Minulla on karmea salaisuus

Paitsi julkisesti tietysti....

Esitän pettynyttä kun Saksa voittaa maailmanmestaruuden, mutta sisäinen saksalainen juhlii äänettömästi...

Sie sind ein Clown.

Sinulla on lapsi saksassa,kun emäntäsi suomessa on maho.

Niin on minullakin.

Mulla ei ehkä oo saksalaisia sukujuuria mut tää biisi on hyvä

https://www.youtube.com/watch?v=SfOH-P-BI0w

Ja mitäs sitten jos on saksalaisia sukujuuria? Ei tuo ole mikään luuranko kaapissa vaan ihan ok juttu. :)

Minulla ei ainoastaan ole sukujuuria, Ruotsiin, Englantiin, Saksaan ja huhuu Venäjälle..

Täyssuomalainen pitkien sukutaustojen kanssa, kuitenkin.:):D

olen sukua

pelkkä saksalaisuus ei tunnu kovin karmealta salaisuudelta, joten taidatpa olla sukua itse Aatulle tai jollekin muulle historian suurmiehelle..

Minulla on juuret kauempana idässä. Muutama sukupolvi täyssuomalaisia, mutta näkee kyllä edelleen ulkonäöstä, että jotain perimää. Syytän lappalaista verenperintöä ;)

se juttu on? Olisit ylpeä Saksalaisista sukujuuristasi.

Siitäkö sun luonne tulee?

Minulla on juuria parvekkeella! Ja pihtiputtaalta.

Hmm.. Toivottavasti et ole minun kaipaamani.

Minulla nimittäin on juutalaiset sukujuuret äidin puolelta, ja äidin isän äitini oli vieläpä Saksasta 1900-luvun alussa muuttanut juutalaisnainen.

Mutta liittyypä tähänkin kaapissa koliseva luuranko... Nimittäin joka kerta, kun törmään mediassa luetteloihin maailman vaikutusvaltaisimmista ja menestyneimmistä suvuista sekä yksilöistä tiede- ja taidemaailmassa, ja listojen kärjessä keikkuu Rothschildit, Rockefellerit, Einsteinit ja Kafkat, sisäinen "juutalaiseni" hyrisee tyytyväisyydestä. ;-)

Olen niin nöyrä, etten kehtaa tuoda tätä asiaa esiin. Edes sinulle, kaipaamani....

Meissä kaikissa on sukujuuria johonkin päin Eurooppaan. Esi-isät ja äidit tulleet tänne jostain kauempaa. Näkeehän se jo päältä päin, ei täällä kovin moni ole vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä. On muuten jotenkin outoa, että meillä on niin muista pohjoismaista poikkeava kieli äidinkielenä.

Kyllähän se on ollut se saksalaissotilas Hans Peter Müller isoäitisi kaapissa kun pappas oven aukaisi.

Luuranko kaapissa? Onneksi ei sentään kävelemässä peltikatolla, niin kuin minulla.

Mulla on myös, sain talvella tietää.