En voisi hyvällä tahdollakaan alkaa hoivaamaan jo kertaalleen eronneen naisen lapsia. En.
Kuvottavaa.
En voi ymmärtää mikä saa nämä peräkammarin käteenvetäjät ottamaan itselleen vieraan ihmisen jälkeläisiä hoivattavakseen? Ainoa järkeenkäypä selitys on aito aivovamma. Pilallinen yksilö.
Se vain ei ole normaalia.
Kuvottavaa.
En voi ymmärtää mikä saa nämä peräkammarin käteenvetäjät ottamaan itselleen vieraan ihmisen jälkeläisiä hoivattavakseen? Ainoa järkeenkäypä selitys on aito aivovamma. Pilallinen yksilö.
Se vain ei ole normaalia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa mieltä. Uusperheet on pelkkää leikkiä. Mies/nainen on jo kertaalleen sössinyt elämänsä ja nyt ollaan pentuja sitten viemässä kohti uusperhehelvettiä.
Itse olen joutunut uusperheessä kasvamaan. Asuin sitä ennen äitini kanssa kahdestaan ja oli jo silloin hieman etäiset välit, uusperhe tuhosi ne lopullisesti. Heti 16-vuotiaana lähdin lätkimään asunnosta ja 18-vuotiaana katkaisin välit kokonaan.
Uusperheissä on kaksi tapaa suhtautua lapsiin: a) pidetään kiivaasti oman puolta ja se oma on se tärkein, ihan sama mitä oikeaa perhettä yritetään leikkiä. b) Äiti/isä yrittää etusijalla saada uuden suhteen toimimaan ja jos lapselle tulee riitaa sen uuden isä/äitipuolen kanssa, biovanhempi asettuu puolisonsa puolelle jottei niitten välille tule riitaa. Siinä sitten uusi isä/äitipuoli oppii nopeasti että tuota lasta saa kohdella sylkykuppina. Oma äitini kuului juuri tuohon b-vaihtoehtoon.
En ole vielä kuullut uusperheistä jossa oikeasti ollaan perhettä, ei olisi minun ja sinun lapsia vaan meidän lapsia.
Uusperhekuvio ei vain toimi.
Niin oliko sinulla itselläsi mitään osuutta siihen, että homma ei toiminut? Halusitko rakentaa välejä äitisi uuteen kumppaniin vai kaadoitko ero tuskasi hänen niskaansa?
Kun menin mieheni kanssa yhteen hänellä oli 12 vuotias teini tytär, joka jäi isälleen. Halusin rakentaa hänen kanssaan välejä. Olin ystävällinen ja mukava. Yritin ymmärtää häntä kaikin tavoin ja löytää yhteisen taajuuden. Emme aluksi vaatineet häneltä mitään. Vuosien aikana monia asioita käsiteltiin, mutta tuntui, ettei mistään ollut mitään hyötyä.
Hän oli helvetin hankala, aina negatiivinen, pyrki ärsyttämään tahallaan, luomaan riitoja, hänelle ei koskaan kuulunut osallistua mihinkään.. jos pyydetiin, niin siitä kehitti riidan. Hän oli vastuuntunnoton ja patalaiska.
Vuosien varrella hänellä oli kaikenlaisia tempauksia, joilla hän ilmeisesti haki huomiota.
Oma analyysini tilanteesta on tämä.. vanhempien ero oli hänelle todella kova paikka. Hän valitsi sen turvallisemman vanhemman. Mieheni ei ole osannut ja ehtinyt antaa rakkautta hänelle, joten hänellä oli isän rakkauden vaje... ja tämä takia hän koki minut kilpailijaksi. Toinen asia oli hänen äitinsä viha minua kohtaan. Hänen äitinsä tuli jätetyksi pitkä aikaisen pettämisen tultua ilmi. Teinin äiti ei hyväksynyt ero ja halusi tuhota suhteemme. Jos pian eron jälkeen tulee uusi kumppani, niin hän joutuu usein sylkykupin kohteeksi. Uusi kumppani on hyvä kohde teinin vihalle.
Enää ei tarvitse asua hänen kanssaan. Voin sanoa, etten enää ikinä halua asua saman katon alla hirviö teinin kanssa!!!
Todistitkin juuri sopivasti klassisen äitipuolikuvion jolle toisen lapsi on vihollinen. Onneksi kukaan toinen lapsi ei joudu kärsimään sinusta.
Vaikutat kyllä enemmänkin itse "helvetin hankalalta", mustasukkaiselta "hirviö" äitipuolelta. Toivon huomattavasti paljon parempaa tulevaisuutta tytölle kuin sinulle.