Hei kaikki! Eli nyt saa siis rohkeasti kertoa vastauksia ja niitä toivoisinkin puoleettomilta lukijoilta. Eli siis tarina lyhyesti: olen yhden lapsen äiti, olemme olleet yhdessä kohta 5 vuotta, ensi vuonna häät ja asumme mukavasti omakotitalossa. Asiat siis päällisin puolin hyvin. Minua häiritsee vain suunnattomasti mieheni "menohalut". Esimerkiksi tyttäremme syntymän jälkeen (lapsi tulee kohta 1-vuoden) mieheni on ollut noin 7 kertaa kavereidensa kanssa ryypiskelemässä, minä 4 kertaa. Näillä kerroilla siis kun hän ollut menossa on lapsen hoitanut minä ja tietysti homma toimii toisinkin päin.
Mutta nyt taas kun oli juhannus, saimme ekaa kertaa lapsen hoitoon ja pääsimme molemmat yhdessä nauttimaan keskikesän juhlasta. Mutta nyt taas kaksi viikkoa myöhemmin, eli eilen, ukko veti kännit kaverinsa kanssa saunaillassa ja lähti tänään kattotalkoisiin ja sanoi tulevansa takaisin sitten kun tulee. Että siinä meni meikäläisen ihanan kaunis ajatus perheen yhteisestä viikonlopusta.
Tyttäremme syntymän jälkeen olen jatkanut liikuntaharrastustani ja treenaankin 5 kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan. Nämä kerrat mieheni mielellään antaa "vapaaksi" ja saamme yleensä helposti sovittua lapsenvahtivuorot. Minua vain niin suunnattomasti ärsyttää se, että tavallaan pyydän häneltä lupaa, että "voisitko pliis olla oman lapsesi kanssa hiukan että äiti pääsee juoksulenkille?" Hän kun itse saattaa lähteä värkkäyspuuhiin ilman mitään ilmottamatt, kun vaan läimäsee oven kiinni.
Eli siis kysymys: niuhotanko liikaa??? Olenko sellanen turhasta kitisijä vai pitäiskö tästä asiasta nyt vähän keskustella?
Mutta nyt taas kun oli juhannus, saimme ekaa kertaa lapsen hoitoon ja pääsimme molemmat yhdessä nauttimaan keskikesän juhlasta. Mutta nyt taas kaksi viikkoa myöhemmin, eli eilen, ukko veti kännit kaverinsa kanssa saunaillassa ja lähti tänään kattotalkoisiin ja sanoi tulevansa takaisin sitten kun tulee. Että siinä meni meikäläisen ihanan kaunis ajatus perheen yhteisestä viikonlopusta.
Tyttäremme syntymän jälkeen olen jatkanut liikuntaharrastustani ja treenaankin 5 kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan. Nämä kerrat mieheni mielellään antaa "vapaaksi" ja saamme yleensä helposti sovittua lapsenvahtivuorot. Minua vain niin suunnattomasti ärsyttää se, että tavallaan pyydän häneltä lupaa, että "voisitko pliis olla oman lapsesi kanssa hiukan että äiti pääsee juoksulenkille?" Hän kun itse saattaa lähteä värkkäyspuuhiin ilman mitään ilmottamatt, kun vaan läimäsee oven kiinni.
Eli siis kysymys: niuhotanko liikaa??? Olenko sellanen turhasta kitisijä vai pitäiskö tästä asiasta nyt vähän keskustella?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ettekö puhuneet pelisäännöistä etukäteen...? Siis ennen lapsenhankintaa. Jos olet kotona hoitamassa lasta ja sitä kautta pienituloinen, mies kokee, että hän on elättäjänä siinä ja saa sitä kautta erinäisiä vapauksia. Ja, jos olet päässyt vauvan äitinä jo noinkin monta kertaa itsekin ryyppäämään niin eihän tossa paljon valittamista pitäisi olla :D.
Siis hetkinen... Isällä, elättäjällä, pitäisi olla erinäisiä vapauksia, vaikka nainen hoitaa kotona miehen lasta, ja on siksi luopunut omasta mahdollisuudestaan tienata??????????? Juu ei. Samat vastuut ja vapaudet molemmille. Homma hoidetaan perheen parhaaksi. Jomman kumman on oltava kotona, jotta toinen voi tienata. Noin ajatteleva mies voi muuten toviksi pysähtyä miettimään, miltä tuntuisi jäädä lapsen kanssa yksin, jos nainen vaikkapa kuolisi, tai muuttaisi yksin Kiinaan.
Mielestäni aika kovat menohalut molemmilla, sekä aloittajalla että hänen miehellään.
Minusta sinun asiasi ovat suhteellisen hyvin. Omasta miehestä ei ole ollut hoitamaan pientä lasta ollenkaan, meni yli vuosi että pääsin minnekään ilman lasta. Jos miehesi ryyppää niin paljon ettei hänestä ole osallistumaan perhe-elämään seuraavana päivänä, siinä menee mielestäni raja hyväksyttävälle toiminnalle.
En näe hirveän pahaa ristiriitaa siinä, että kuinka paljon olette bilettäneet:
"Esimerkiksi tyttäremme syntymän jälkeen (lapsi tulee kohta 1-vuoden) mieheni on ollut noin 7 kertaa kavereidensa kanssa ryypiskelemässä, minä 4 kertaa."
Voit toki pitää kirjaa, että mies on sinulle 3 biletyskertaa velkaa, mutta minusta se on aika lapsellista.
Jos miehesi hoitaa lastanne 5 x 1,5 h viikossa, niin se on aika hyvin. Onko miehesikin 5 kertaa viikossa treenaamassa? Tokihan sinäkin olet jo töissä vai oletko tosiaankin niitä kitiseviä kotiäitejä, jotka tarvitsevat "lomaa lapsestaan"?
Siihen liittyy aina toinen nainen. Miehellä on naisia joka sormelle, siksi ei vältiä susta.
Kiitoksia vastauksista :)
Olimme puhuneet ns. pelisäännöistä ennen lapsen syntymään, lähinnä juuri tuosta alkoholin kulutuksesta. Ja nimenomaan tässä mietein, että pitäisikö ottaa asia oikein puheeksi joku kerta, kun rupeaa taas miestä jalka vipattamaan.
Mutta tiedän olevani onnekas ja olemmekin muuten hyvin onnellisia, mitä nyt näitä arjen pieniä ongelmia. Ja mieheni siis itse ei treenaa, mutta harrastaa esim. puutöitä mitkä myös ovat aikaa pois perheen luota.
Ja tiedoksi, kyllä olen kotiäiti ja myönnän ihan täysin, että tarvitsen "lomaa" omasta lapsestani. Liikunta auttaa minua jaksamaan ja olemaan parempi äiti kaikin puolin.
Juu, kokemukseni kotiäidestä ovat juuri kertomasi kaltaisia. Parisuhteenne paranee, kun palaat töihin.
Jos olet päättänyt olla kotona, siihen asti kun lapsi täyttää 3 vuotta, niin kehottaisin sinnittelemään ja pitämään mölyt mahassa tai ero on hyvin todennäköinen.
Vaikutat vain turhautuneelta kotiäidiltä, joka vahtii mustasukkaisesti, että saa yhtä paljon vapautta lapsesta ja puolisosta, kuin mitä miellät miehesi saavan. Et ota huomioon, että miehen työ on työtä, ei vapaa-aikaa.
Onneksi miehelläsi on muitakin harrastuksia, kuin kavereiden kanssa juominen. Puutyöt ovat hänen henkireikänsä.
Niin. Perhe-elämä = lastenhoito ja siivous yms. kotityöt. Molemmat vanhemmat haluavat siitä ikeestä pois (!!) ja tappelu tulee ryyppäysvuoroista :D... Jahuu. Mieti sitä, että lapsiperheistä ainakin 20 prossaa on yh-perheitä, joissa EI OLE OLEMASSA mitään miestä tai ketään muutakaan, jolle nakittaa lapset. Tai no, ennenkuin ne harvat yh-iskät alkaa vinkua, joskus harvoin "kelvotonta akkaa/äitiä jolle nakittaa lapset". Sitten kun puhutaan yli 10-vuotiaista, ei löydy enää senkään vertaa ketään joka lapsista kiinnostuisi :(. Kun sen ikäisethän pysyy hengissä ilman aikuisia.
Ensinnäkään äiti ja isä eivät voi olla omien lastensa lastenvahteja. Hehän ovat lastensa vanhempia, ja on luonnostaan lankeavaa, että he huolehtivat lapsistaan.
Totta kai on aiheellista keskustella tästä ja kaikista muistakin asioista puolison kanssa.
Päävastuu lapsen hoidosta on mielestäni sillä, joka on hoitovapaalla, eli ilmeisesti sinulla. Onneksi olet saanut säännöllisesti aikaa omille harrastuksillesi. Jos perhe-elämä menee pelkäksi vapaatuntien ja -iltojen laskemiseksi ja vertailuksi, muuttuu se vähitellen ikäväksi pakkotyöksi, vaikka tämä voisi olla elämänne parasta aikaa.
Teidän molempien olisi syytä lopettaa ryypiskely. Sen päätöksen voi tehdä ja pitää vain ihminen itse.
Tätä se nykyaika..lapset ulkoistettaisiin mieluummin jollekulle muulle..Isien on muka "päästävä" kavreiden kanssa kaljalle ja harrasteisiin ja äidillellä sama juttu. Lapsi on niin lyhyen aikaa pieni ja tarvitsee molempia. Ennen lapset hoidettiin eikä maristu..No joo. Teidän pitää nyt keskustella mikä on tärkeää? Onko se omat jutut vai perheenä yhdessäolo?
No siis toi isien lastenhoitohan on melko uusi ja outo juttu kuitenkin. Ei siitä ole hirveän kauan kun oli voimassa tiukat perinteiset perheroolit (= mies tuo leivän, nainen hoitaa kodin ja lapset). Monissa, hyvin monissa maissa ne ovat vielä täysissä voimissaan. Naisten äänioikeuskaan ei ole hirveän vanha vielä edes täällä edistyneissä länsimaissa ;). Nää vaan tuppaa unohtumaan, kun länsimaissa pääsee naiset niin helpolla. "Ennen" naiset hoitivat lapset eivätkä marisseet, koska ei ollut mitään vaihtoehtoja. Näin tapahtuu tälläkin hetkellä miljoonille naisille, joiden elämä on täysin riippuvainen aviomiehestä tai ainakin jostain sukulaismiehestä. Miehet ei ole koskaan historiassa hoitaneet lapsia, vaan se on viimeisten 50 vuoden aikana länsimaissa keksitty asia. Miehet eivät ole ainakaan siksi hoitaneet lapsia, että heidän vaimonsa pääsisivät joukolla ryyppäämään ja rellestämään :D. Herranen aika, kun ihmiskunnan historiassa ja uskonnoissahan on ihan ykkösprioriteettien joukossa toi naisten kontrollointi.
Hössötät aloittaja turhaan
Pitäisköhän siirtää ne häät etiäpäin vielä muutamalla vuodella.?
Näin kesällähän on kiva tavata tuttuja ja auttaa kavereita kaikessa hommassa mihin pystyy, varsinkin miesten keskuudessa he porukalla auttelevat toinen toisiaan isommissa töissä johon tarvitaan montaa kättä. Toivottavasti tekin saatte talkooapua jossakin suuremmassa projektissa. Ikävä puoli vaan siinä kun se tahtoo mennä kaljotteluksi lopussa.
Miten sinun kanssasi, onko sinulla niitä naiskavereita joiden kanssa viettää mukavia rupattelutuokioita sillä aikaa kun mies on toisaalla. ?
Pistäkää pystyyn vaikka "ompeluseura" jengi ja kokoontukaa toinen toisissanne vaikka joka kuudes viikko iltasella. Eihän sitä ole pakko ommella tai kutoa joka kerta, voi vaikka antaa toisillenne vaikka jalkahoitoja tms. Tai vaikkapa mennä elokuviin tai teatteriin porukalla, tai pitää kirpputoria tai myyjäisiä jotakin yhteistä suurempaa juttua varten.
Kaikista paras olisi jos teillä on perhetuttuja joiden kanssa viettää vapaa aikaa yhdessä ilman sitä kaljottelua ja viinan juontia. Ja tansseissakin voi käydä aivan selvinpäin.
Niin miksi nyt vasta olette menossa vihille, kun on jo lisäännytty...? Eihän sillä ole enää niin väliä sen jälkeen. Ehkä itsekin pitäisin miettimistaukoa sen avioliiton suhteen.
1-vuotiaan kanssa ei voi kyllä kännissä heilua, jos haluaa että lapsi jää henkiin. Sen ikäiset ja pari vuotta eteenpäin on lähes koko ajan hengenvaarassa, jos ei ole skarppia hoitajaa. Jotenkin tuntuu, että jos liian nuorena lisääntyy niin tätä "dokausvuorotappelua" on enemmän. Menkää ennemmin nuorena kapakoissa ja sitten vasta myöhemmin perhettä kasaan.
Suunnittelu on harvoin miesten vahvuus tai vastuunotto muista kuin itsestään. Mies ei pidä itseään vastuulllisena mutta hoitaa, kun pyydät. Joudut vain pyytämään enemmän, jos haluat vapaata. Tiedän, että on ikävä olla vastuussa kaikesta yksin mutta ei nämä asiat puhumalla muutu.