Riittääkös sulla pokka olla omille kavereilles rehellinen? Tuleeko joskus ns. heikkoja hetkiä, että et ole täysin varma, mitä ajattelet heistä tai omista tunteistas? Miten sä selviät niistä tilanteista? Jääks sulle mitään pahoja fiiliksiä niistä tilanteista jälkeenpäin? Vai oleksä aina ihan cool?
Osaatkso sä olla ystävilles
rehellinen?
13196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistä nyt pitäis selvitä? Mitä tilanteita taas on näkyvillä, muka? Vittu mä en jaksa ihmisten keveyttä, niiden ns. draamoja :) Rehellinen täytyy olla ja ystävyyttä voi ylenkatsoa vain kerran. Puhumattakaan, jos kyse rakkaudesta. Karmeinta "rakkaus" jota näytellään. Heitellään kevyesti, ilosesti kuin marjapussia viihteen, tylsyyden tappamisen nimissä, pelivälinettä joka äkkiä, kesken kiivaan viskomisen, läsäytetään pimeään nurkkaan ja unohetaan niille sijoilleen. Ei....ei tuu kesää. Eiku tulee, kesät seuraa toinen toistaan, mut toivon etten ees ajatuksen tasolla erehy omiani enää kenenkään kanssa jakamaan. Mä oon onnellinen, oon sitä ollu kunnes oon päästäny jonku urpelon liian liki. Jospa oisin nyt oppinu läksyni? :) Enköhän.
Millainen on ystävä?
miksen olis rehellinen? Outoa kysyäkään tuollaista.
Joskin luottoystävä meni ostaan sellaisen lyhyen mustan nahkatakin, mitä nyt kaikilla on, ja tää ilmiö tuontuu olevan niin IN, ja sitä meikäläinen ei voi tajuta! Ja eräällä toisellakin ystävälläni oli näköjään samallainen. En vaan tajua tällaisia massamuoteja. Toki en heille sitä mee tölväseen, vaik täällä yhds keskutelus "säestinkin" asiasta jotain toista, joka ihmietlteli samaa ilmiötä. Mut mitä pienistä kun ei pienetkään meistä. Ei tämmöset oo oikeesti oleellisia. Mielipidekysymyksiä siinä, missä jotku toisetki. Ja ystävillähän saa toki olla erilaisia mielipiteitä, miksipäs ei.
Ja joskus on vaan parempi pitää se suu kiinni.
Provohan sä olet, yrität siirtää meitä pois syvemmiltä vesiltä. Mut kait sitä voi provoonki puuttua, kun ei tässä nyt parempaakaan tekemistä. Jos joutuu kysymään "millainen on ystävä?", sitä on aivan turhaa kysyä.
Ystävä on esimerkiksi sellainen joka nyt ei ihan ensimmäisenä muista, mitä mulla kulloinkin on ylläni.
Provohenkeä taitaa itsessäs ennemminkin olla, jos niin tämän näet. Esteetikko olen, mut viimevuosina en oo tod. ollut se joka suuremmissa määrin pukeutumisista stressais tai liikoja miettis niiden suhteen. Ollut muuta ajateltavaa elämässä niin paljon, huolia ja murheitakin. Kaikki toissijainen (silloin se siltä tuntuu, pukeutuminenkin) jää silloin taka-alalle. Nyt kävin alessa hieman shoppailee eilen, mutta en siitä mitään tyydytystä saanut. Kaupoilla kiertelyä ei kauaa jaksa, alkaa väsyttään. Turhauttavaa varsinkin silloin, jos ei löydä omantyyppistä päällepantavaa. Jotain löytöjä sentään tein!
Vai niin? ?..
Miksi täällä epäilet sellaista... vaikuttaa että sun luottamus häneen on tosi horjutettu?
Oikeesti en osaa puhua p#skaa. Jos olen jotenkin epävarma, olen sitten mielummin hiljaa. Olen enemmän interovertti kuin ekstrovertti. Olen enemmän sellainen hiljainen tyyppi. Sitten kun innostun ja alan puhumaan, olen sellainen että puhun vähän mitä sylki suuhun tuo. Aina en sitten oikein mieti mitä sanon. Saatan siten olla hieman ajattelematon... valitettavasti. Varsinkin jos jännitän, niin tämä korostuu. Varsinkin oon huomannut, että henkilön lähellä johon olen rakastunut, muutun niin epävarmaksi johtuen tunteiden pyörremyrskystä, että en osaa valikoida sanoja. En kuitenkaan osaa tarkoituksenomaisesti valehdella.
Niin kysymykseen vielä. Kyllä kavereidenkin seurassa tulee joskus heikkoja hetkiä. Omista tunteista olen varma, mutta joskus saattaa tulla hetkiä, etten olekaan varma heidän fiiliksistä tai tunteista. Joskus ajattelen, etteivät he ehkä välitäkään. Pystyn käsittelemään kuitenkin tämän aika hyvin jos nyt voi sanoa "tunnelukon", koska vain tiedän tietyistä asioista ja pitkästä kaveruudesta johtuen oikean asian laidan, vaikka "tunnelukko" pistäisi vastaan. Ja tiedän, että ystäviin voi luottaa, siksihän ovatkin kavereitani. Yleensä kahden kesken olen avoimimmillani ja olen vähiten cool. Yleensä ole silloin tosi cool ja voi jäädä pahoja fiiliksiä sellaista ihmistä kohtaan, jonka ajatuksia tai fiiliksiä en tiedä tai en tiedä voiko häneen luottaa. Riippuu tosi paljon siitä vastapuolesta. Joskus saatan ihan uudenkin ihmisen kanssa olla tosi avoin. Voi olla, että tämä maskin ja "tunnelukon" takana on trauma, kun kouluikäisenä olen ollut kiusauksen kohteena. Myös silloin kavereiden suunnalta on tullut pientä kiusoittelua, vaikkeivat tarkoittaneet pahaa, mutta olen tosi tunneherkkä. Herkästi myös aistin toisten tunnetiloja.
pitkä kertomus siitä oletko rehellinen vai et.
Muistatko olleesi aina rehellinen, vai prakaako muisti?
Tuosta sepustuksesta kun ei oikein selvinnyt oletko milloin, tai oikeastaan koskaan täysin rehellinen.
Mietin vaan, että niita lipsahduksia taitaa tulla useastikkin, ja yrität niitä paikkailla kertomalla toisenlaisen totuuden.
No, jokainen tavallaan muistelee toimineensa siten kuin se on siinä hektisessä hetkessä oikealta tuntunut.
Joo sori tuli vähän pitkä.. pahoittelut. No lyhesti niinkuin totesin, en oikeasti osaa puhua p#skaa, olen huono valehtelemaan. Mitä lipsahduksia? Tarkoitin sitä kun kirjoitin että puhun mitä sylki suuhun tuo, etten osaa valehdella mitenkään taktikoidusti (siis sanonpa nyt noin omaksi edukseni), vaan rehellisesti kerron omia ajatuksia ja asioita.
Aha ;-}.
Ei ehkä eilen ajatus toiminut parhaalla mahdollisella tavalla... vähän väsynyt. Loma vasta edessä.
Lisää vielä. Ei ole kavereiden kanssa tullut sellaisia tilanteita, että jälkeenpäin jäisi tosi pahoja fiiliksiä. En kyllä ala muuttelemaan mitään kertomuksia. Joskus jos itselle on jäänyt sellainen fiilis, että toinen kuvitteli olevani epärehellinen niin teenkin yleensä niin, että kerron/myönnän sitten myöhemmin jos näin on....tai siis tarkennan asiaa, mutta EN MUUTA kertomusta. Edelleen väitän, etten osaa tarkoituksella valehdella, mutta joskushan toinen voi käsittää väärin tai itse ei selitä kunnolla tai jättää jotain kertomatta.
Mutta tämän kaipauksen kohteeni saattoi saada sellaisen vääränlaisen kuvan rehellisyydestäni. Huh huh, voihan video kun se oli niin vakeeta kun aina muita ympärillä ja lopulta aistinkin hänestä vihamielisyyttä, mutta tietyistä jutuista välittämistäkin ja pää oli kyllä niin sekaisin (jos ei riittävästi rakastumisesta). En tiennyt mitä ajatella hänestä. Ei siinä voinut kommunikoida kunnolla ja kun en oikein olosuhteiden johdosta voinut ottaa yhteyttä henk.koht. niin...
et uskoisi
Oon ihan itseni!