö ole oikein koskaan saanut kunnolla ja aidosti lapinmiesten kannatusta.
Jumalan seurakunnan (joksi he yksin esikoisuutta nimittävät) uusiutuminen ja kasvu perustuu lähes yksinomaan oman nuorison evankeliointiin.
Korkea syntyvyys on tässä "bisnesplänissä" tärkeässä roolissa, jotta saadaan paljon lisää evankelioitavia, paljon enemmän kuin seurakunnasta eroavien määrä on.
Näyttää siltä, että tämän vuoksi erityisesti nuorisolle ja naisille saarnataan aina parannusta ja vanhoille karvakorvaukoille ei koskaan.
Kiitos kehoituksen sanoista!
Juuri tämä apostoli Paavali, joka näin ihanasti evankeliumia kristikunnalle opettaa pian Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ja joka sai itse henkilökohtaisesti kohdata Kristuksen opettaa hyvistä ja pahoista teoista näin Herran pelkoa
Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.
2 Kor 5:10
Ja vielä samassa luvussa
Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
2 kor 5:15
ARMON TARKOITUS ON, ETTÄ EMME ELÄISI ITSELLEMME VAAN KRISTUKSELLE
anteeksi että huudan, mutta teen sen tarkoituksella.