Lapin seurojenkin sisältö noudattaa samaa kaavaa kuin rukoushuoneella kautta vuoden - saarna pyrkii herättämään omiatuntoja ja nostamaan esiin elettyä elämää. Tavoitteena on ohjata syntisiä parannukseen ja kutsua uskomaan evankeliumi.
Tämän uskon vahvistamiseksi seurojen lopulla voi liittyä pönttöjonoon, jossa sitten saa henkilökohtaisesti kuulla, että tuntoa painavat laiminlyönnit, rikkomukset ja synnit saa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.
Kristillisyyden perusrakenne on siis seuroissa tapahtuva tilinteko Kristuksen edessä, oikeudenkäynti, jossa syntinen alistuu Jumalan tuomion alle ja pyytää saada uskoa anteeksi tuomioistuimessa esiin tulleet asiat.
Tämä ei suinkaan ole itsetarkoitus, vaan armollinen Kristus tahtoo omiensa elävän jokapäiväisessä parannuksessa, tarkkaavan vaellustaan ja asettavan sen totuuden valoon, jonka Pyhä Henki kirkastaa.
Joidenkin kohdalla jatkuva pönttöjonossa kiertäminen voi itse asiassa toimia tätä tarkoitusta vastaan, kun ehkä sairaalloinen syyllisyys ei anna rauhaa ja tarvitsisi henkilökohtaista sielunhoitoa. Toisille taas omantunnon kipuun annettu pikahoito voi merkitä kuin puudutuspiikkiä, syytösten vaimentamista vaikka oikeasti pitäisi päinvastoin ottaa syytökset todesta ja tehdä oikeasti parannus.
Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Kor 5:10 että tällainen Kristuksen tuomioistuimen kohtaaminen tapahtuu jokaiselle ihmiselle kuoleman jälkeen.
Asia on siis kuolemanvakava.
Tämän uskon vahvistamiseksi seurojen lopulla voi liittyä pönttöjonoon, jossa sitten saa henkilökohtaisesti kuulla, että tuntoa painavat laiminlyönnit, rikkomukset ja synnit saa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.
Kristillisyyden perusrakenne on siis seuroissa tapahtuva tilinteko Kristuksen edessä, oikeudenkäynti, jossa syntinen alistuu Jumalan tuomion alle ja pyytää saada uskoa anteeksi tuomioistuimessa esiin tulleet asiat.
Tämä ei suinkaan ole itsetarkoitus, vaan armollinen Kristus tahtoo omiensa elävän jokapäiväisessä parannuksessa, tarkkaavan vaellustaan ja asettavan sen totuuden valoon, jonka Pyhä Henki kirkastaa.
Joidenkin kohdalla jatkuva pönttöjonossa kiertäminen voi itse asiassa toimia tätä tarkoitusta vastaan, kun ehkä sairaalloinen syyllisyys ei anna rauhaa ja tarvitsisi henkilökohtaista sielunhoitoa. Toisille taas omantunnon kipuun annettu pikahoito voi merkitä kuin puudutuspiikkiä, syytösten vaimentamista vaikka oikeasti pitäisi päinvastoin ottaa syytökset todesta ja tehdä oikeasti parannus.
Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Kor 5:10 että tällainen Kristuksen tuomioistuimen kohtaaminen tapahtuu jokaiselle ihmiselle kuoleman jälkeen.
Asia on siis kuolemanvakava.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lapin seurojenkin sisältö noudattaa samaa kaavaa kuin rukoushuoneella kautta vuoden - saarna pyrkii herättämään omiatuntoja ja nostamaan esiin elettyä elämää. Tavoitteena on ohjata syntisiä parannukseen ja kutsua uskomaan evankeliumi.
Tämän uskon vahvistamiseksi seurojen lopulla voi liittyä pönttöjonoon, jossa sitten saa henkilökohtaisesti kuulla, että tuntoa painavat laiminlyönnit, rikkomukset ja synnit saa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.
Kristillisyyden perusrakenne on siis seuroissa tapahtuva tilinteko Kristuksen edessä, oikeudenkäynti, jossa syntinen alistuu Jumalan tuomion alle ja pyytää saada uskoa anteeksi tuomioistuimessa esiin tulleet asiat.
Tämä ei suinkaan ole itsetarkoitus, vaan armollinen Kristus tahtoo omiensa elävän jokapäiväisessä parannuksessa, tarkkaavan vaellustaan ja asettavan sen totuuden valoon, jonka Pyhä Henki kirkastaa.
Joidenkin kohdalla jatkuva pönttöjonossa kiertäminen voi itse asiassa toimia tätä tarkoitusta vastaan, kun ehkä sairaalloinen syyllisyys ei anna rauhaa ja tarvitsisi henkilökohtaista sielunhoitoa. Toisille taas omantunnon kipuun annettu pikahoito voi merkitä kuin puudutuspiikkiä, syytösten vaimentamista vaikka oikeasti pitäisi päinvastoin ottaa syytökset todesta ja tehdä oikeasti parannus.
Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Kor 5:10 että tällainen Kristuksen tuomioistuimen kohtaaminen tapahtuu jokaiselle ihmiselle kuoleman jälkeen.
Asia on siis kuolemanvakava.
Näin apostoli kirjoitti
Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha.
2 Kor 5:10 Biblia
Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2 Kor 5:10 KR 1938
tuo tuli nyt kaksi kertaa kun piti lisätä Raamatun kohta
Apostoli Paavali ymmärtää sanojensa vakavuuden ja kirjoittaakin heti tuon jälkeen
Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.
2 Kor 5:11
Tämä on siis Herran pelkoa, Jumalan pelkoa, että joudumme vastuuseen teoistamme.
Vääränlainen armon opetus poistaa Jumalan pelon ja saa helposti aikaan kovasydämisiä, sietämättömiä kristittyjä, jotka ovat suruksi taivaan enkeleille ja lähimmäisilleen.
Tilinteosta Herra Jeesus opettaa itse monin vertauksin.
Niistä aina ajankohtainen on Luukkaan evankeliumissa oleva kuuluisa vertaus kymmenestä leiviskästä..
Jeesus opettaa vertauksen heti sen jälkeen, kun puuhun asti Häntä katsomaan kiivennyt lyhyenläntä rikas mies oli saanut omantunnon pistoksen ja tehnyt aivan oikeasti parannuksen.
Ja hän meni sisälle ja vaelsi Jerikon lävitse.
2. Ja katso, yksi mies oli nimeltä Zakeus, joka oli Publikanien päämies ja hän oli rikas,
3. Ja hän pyysi nähdä Jesusta, kuka hän olis, eikä saanut kansalta; sillä hän oli varttansa vähäinen.
4. Ja hän samosi edelle, meni ylös yhteen metsä-fikunapuuhun, että hän olis saanut hänen nähdä; sillä sen kautta oli hän vaeltava.
5. Ja kuin hän tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus ylös, ja näki hänen, ja sanoi hänelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas.
6. Ja hän astui nopiasti alas ja otti hänen iloiten vastaan.
7. Ja kuin he sen näkivät, napisivat he kaikki, että hän meni sisälle syntisen miehen tykö olemaan.
8. Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan.
9. Niin Jesus sanoi hänelle: tänäpänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Abrahamin poika.
10. Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.
Luukas 19:1-10
Kun iankaikkinen autuus oli kohdannut yleisesti syntiseksi ja rahoilla pettäjäksi tunnetun miehen, ja tämä iloisesti kutsuu Vapahtajan ja Armahtajan kotiinsa, Jeesus sitten opettaa elämän vastuullisuudesta vakavin sanoin
11.. Mutta kuin he nämät kuulleet olivat, sanoi hän vielä yhden vertauksen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemia, ja että he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.
12. Sanoi hän siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan*, itsellensä valtakuntaa ottamaan, ja aikoi jälleen palata:
13. Niin hän kutsui tykönsä kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leiviskää, ja sanoi heille: tehkäät kauppaa niinkauvan kuin minä tulen.
14. Mutta hänen kylänsä asujat vihasivat häntä, ja lähettivät sanansaattajat hänen jälkeensä, sanoen: emme tahdo, että tämä meitä vallitsee.
15. Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
16. Niin tuli ensimäinen ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on kymmenen leiviskää kasvattanut.
17. Ja hän sanoi hänelle: oikein, hyvä palvelia, ettäs vähässä olit uskollinen*, sinulla pitää valta kymmenen kaupungin päälle oleman.
18. Toinen myös tuli ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on viisi leiviskää kasvattanut.
19. Niin hän myös sanoi hänelle: ole sinäkin viiden kaupungin haltia.
20. Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, tässä on sinun leiviskäs, joka minulla hikiliinassa kätketty oli;
21. Sillä minä pelkäsin sinua, ettäs kova mies olet: sinä otat, jota et tallelle pannut, ja niität, jota et kylvänyt.
22. Hän sanoi hänelle: sinun suustas* minä sinun tuomitsen, sinä paha palvelia, sinä tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en minä tallelle pannut, ja leikkaan, jota en minä kylvänyt:
23. Ja miksi et sinä antanut minun rahaani vaihetuspöydälle? ja minä olisin tultuani sen kasvun kanssa jälleen saanut.
24. Niin hän sanoi tykönä seisoville: ottakaat pois leiviskä häneltä, ja antakaat sille, jolla kymmenen leiviskää on.
25. Niin he sanoivat hänelle: herra, hänellä on kymmenen leiviskää.
26. Sillä minä sanon teille, jolla on, hänelle pitää annettaman, ja häneltä, jolla ei ole, sekin, mikä hänellä on, pitää otettaman pois.
27. Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni.
28. Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin.
Luukas 19:11-28
Kova isäntä toimessa palattuaan kaukaiselta maalta.
Hän vaatii palvelijansa tilille siitä, miten he ovat leiviskänsä käyttäneet.
'Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
Huomaa, ettei se yksi leiviskä ole vähäinen rahasumma. Se on talentti, joka on arvoltaan 6000 denaaria.
Denaari taas oli työmiehen päiväpalkka.
Laiska palvelija olisi siis voinut palkata suuren määrän miehiä pitkäksi aikaa jotain projektia hoitamaan tai, kuten Jeesus sanoo, tallentaa sen korkojen saamista varten pankkiin häneen luottaneen isäntänsä hyväksi.
Sen sijaan tämä palvelija viittaa "herran pelkoon" - sinä olet kova mies - ja sillä verukkeella yrittää puolustella, ettei mitään tehnyt saamallaan suurella rahasummalla, antoi sen vain takaisin.
Taivaan tilikirjat ovat paljon tarkemmat kuin maalliset tilikirjat ja läpikotaisin valaisevat ihmisen sydämen sen pohjia myöten ja kaiken mitä ihminen on elämässään sanonut ja tehnyt. Varsinainen pelottava nauhuri, Iso Veli valvoo joka hetki. Taivaallinen Tuomari, jota nuori Luther sekä pelkäsi että vihasi.
Evankeliumin käsittämisen jälkeen Luther pelkäsi ja rakasti Kristus tuomaria ja Hänen Isäänsä taivaissa.
"Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että..." on kymmenen käskyn jokaisessa kohdassa Vähässä katekismuksessa.
Jumalaton ei pelkää Jumalaa, "mahtaako hän kostaa".
Kristittyjenkin joukossa on Jumalaa pelkäämättömiä, onneksi esikoisten parissa ei varmaan montaa, pönttöjonot siitä kertovat.
Niin tarkat ovat taivaan nauhurit, ettei siellä vain tallenneta, mitä puhumme vaan myös turhat puheemme. Kuka niistä välittää?
No, Isä Jumala välittää ja Kristus ja Pyhä Henki.
Miksi?
kysytään Herralta, ja löydämme tämän vastauksen fariseuksille (joita kukaan meistä ei tietenkään ole!)
34. Te kyykärmetten sikiät, kuinka te taidatte hyvää puhua, koska te itse pahat olette? sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
35. Hyvä ihminen tuo edes hyvästä sydämen tavarasta hyviä, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.
36. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;
37. Sillä sanoistas sinä hurskaaksi tehdään, ja sanoistas sinä tuomitaan.
Matteus 12:34-37
Jokaisesta turhasta sanasta joudumme tekemään kerran tilin, ihmisiä kun olemme.
Puhuuko Jeesus tosissaan, vai tuuliko huuliaan heiluttaa, kuten entinen savolainen kysyi.
Nämä ja monta muuta kohtaa tilinteosta löydämme Herran Jeesuksen opetuksista evankeliumeissa ja apostoli Paavalin ja muiden Uuden testamentin kirjeiden sisällöstä.
Ajallisesti tämä tilinteon mekanismi toimii siis esikoisten seuroissa, kun saarnaajat vaativat ihmisiä tutkimaan vaellustaan, antavat neuvoja ja ohjeita ja lain opetuksella tuovat valkeuteen mikä on hyvää ja mikä pahaa, asian jonka Aatami ja Eeva Paratiisissa saivat oppia - teoilla on seurauksensa.
Mekanismi toimii kaikkialla kristikunnassa samalla tavoin vaikka eri kielillä ja eri muodoissa. Johdatetaanhan joka sunnuntai suomalaista luterilaista kristityä yleiseen synnintunnustukseen jumalanpalveluksessa. Julistavathan helluntailaiset saarnaajat ristiinnaulittua, joka on kuollut syntiemme edestä - me siis olemme tuomion alaisia ja tilivelvollisia.
Mutta mekanismi särkyy, jos tilinteko otetaan pois, helvetin lieskat sammutetaan ja Kristus lakkaa olemasta Tuomari.
Epäusko johtaa siihen, että omatunto paatuu ja voidaan elää synnissä parannusta tekemättä. Moni onkin todennut, että on tärkeä saada elää armosta.
Avauksen otsikossa on sanat "tilinteko Kristukselle" mutta lauseen voi lukea myös
"Kristukselle eletystä elämästä"
Molemmat ovat isoja asioita, ensimmäinen Herran pelkoa ja luottamusta Jumalan vanhurskauteen, joka ilmenee uskosta uskoon. Jälkimmäinen kertoo ihmisen ihanimmasta elämästä.
Voi kunpa kaikki - minä mukaan lukien - saisimme elää elämämme Kristukselle. Tilinteon päivänä sillä on merkityksensä, mutta jo tässä ajassa.
Virsi 152
1.
On Kristuksen tulemus arvaamaton,
myös kohta voi aueta hauta,
ja niin armonaikamme loppunut on,
voi, sitten ei parannus auta.
Oi Herramme, armahda meitä!
2.
Voi meitä, jos uneen me vajoamme
ja synti ei tuntoa paina,
jos taivaan ja Jumalan unohdamme
ja suruton mieli on aina!
Oi Herramme, armahda meitä!
3.
Ei teoilla autuutta ansaita voi,
me lahjaksi autuuden saamme.
Siis Herraamme, koska hän elämän toi,
me uskossa turvautukaamme.
Oi Herramme, armahda meitä!
4.
Nyt valvomaan rohkaise, Jumalani,
ja oikein suo aikani käyttää,
niin että on öljyä lampussani,
kun maan ääret huuto tuo täyttää:
Nyt Herramme Kristus jo saapuu!
5.
Siis huolehdi, sieluni, rauhastasi
ja Herrasi tuloa muista.
Vain hän olkoon turvana, toivonasi,
pois maailman rakkaus suista.
Oi Herramme, armahda meitä!
Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. Julius Krohn 1880,
komitea 1937.
Nimimerkki tyhmelin toi tähän syvällisesti opilliseen asiaan amerikansaksalaisen professori Frantz Pieperin (1852-1933) dodgmatiikan oppikirjasta lainauksen. Teos on suomennettu ja edelleen myynnissä kristillisissä kirjakaupoissa, ryhdikäs ja suositeltava!
Matteuksen sijasta Pieper aloittaa lainauksen Johanneksen evankeliumista.
Seuraava lainaus on Pieperistä (s.601):
Kun Raamattu sanoo, etteivät uskovat tule tuomittaviksi (Joh. 3:18), on se evankeliumin sana, joka koskee heitä sikäli kuin he ovat kristityitä. Koska uskovien synnit ovat anteeksiannetut, ei heidän kohdallaan tuomion perusteena ole laki, vaan evankeliumi, toisin sanoen heitä ei ollenkaan tuomita (Matt. 25:35 - 40).
Kun taas Raamattu sanoo, että meidän kaikkien (tässä apostoli puhuu kaikkien kristittyjen nimissä) on ilmestyminen Kristuksen tuomioistuimen eteen (2. Kor. 5:10; Room. 14:10), on se lainomaista kehoitusta ja varoitusta, joka uskoville heihin vielä liittyvän lihan tähden on erittäin tarpeellista ja hyödyllistä.
Näiden lain sanojen tarkoitus on varoittaa heitä lihallisesta suruttomuudesta ja pitää heitä tietoisina synneistään. Kun tämä tarkoitus saavutetaan, toisin sanoen, kun he jokapäiväisessä parannuksessa tuntevat syntinsä ja uskossa pakenevat Kristuksen, syntiensä poistajan, turviin, on Kristus heille tuomion loppu, niinkuin hän on lainkin loppu.
Luther sanoo: "Tuomio on kumottu; se koskee häntä [uskovaa] yhtä vähän kuin se koskee enkeleitä ... Kaikki uskovat pääsevät tästä elämästä taivasten valtakuntaan ilman tuomiota, tulevatpa he toisten tuomareiksikin."
...
Pieper siis toisaalta ymmärtää apostolin sanat tilinteosta lainsaarnaksi, joka on myös kristitylle tarpeen, mutta vetää sitten tältä saarnalta pohjan pois kiistämällä Kristuksen tuomioistuimen.
Martti Lutherin sana on suoraan vastoin apostoli Paavalin sanaa.
Kyllä näitä asioita saa ja tulee tutkia Jumalan Sanan valossa ja kirkon suuria opettajia kuunnellen.
Herra armahda meitä!
Palataan vielä tämän kristillisyyden arkeen.
Leiviskä on talentti, iso raha.
Monissa kielissä talentti sana on saanut merkityksen "lahja, lahjakkuus" He is a talented student.
Kysymys siis kuuluu näin:
Sinä olet saanut elämääsi monia lahjoja, ehkä erityisen kyvyn palvella muita, musikaalisuuden, puhetaidon, terveen elämän ymmärtämisen kuntoiluineen ja urheiluineen, älykkyyden lukea vaikeita kirjoja, voimia kaivaa ojaa suolle vaikka kuokalla, lastenhoidon autuaan ymmärryksen, pyhäkouluopettajan kyvyn, veneenrakentajan kädet...
Kun Kristus kutsuu sinut tämän elämän jälkeen Tuomioistuimen eteen, kysyykö Hän sinulta, miten olet saamasi talentit tässä elämässä käyttänyt, vaatiiko Hän sinua tilille eletystä elämästä?
Vai suottako kaikki tuo on Raamattuun kirjoitettu, tyhjäksi linnunpelättimeksi, joka ei mitään oikeasti tee?
Kuolemanvakava viimenen tuomio on vain sille, jolla ei ole uskoa Kristukseen.
Ja niitä ikävä kyllä riittää, joiden syntejä ei Jeesuksen veri ole saanut pestä puhtaaksi, - heidän epäuskonsa tähden.
Meille joilla on usko Kristukseen, viimeinen tuomio on valtava ilojuhla.
Silloin näemme hänet joka lahjoitti meille vanhurskautensa pyhyytensä ja puhtautensa, tuon jvanhurskauden oka kestää Pyhän Jumalan edessä.
En tahdo iloasi ja uskon varmuuttasi kiistää, mutta kysyn totuuden tähden ja pyhän Raamatun valossa vaelluksestasi, mitä Herramme Jeesus Kristus kerran kysyy sinulta (minulle ei tarvitse vastata näistä)
- oletko antanut kynttilän loistaa huoneessa vai laittanut sen vakan alle?
- oletko laittanut saamasi Herralta saamasi lahjat käyttöön, niin että kova Isäntä saa niistä kunnollisen koron?
- montako kertaa olet käynyt vankilassa tapaamassa Jeesusta?
- osoititko oudolle vieraanvaraisuutta, joka oli Heprealaiskirjeen mukaan oikea enkeli?
- kävitkö ojassa makaavan verisen uhrin luona soittaen ambulanssin, vai väistitkö kaukaa?
- veitkö kylmääsä hytisevän nuoren miehen kauppaan ja ostitko hänelle kunnollisen talvitakin?
- keitä ovat tukemasi lähetystyöntekijät ja missä he toimivat?
Vai luuletko, ettei tämmöisiä hyviä töitä merkitä taivaan kirjoihin tai niiden tekemättä jättämistä lueta kristitylle tuomioksi?
En sano kadotustuomioksi, koska sellaista ei ole niille, jotka Kristuksessa ovat.
Paitsi jossain tapauksissa armo peruutetaan ja paha palvelija heitetään ulos, kun ei anna anteeksi velalliselleen.
anteeksiantamaton mieli on kuolemansynti.
Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihenasti kuin hän maksais kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa.
Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.
Matteus 18:34-35
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
2 Kor 13:5
Lutherin tarkka kanta viimeiseen tuomioon kannattaa varmistaa vielä. Yhden irrallisen lauseen takia ei kannata tehdä pitkällisiä johtopäätöksiä.
Toistan että tässä on puhe niin valtavasta asiasta, että kohdistan 2 Kor 5:10 tulkintaan. Siihen nähden Lutherin sanat ovat täysin vastakkaiset.
Minulla riittää aina työtä tutustua syvemmin uskonpuhdistajan kautta annettuun ihanaan ja tarkkaan lain ja armon opetukseen, joka on teologian vaikein kohta.
paljon olet kirjoittanut ja varmasti haluat autuaaksi tulla ja kerran tulee varmasti tilinteko mitä täällä maassa tehnyt on ja vaikka monen hyvän työn on laimin lyönyt ettei sitä ole tehnyt ei kuitenkaan jumala tuomio päivänä hylkää jos on oikia usko kristukseen ja se usko vaikuttaa että pitää saada aina anteeksi puuttuvaisuutta ja tulee usein asiaa rippi-isän tykö.mutta se kristuksen tuomioistuin,alkaahan se jo täällä elämässä vai miten olet koetellut? oikein on myös tutustua uskonpuhdistajan opetuksiin lain ja armon vaiheella. paavali myös sanoo Ei niin että minä sen jo käsittänyt olen eli jo täydellinen olen mutta minä ahkeroitsen suuresti että minä sen ,käsittäisin niinkuin minäkin jesuksessa kristuksessa käsitetty olen.siksi on tärkiää ottaa vaari että myös kirjoitukset ovat niin puhtaita kuin mahdollista,sillä vihollinen tahtoo eksyttää aina.
Löysin lisäselvennystä Lutherin kantaan tuomiopäivästä. Luther tarkoittaa tuomion kumoamuksella kadotustuomiota, joka on kumottu:
Siksi päättyy hänen puheensa näihin sanoihin: "joka uskoo minuun, sitä ei tuomita" (Joh. 3:18); sanotaanpa vielä toistuvasti, että uskova on jo Kristuksessa vapaa siitä tuomiosta, joka oli meille valmistettu. Kaikki ihmiset ovat näet tuomion alaisia ja saavat eläessään vankeudessa osakseen iankaikkisen tuomion, jollei Jumalan Poika olisi tullut pelastaakseen meidät, jotka olemme kadotukseen tuomittuja...
Moni varmaan arvelee jo oppineensa kaiken kuultuaan kerran
0288---
tämän sanan. Haluamme kuitenkin vielä lähemmin tutkia, mitä tarkoittaa puhe siitä, että uskova on jo vapaa tuomiosta. Tämä voi merkitä vain sitä, että tuomio on täydellisesti kumottu, joten se koskee meitä yhtä vähän kuin enkeleitä. Tuomiopäivänä ei siis kristitty tarvitse ketään muita välittäjiä, koska hän on kerran kokonaan vapaa tuomiosta. Hän ei tarvitse pyhiä esirukoilijoiksi eikä pelkää myöskään kiirastulta. Vaikkapa sitten olisi niinkin, ettei Kristuksen opetus ole oikeaa, niin on varmaa, ettei meidän osaksemme, jotka uskomme näin, voi tulla rahtuakaan suurempi tuomio kuin hänelle itselleen, joka ei pelkää tuomiota eikä voi itse joutua tuomittavaksi. Mutta kristitty saa omistaa vieläkin enemmän, sillä hän saa olla Kristuksen kanssa tuomitsemassa maailmaa ja jumalattomia kuten pyhä Paavali sanoo: "Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan jopa enkeleitäkin?" (1. Kor. 6:3). Tässä on meille tarjolla suuri lohdutus, niin ettei meidän tarvitse pelätä, sillä uskoessamme Kristukseen saamme olla kokonaan vapaat tuomiosta. WA 47, 102-103. A. H.
Aamen. Taisi ainakin yksi asiaa käsittelevä vistini kadota avauksen poiston yhteydessä?
Pahoittelut. Näin pääsi käymään.
kiitos tyhemlin että tuot arvokkaita tekstejä kertomaan uskonpuhdistaja Martti Lutherin näkemyksistä.
tämä on tyypillistä "opillista lukemista" jossa kristinuskon perustavista lähtökohdista käsin pakotetaan Raamatun kaikki tekstit samaan muottiin.
kun sitten käy ilmi, että Raamattu ei olekaan yhtenäinen opetuksissaan keskeisistä asioista, ja että erot ovat syvällisiä esimerkiksi Johanneksen evankeliumin ja synoptikkojen välillä, monen usko kerrassaan alkaa horjua.
tämä on valitettavasti monen teologian opiskelijan, papiksi lukevan tie, kun Raamatun tutkimus tulee heille tutummaksi ja tullaan taustalta, jossa ei ole totuttu lukemaan, mitä on kirjoitettu vaan mitä tästä opin silmälasien kautta näkyy.
Apostoli Paavali näet kirjoittaa tärkeässä kirjeessään - joka tiukimmankin tieteellisen seulan läpäisee aitona Paavalin kirjeenä 50 luvulta jKr - näin
Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.
1 Kor 5:10 KR 1992
saat toki valita luotettavan oppi-isän Martti Lutherin ja heittää tämän tekstin sivuun. näin yleensä tehdäänkin, Pieperiä myöten, kuten olet näyttänyt.
minä valitettavasti en pysty tällaiseen leikkaukseen vaan joudun painimaan apostolin oman opetuksen kanssa, johon myös uskonpuhdistajamme meitä rohkaisee - tutkimaan Raamatusta, onko asia näin.
mistään uudesta opetuksesta ei ole kyse, vaan siitä, miten tämä vaikea jae ja Matteuksen vertaus vuohista ja lampaista oikein ymmärretään. Siis mitä on kirjoitettu!
tiedän toki, että tahdotte pysyä siellä turvassa, missä olette hyvässä turvassa tutun opetuksen kanssa.
ettei vain sitten tulisi ikävä yllätys Kristuksen Jeesuksen edessä kuoleman jälkeen.
tahdon vielä tarkentaa toisella Raamatun kohdalla apostoli Paavalin kaikkein tärkeimpänä pidetystä Roomalaiskirjeestä, joka oli Lutherille niin äärettömän rakas ja tärkeä Galatalaiskirjeen kanssa.
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Room 8:1-2
Onko apostoli siis ristiriidassa itsensä kanssa, Roomalaiskirjeen ja 2 Korinttilaiskirjeen kanssa.
Itse näen, että ei ole - uskon myös, kuten sinä, että niille jotka ovat Kristuksessa ei ole kadotustuomiota, synnin ja kuoleman laki on murrettu.
mutta tiukka ja tarkka tuomio tulee siitä, miten on eletty ja tehty hyvää ja pahaa.
on muuten aivan väärin sanoa, että ihminen tekee vain syntiä tai pahaa. se on tapa hämmentää ja häivyttää totuus.
Herra palkitsee hyvän tekemisen ja rankaisee pahan tekemisestä ankarasti, joko tässä ajassa tai iankaikkisuudessa. Nimenomaan ruoskii omiaan.
ePaimen, kanssasi on mielenkiintoista keskustella. Väitän silti, että luterilaiset opettajat ovat oikeassa ja sinä tässä väärässä. Jumala katsoo Kristuksen vanhurskautta eikä sinun omaasi. Luotan täysin siihen että Luther ja luterilaisen ortodoksian vanhat opettajat ovat pohtineet asiat riittävän tarkasti.
Olen samaa mieltä Lutherin kanssa, että autuaassa vaihtokaupassa saamme antaa syntimme Kristuksen kannettaviksi ja vastineeksi saamme armon, kunhan emme tee tahallaan syntiä ja siten kiusaa Jumalaa. Jumala ei lue tehtyjä syntejä tuomioksemme, koska Kristus on kuollut puolestamme. On tarpeetonta pelotella ihmisiä tuomiolla, sellainen kuuluu lahkolaisuuteen. Synnit on jo ristillä sovitettu ja velka on maksettu. Esittämäsi teoriat perustuen pariin raamatunlauseeseen murentaisivat luterilaisuuden perustuksen .
Tyhmelin olet muutamin lausein ja sitaatein veistänyt marmorista sen mallin, jota olen koettanut selittää. Näet laajemmin sen luterilaisena kristittynä, mutta riviessuilla sama käsitys on esikoisuuden puitteissa.
Marmoriin olet veistänyt sen, että meillä on hengellinen perintö ja isät ovat raamatut kyllin tutkineet. Pysymme siinä opissa, jonka olemme perintönä saaneet. Turha Raamatun opiskelu ja tutkimus vain häiritsee Jumalan lapsen oikeaoppista rauhaa, eikä sellaista tarvita. Asiat on jo selvitetty, oppi lujasti laskettu, eikä Raamatulla ole mitään todellista roolia ohi tämän kilpikonnankuoren, johon se on hurskain sanakääntein suljettu.
Saarnaajilla on juuri tämä linja, joka vallitsee myös ortodoksikirkossa ja etenkin katolisessa kirkossa, perinne ja oppi kulkevat saumattomasti käsi kädessä eikä mitään villiä Raamatun lukemista suositella.
Eräs saarnaaja näin sen muotoili puhuttaessa Raamatun laituksesta aikoinaan... Raamattua tulee tulkita puhtaan opin mukaisesti.