dementia ja kissat

Itse olen omien kokemusteni perusteella kyllä valmis allekirjoittamaan väitteen, että kissalla on aina jonkinlainen terapeuttinen, mieltä hoitava vaikutus.

Mutta toisaalta on muistettava ajatella myös kissan hyvinvointia. Onhan kissalle varmasti koti ja hoito taattu vaikeinakin hetkinä ja useiksi vuosiksi eteenpäin? Jonkun on päivittäin puhdistettava pissakoppi, vaihdettava vesi, annettava ruokaa (2 päivässä vähintään), leikitettävä jne. Aikuiselle kissalle ei aina ole helppo uutta kotia löytää, joten kissaa ottaessa olisi kyettävä ajattelemaan vähintään 10 vuotta, mielellään jopa 20 vuotta eteenpäin. Suosittelen myös hankkimaan jonkun rauhallisen yksilön (esim. löytöeläinkodista kyselemällä tai rauhallisen rodun kasvattajalta), koska pentukissan energisyys saattaa olla sairaalle ja väsyneelle ihmiselle vähän liikaa... Jos rotukissa tulee kyseeseen, rauhallisina pidettyä rotukissoja ovat mm. ragdoll ja birma, kun taas itämaiset kissat ovat äärimmäisen vauhdikkaita ja seurankipeitä.

Niin, kyllä itse voisin kuvitella, että dementikolle kissasta olisi monella tapaa iloa ja hyötyäkin. Sylissä makaava kissa on tutkitustikin stressiä vähentävä ja mielen hyvinvointia lisäävä tekijä. :)

En kyllä jättäisi kissaa ainakaan dementikon huollettavaksi, elikä kissan varsinainen omistaja saisi olla joku muu. Eihän sitä tiedä muistaisiko mummopaha tai papparainen edes ruokkia eläimen joka päivä, vai syytäisikö peräti ylenmäärin ruokaa lattialle pilaantumaan. (Vessapuolen huollosta puhumattakaan.)

Entä jos vanhus kaatuisi kissan päälle? Siinä tulisi suotta tuskaa kahdelle olennolle...

Lemmikki, niin kissa kuin mikä tahansa muukin tekee aina hyvää ihmisen psyykelle. Siitä on seuraa ja sille voi jutella, se tulee syliin ja on läsnä. Minulla on pieni vanhusten ryhmäkoti vaikeasti dementoituneille, ja nämä tykkäävät kaikki kauheasti kolleista joita meillä täällä asustaa. Hoidellaan kissoja kaikki yhdessä. Vanhalle ihmiselle tarpeellisuuden tunne on aina tärkeä, tuntea että on vielä syy jonka takia elää. Tähän tarkoitukseen kissa on loistava otus, sehän pitää ruokkia ja siitä täytyy pitää huolta. Mikäli vanhus ei ole liikuntarajoitteinen, olisi hyvä että antaisit hänen hoitaa kis´san hoidon ja avustaisit sen mitätarvis ja muistuttaisit syöttämisestä. Ihmisellä on hoivavietti, myös vanhuksella. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, voi auttaa jopa lääkityksen vähenemisessä ja parantaa psyykkistä oloa.

Joo, en jaksa selostaa koko elämänkaartani, mutta voin sanoa, että lähes täydellä varmuudella kissa tekee hyvää dementikolle. Tietysti on poikkeuksia, joku voi ahdistua liikkuvasta karvaläjästä omassa kodissa.
Pääsääntöisesti vanhukset kuitenkin piristyvät silminnähtävästi kissoista, ja vaikka heidän aivot eivät enää muuten pelaa, he alkavat automaattisesti kissaa, kun se laitetaan heidän syliinsä. Samoin erilaisissa psyykkisissä sairauksissa kissalla on todettu olevan erittäin terapeuttinen vaikutus. Nimenomaan sen silittäminen aiheuttaa ihmisessä mielihyvää. Allekirjoitan kaikki alan tutkimukset oman kokemukseni valossa (mielenterveyspotilas).