Kuinka paha voi toiselle olla? Ja miksi? Miten voit katsoa itseäsi peiliin joka aamu? Miten pystyt jatkamaan elämää ja uutta suhdetta ilman menneiden sopimista? Kuinka pystyt kääntämään ajatuksesi pois teoistasi meitä kohtaan? Miten voit oikeasti elää itsesi kanssa ja väittää, että olet hyväksynyt itsesi? Kuinka suuren näyttelijän Suomi sinussa on menettänytkään.
Kuinka kipeä oikein olet? Tulevatko tekosi ja petoksesi vielä sinua joskus vastaan? Toivon, että uudessa suhteessasi sinut jätetään julmasti ilman selityksiä, ja omaisuuttasi petkutetaan sinulta ihan huomaamatta. Ja ne siirtyvät sinua seuraavalle kumppanille. Siten saisit maistaa omaa lääkettäsi. Vaikka tuskin niin käy. Silti!
Kuinka kipeä oikein olet? Tulevatko tekosi ja petoksesi vielä sinua joskus vastaan? Toivon, että uudessa suhteessasi sinut jätetään julmasti ilman selityksiä, ja omaisuuttasi petkutetaan sinulta ihan huomaamatta. Ja ne siirtyvät sinua seuraavalle kumppanille. Siten saisit maistaa omaa lääkettäsi. Vaikka tuskin niin käy. Silti!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mies on kykenyt aivonsa toiseen asentoon. Tulee vielä eteen jossain vaiheessa...Rohkeutta sinulle voittaa viha. Se vie liikaa energiaa...
Sellaisia ne/ me eräät miehet on / olemme
Oksettava äijä. Ole iloinen, että pääsit eroon. Se on rahaa vaan, vaikka kirpaisee. Aloita uusi elämä ja koita keskittyä muihin asioihin. Helppo sanoa täältä, mutta tsemppiä...
Niin on raha vain rahaa mutta tuskin se on mikä eniten satuttaa
Ymmärrän tunnettasi.Täällä kans pettynyt ja vastaan näin:Petos sattuu niin hiivatisti, kaikki valheet joita syötetty. Sait pauloihisi ja luottamaan. Satujasi nähnyt en vaan uskoin vain sinuun. Lapsesi jätit huomiotta. Kun eniten kotona sua tarvittu ois, toisen syliin pakenit. Vihasitko minua vai kuinka kaiken pystyit tekemään? Rahammeko pelasit? Katson kuin vierasta ihmistä. Se kaunis ja hyvä mistä suhteemme lähti mihin kadonnut on? Tunnenko sua enää lainkaan? Suru ja pettymys on musertavaa, kun petoksesi ilmi tuli. Mahdatko koskaan ymmärtää aiheuttamasi tuskan määrää? Voinko enää luottaa ihmisiin lainkaan? Kaikki se pohja mille elämä on rakennettu murenee alta. Voi kun saisit omissa nahoissas kokea tämän petoksen vain ymmärtääksesi asian. Toisaalta epäilen saako edes kovimmassa viensivihassa toiselle pahaa toivoa ja katua sitten.Toisaalta rakastan vieläkin, vaikka en luota, en kanssasi elä enää. Tämä tunteiden vuoristorata, koska loppuu. Näänkö seesteisen ajan? Anteeksi en vielä pysty antamaan, niin paljon on rikottu, mutta ehkä joku päivä vielä ymmärrrän ehkä vielä joskus pystyn anteeksi antamaan. Niin kovasti haluaisin ettei vihani loputtomiin kävisi lankeemuksen edellä vaan tulisi mielenrauha ja anteeksianto.