paniikkikohtaus????

Kahvi vain pahentaa älä juo sitä, yritä olla stressaamatta koska stressi monesti laukaisee paniikkikohtauksen. Jos paniikkikohtaus tulee niin poistu omiin oloihin hetkeksi mulla se auttaa, mutta mä olen mä ja sulle voi toimia eri jutut... mutta vielä paniikkikohtaus ei ole vaarallinen toki voi väsyttää sua onhan se rasittavaa eli muista myös levätä hyvin...

Paniikkihäiriöön voi liittyä dissosiaatiivisiä kokemukseen liittyviä häiriöitä. Itse olen varmaan koko ikäni kärsinyt jonkinasteisesta paniikkihäiröstä, mitä aikoinaan tyhmät koppalääkärit yriti masennukseksi tulkita ja tunkea niitä v*tun serotoniinilääkkeitään, mitä vissiin kohta puolet Suomen kansasta syö. Paniikkihäiriö on hyvin raskas kokemus kokijalleen sikäli, että koko ajan pitää ihmisten seurassa ikäänkuin antaa 110 prosenttia itsestään ja yrittää kätkeä jännityksen oireitaan. Mikä sitten väsyttää, eli minä ainakin oloen aivan uupunut joskus jo kahden tunnin kuluttau, jos minun pitää keskittyä kuuntelemaan ihmisiä ja olla sosiaalinen, vaikka luontaisesti olenkin ihmisrakas, eli kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi ihmisistä. Minuakin monet on aina pitäneet ylimielisenä ja olen kuulemma ylimielisen tai leuhkan näköinen, mutta se johtuu vain siitä, että kun jännittää kaikkea niin paljon, käytös helposti kääntyy ns. ylirehvakkaan oloiseksi ulospäin. Ja minua monet pitää itsevarmana, aikoinaan sain yhdelläkin kurssilla vinkin alkaa vaikka radiojuontajaksi, kun ilmaisuni on kuulemma niin vahvaa. Ja minut on pelastanutkin se, että olen verbaliikaltani todella lahjakas, en uskalla edes ajatella, miten vaikeaa olisi paniikkihäiirön kanssa sitten, jos olisi vielä suustansakin heikompilahjainen - varmaan täytenä idioottina pitäisivät kaikki siinä tapauksessa.:(


Minulla ainakin paniikkihäiriöön liittyy myös suljetun tilan kammo. Inhoan esimerkiksi ahtaita hissejä ja ruuhkabusseja, joskin pystyn matkustamaan niissä, vaikka se inhottavaa onkin.


Tuo nyt vaikuttaa ihan normaalilta viestiltä. Tsemppiä sinulle, joskus voi olla niinkin, että esimerkiksi stressi elämässä ja ylipäätään vaikkapa suuret elämänmuutokset voimistavat paniikin tuntemuksia ja paniikki katoaa kuitenkin kuin itsestään, kun stressi helpottaa.


Lääkkeitä minä ainakaan en suostuisi paniikkihäiriöön syömään, vaikka voivat ne kai joitakin auttaakin, koska olen periaatteessa sitä mieltä, että etenkin pääkoppatieteen puolella puoskarit määräilee ylen liikaakin mömmöjä sellaisillekin ihmisille, jotka eivät lääkkeitä edes tarvitse. Lääketeollisuutta edistääkseen ne sitä tekeekin. Ja psykiatriaa en pidä tieteenä, vaikka en tätä mielipidettä missään nimellä sanoisikaan, koska minun mielestäni kukaan ihminen ei ole pätevä arvioimaan, että kuka on mieleltään sairas ja kuka ei, poislukien ehkä rikolliset, joiden arviointiin psykiatria soveltuu. Ainakin kaikki minu tapaamani psykiatrit on kaikki olleet hullumpia kuin minä koskaan: yksikin yritti saada minua palikkatesteihin ja psykiatriselle puolelle hoitoon siksi, että olin mennyt valittamaan stressiä jota opintojen loppuun saattamisessa aiheuttaa pienitiuloisuus. Puoskari oli vissiin sitä mieltä, että pienituloisuus on peruste leimata ihminen mieleltään sairaaksi. En kuunnellut sitä hihhulia, ja v*tutti ainoastaan se, että kun on opiskelijana maksanut terveyspalveluista, että pellet yrittää tunkea potilaansa julkiselle puolelle, jos ei ole natsien ihanteen mukainen, eli 25- vuotiaana valmistunut maisteri, jolla hyväpalkkainen työ, eli että edes palveluita ei tarttis antaa jos ihminen on pienituloinen. Sama koppalääkärihihhuli urputti mulle, kun en suostunut syömään mielenterveyslääkkeitä, kun kopassa ei ole vikaa ja esitti mulle suoran halveksuntansa, kun kerroin, että kärsin vakavasta fyysisestä sairaudesta, mikä tosiaan on ihan keskussairaalassa todettu - ei vissiin uskonut, kun kerroin, että mulla on harvinainen sairaus, minkä vuoksi ollut letkuissa keskussairaalassa elämässäni pitkiä aikoja kahteen otteeseen ja syönyt säkin verran solusalpajia... Enää odottelen, että milloin mulla on energiaa pyytää nähtäväkseni niiden puoskareiden minusta kirjoitetut paperit - ei olisi suuri ihme, jos vaikka mielensaitauksia olisi diagnosointi-innossaan laatineet, mutta jos niin, niin perästä kuuluu. Enää en tykkää siitä, että farmaseutit apteekissa hymyilee vinosti ja kyselee multa, että eikö sua yhtään haittaa, mitä sinusta täällä lukee....


Jos sulla on lievä paniikkihäiriö, älä pilaa elämääs menemällä koppalääkärille, mutta jos paniikkituntemukset sua todella haittaa, hae ihmeessä lääkäreiltä apua. Tosiaan tsemppiä.