Eikö enää ole mitään tolkkua työvoimapulassa, kun palkataan kesäsijaiseksi tammikuussa opiskelun aloittanut lh-opiskelija joka pätee joka mutkassa, osaa kaiken ja kysyy asioita saaden vastauksen ja vielä jankuttaa päälle kun asia ei voi mennä niin. Aaargh! Ihminen joka ei ole suorittanut lääketenttiä, lovea yms, hoidon ja huolenpidon jaksoa kehtaa vetää herneen nenään kun antaa lääkkeet dosetista että siinä asiakkaan lääkkeet, vie nämä ja anna ne asiakkaalle ja suuttuu kun on osaavinaan. Kyseessä on kotihoito ja aikuisopiskelija. Sanonko että riepoooo tuollaiset opiskelijat asenteella kyllä minä osaan ja vienpäs tästä puhelimenkin, jota ei hänelle edes ollut tarkoitettu. Asiakkaatkin ovat häneen hermostuneet. Arkena on pomolle asiaa!
lh opiskelija kesäsijaisena
lähärivaan
7299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ota sidukka. Kyllä se siitä :-). Minäkin opin tuon työn 7 viikossa ja osaisin vieläkin.
Oletko miettinyt, että sinne paikkakunnan kotihoitoon ei ole hakenut päteviä sijaisia kesätöihin? Ehkä siksi on palkattu epäpätevä opiskelija, jolla opinnot ovat alkuvaiheessa. Kotihoito on ilmeisesti ala, joka ei kiinnosta? Onko sinne muutenkin vaikea saada työntekijöitä ja sijaisia?
Ehkäpä alan opiskelijat ovat kuulleet negatiivista palautetta kotihoidosta? Opiskelijat karttavat kotihoitoa ja eivät hae sinne kesätöihin. Ja varmasti on myös päteviä lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka tekisivät oman alansa kesätöitä mielellään!
Heh. Tuossa on sentään alan opiskelija kyseessä. Entä kaikki ulkomailta tilatut "hoitajat" jotka eivät edes kieltä osaa, työvoimatoimiston työharjoittelussa olevat saati eläkkeellä olevat keikkalaiset jotka eivät ole hoitoalan koulutusta saaneet päivääkään?
Niinpä niin.
Minäkin uskaltaisin sanoa, että perustason hoivatyön oppii parissa viikossa. Suurin ongelma taitanee kuitenkin olla se, että ne persoonat ja henkilöt jotka tuolla työmaalla tallustavat ovat mitä ovat. Tämä pätee niin nuoriin kuin aikuisopiskelijoihinkin. Kielenkäyttö ja ylipäätään asenne koko hommaan on todella järkyttävää kuunneltavaa sekä katseltavaa.
Millaista kielenkäyttöä ja asennetta odotat, ettet järkyty? Miten päästään tilanteeseen, jossa kielenkäyttö ja asenne ei järkytä? Miten tähän järkyttävään tilanteeseen on jouduttu?
Miten yksinkertaisesta, vielä vähänaikaa sitten mukavasta vanhustyöstä on tehty niin epämiellyttävää, ettei sitä enää arvosta työntekijätkään?
Itse odotan ja oletan, että kielenkäyttö ja asenne ovat asialliset. Jatkuvaa kiroilua saati törkeää käytöstä niin asiakkaita saati työkavereita kohtaan en itse henkilökohtaisesti jaksa sietää. Oman pahan olonsa purkaminen kuuluu jonnekin aivan muualle kuin työpaikalle, oli sitten kyseessä 18-vuotias saati 48-vuotias ihminen.
Miten totta tosiaan tähän tilanteeseen on päädytty? Ainakin yksi syy on se, että lähihoitajakoulutukseen kelpaa melkein kuka tahansa. Pääkaupunkiseudulla saattaa olla vaikeampaa päästä itse koulutukseen, ja tietenkin riippuu myös hieman oppilaitoksista miten ovat seulontansa järjestäneet, mutta varsinkin jos haluaa suuntautua ikäihmisten hoivatyöhön niin näyttää siltä, että siihen kelpuutetaan ihan kuka tahansa.
Mikäli TE-toimistossa pohdit uudelleenkoulutusta, sinulle melkein poikkeuksetta ehdotetaan lähihoitajatutkintoa heti ensimmäisenä. Aivan se ja sama oletko sitten alalle ylipäätään soveltuva, mutta ainakin sitä sinulle ehdotetaan. Töitä kun näet riittää.
Vielä vähän aikaa sitten mukava vanhustyö? Mitä tarkoitetaan mukavalla? Sitäkö, että vanhukset olivat parempikuntoisia ja helpompia hoidettavia puhumattakaan siitä, että oli enemmän aikaa ja enemmän työntekijöitä? Niin, sitähän se tosiaan oli vielä 20-vuotta sitten mikäli on vanhanliiton perus- sekä kotihoitajien puheisiin uskominen.
Miksi siitä on tehty epämiellyttävää? Sitä pitänee kysyä suoraan päättäjiltä. Miksei ikäihmisiä saati heidän hoivatyötään arvosteta tässä maassa? Miksei esim. kotihoidon vahvuusmäärää saada lakiin asti? Miksei sitä rahaa yksinkertaisesti löydy mistään, vaan kaikki vedetään äärirajoille asti jolloin jopa hoidettavilta puuttuu roskapussit sekä pesulaput kun ei ole varaa niitä ostaa? Miksi on sallittua se, että ikäihmisillä ja heidän hoidollaan saadaan tehdä puhdasta bisnestä yksityissektorilla, mutta itse asiakkaat (puhumattakaan työntekijöistä) poljetaan maanrakoon?
Paljon olisi tehtävää ja työnsarkaa riittäisi yllin kyllin jotta asiat saataisiin paremmalle tolalle. Se vaatii rahaa ja sitä, että tämä naisvaltainen ala oppisi itse arvostamaan saamaansa koulutusta sekä itse työtä, osaisi olla siitä ylpeä eikä esim. itse puhuisi itsestään ja ammatistaan "pelkkänä perseenpyyhkijänä".
Sivustaseuraajana puutun myös tähän kysymykseen, miten ennen niin mukavasta työstä on tehty epämukavaa...
-Tosiasia on, että nykyisin asiakkaat/potilaat ja heidän omaisensa ovat vaativampia kuin ennen. Ennen oltiin kiitollisia kaikesta avusta mitä saatiin, nyt vaadittaisiin sitä ja tätä ja vielä lisää jotta oltaisiin hetken tyytyväisiä. Sos. media myös ruokkii tätä ihmisten kiittämättömyyttä. Luetaan miten pitäisi olla, miten voisi olla, tiedetään enemmän kustannuksista ja tiedetään oikeuksista (kuntien velvotteista lain nimessä). Ihmiset ovat röyhkeämpiä kuin ennen, ennen oli hyve olla ystävällinen ja kiltti, nykyisin on hyve/ arvostettu piirre myös työnhaussa olla itsevarma, sanavalmis, röyhkeä suoraan sanottuna, jollei peräti narsisti... Myös nuoret henkilöt joilla esim päihdetaustaa, ovat tulleet todella kriittisiksi ja haluavat sitä ja tätä korvaushoitoa ja sitä tätä lisäapua, mutta eivät itse aio sormeaan nostaa auttaakseen itseään vaan ovat tulleet terv. hoidon piiriin jäädäkseen ja kaiken mahdollisen sieltä ilmaiseksi kupatakseen... Erikoispatja selkäsäryn vuoksi, siivous ja kauppa-apu kun käsi paketissa ja me veronmaksajat maksamme heidän apunsa ja korvaushoitolääkkeensä (eivät halpoja!)ja silti he voivat lisäksi vielä käyttää muita huumausaineita.... Mistä minä saisin apua, kun joudun kahta työtä tekemään eikä silti ole varaa uusiin patjoihin jne, hyvä kun aina ruokaankaan, ystävien pulloja olen palautellut välillä ruokaa saadaksemme!
-Ennen hoidettiin potilaita, ei niinkään jouduttu viettämään aikaa tietokoneella, johon jokainen hoitotapahtuma joudutaan kirjaamaan. Tämä on potilaan oikeusturvaksi, mutta myös hoitajan oikeusturvaksi. Ohjelmat muuttuu, niitä päivitetään ja taas opetellaan uudet ohjelmat. Ei ennen tarvinnut hoitajan tällaisia tehdä; oli arvostetun hoitajan sana vastaan kiltin/hoitoa vaativan potilaan sana...
-Ennen ei ihmiset tehneet niinkään valituksia kuin tänä päivänä. Niiden määrä on moninkertaistunut muutamassa vuodessa jo.... ja kuinka taas eteenpäin. Amerikan malliin ollaan menossa.
-Ennen vaikeammin hoidettavat potilaat kaikki olivat mielisairaaloissa, kehitysvammalaitoksissa, vuodeosastoilla. Tänä päivänä he ovat kotisairaanhoidossa, johon tietenkään eivät omaisetkaan ole tyytyväisiä, että nopeasti piipahdetaan aikataulun kanssa hoitamassa potilas.. Eikä se riitäkään.
-Olemme vain valinneet sellaiset päättäjät, jotka ovat moiset muutokset tehneet. Oman maan vanhuksilta ja sairailta on selvästi tehty rahansiirto ulkomaalaisten auttamiseen. (Ovathan hekin ihmisiä ja tarvitsisivat apua, mutta ei sitä rahaa aivan näin selkeästi tulisi juuri oman maan vanhuksilta ja sairailta ottaa!)
Eivät nämä päättäjät joudu omista omaisistaan huolehtimaan, heillä on tarvittaessa rahaa omien vanhempiensa parempaan hoitoon. Tai heitä palvellaan vähän paremmin, kun on sentään päättäjän omainen kyseessä.
-Hoitotyön johtajat ovat kädettömiä valittamaan asioista ylöspäin, kun eivät työntekijät tee niistä kirjallisia ilmoituksia. Voivat he tehdä tietenkin yleisluontoisen ilmoituksen, että hoitajat valittavat kiirettä ja agressiivisia kohtaamisia, mutta se jää tällaiseksi yleisluontoisiksi jolla ei ole mitään vaikutusta, sillä "AINAHAN HOITAJAT VALITTAA"! Tarvittaisiin selkeät ilmoitukset kaikista ikävistä tilanteista, jotta olisi mustaa valkoisella...
Opiskelijat voivat olla rasite, mutta heiltä myös voi kysellä asioita. Mitenkä nykyään tästä ja tästä opetetaan? Eli heiltä voi vastavuoroisesti oppia uusia asioita. Jos opiskelija kysyy ja ei osaa vastata, sekin on tilaisuus opetella asioita.
Siinä mielessä on harmi, että kun opiskelija on kuin yksi työntekijä ja tyyliin on kaksi työntekijää vuorossa ja jos toinen vain kyselee ja ihmettelee, joutuu vastailemaan ja sen lisäksi tekemään lähes kaikki yksin siinä vuorossa niin on puhki, tiedän kokemuksesta... 15 asukkaasta , 2 laittoi "yökuntoon", ei kertaakaan koskenut tiskeihin (3 koneellista), kerran auttoi pyykin kuivamaan ripustamisessa (5 koneellista pyykkiä), niiden pesu ja narulta poisotto jäivät myös minulle. Lääkkeiden jako ja anto jäivät minulle...11 asukasta laitoin "yökuntoon" ja kaksi laitettiin yhdessä. Seuraavan päivän ruoka/leipä/maito/jogurtti ym. tilaus jäi minulle. Pöytien pyyhkiminen vielä lopuksi...
Itsekin keikkalaisena teen töitä yksikköön.... tosin tuttu paikka että ei siinä mitään, mutta hiukanko kiirettä piti yhdelle ihmiselle. Mutta opiskelijan asenne oli kuitenkin hoitotyöhön kohdallaan ja ikä huomioiden aivan ymmärrettävää, että ei oikei osaa vielä, mutta ymmärrän myös vakituista henkilökuntaa joka on kesän jälkeen/aikana aivan loppu, kun tällaisia päiviä tekee jatkuvasti.
Yksi opiskelija vaan ei heti vastaa yhtä työntekijää.
Kaikista eniten harmitti se kun yökkö tuli yövuoroon ja alkoi heti marmattaa pestyistä /kuivatuista/ viikatuista vaatepinoista, että kenen kaikki vaatteet on. Sanoin vaan että en nyt ehtinyt katsoa niitä (monissa ei merkintöjä tai esim lakanoissa missä ihmeen kulmassa vaan, vakkarit tietää ne, mutta tällaiset sijaiset ei ja yökkö tiesi, että olen sijainen). Yökkö vastasi että ai ei hänellä ole vielä koskaan ole ollut kiire "tässä" talossa. Huh huh. Tervetuloa sitten vaan tekemään vuoro opiskelijan kanssa....