Meillä liikkuvainen, ei vielä jaloillaan kulkeva, 9kk:n ikäinen vauva. Ensimmäinen purjehduksessa vauvan kanssa. Ja isoja kysymyksiä: Miten vauvan saa kiinnitettyä pienehkön vanhaan puisen purjeveneeseen (vindö) niin, ettei toisen vanhemman tarvitse koko ajan pitää lasta sylissään? Sitlåda on pieni ja skuuttikisko vielä pienentää tilan. Puomi tulee pitkälle.
Onko vauvan kuljettaminen ulkosalla mahdotonta ? Entä sisätiloissa ja rantautumisen aikana? Nukkuminenkin tulee olemaan haasteellista.
Kuulisimme mieluusti käytännönkokemuksia, hyviksi ja huonoiksi todettuja ratkaisuja.
Kiitos!
Onko vauvan kuljettaminen ulkosalla mahdotonta ? Entä sisätiloissa ja rantautumisen aikana? Nukkuminenkin tulee olemaan haasteellista.
Kuulisimme mieluusti käytännönkokemuksia, hyviksi ja huonoiksi todettuja ratkaisuja.
Kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä oli käytössä polkupyörään tarkoitettu lastenistuin. Lapsi jaksoi jonkin verran siinä istuskellakin, riippuu toki lapsesta. Lisäksi annoimme lapsen olla liiveissä vapaana sitloodan pohjalla, johon syntyi melko luonteva leikkikehä. Silloin kun tarvittiin molempien vanhempien panosta, lapsi kiinni istuimeen. Olennaista on, että paikka on turvallinen ja sellainen, josta lapsi näkee ympärilleen ja pystyy seuraamaan tapahtumia.
Tämä siis esikoisen kanssa. Kun lapsia syntyi lisää, järki lopulta voitti ja myimme veneen. Purjehtiminen usean pienen lapsen kanssa ei käy vanhemmille rentoutumisesta tai akkujen lataamisesta arkea varten. Valitan, mutta näin se vaan on.
Meillä purjehdittiin kolmen lapsen kanssa sujuvasti ja kaikilla oli kivaa. Alle kaksi vuotiaana kaikki turvaistuimessa, turvaistuin köytettynä takakaiteeseen. Helteellä aurinkovarjo ja sateella sadeviitta lisävarusteena.
Se olikin vallan paras paikka, sieltä näkee ja voi kommentoida tuoreeltaan kaikki manööverit. Pienimmän paikasta ei neuvoteltu, paikka oli vakio aina silloin kun aikuisten kädet tarvittiin muihin askareisiin. Erittäin tyytyväisinä siinä kaikki kolme vuorollaan nököttivät ja aloittivat purjehtijan uransa.
hyvin onnistuu, polkupyörän istuin avotilaan on hyvä idea mutta myös auton turvakaukalo veneeseen köytettynä käy. Kaideverkot kannattaa asentaa kaiteisiin. Liivit päällä aina jos ollaan kannella. Kajuutassa voi olla ilman liivejä. Veneessä nukkuvan paremmin kuin kotona ja ylipäänsä viihtyvät paremmin koska tilat ovat pienemmät, kaikki on lähellä myös vanhemmat jatkuvasti käden ulottuvilla.
Turvaistuin on hyvä, polkupyöräistuin varmaan myös. Kun lapsi haluaa leikkiä, voi hän monissa veneissä leikkiä sitloodan pohjalla. Jos tilaa on, joku kärryjen koppakin voisi toimia. Sisällä on hyvä olla joku turvallinen pesä lapsen nukkumiseen. Päivämatkojen ei tarvitse olla valtavan pitkiä.
Itse olen paljonkin purjehtinut yksin kahden 2-4-vuotiaan kanssa. Kun ne opettaa, ne osaa olla veneessä kunnolla ja tykkäävät. Juuri pari viikkoa sitten ne laskivat innoissaan liukumäkeä sitloodan penkeillä, kun oli kallistumaa parikymmentä astetta. Vaikeampaa on maissa juosta niiden perässä, kun ne purkavat patoutunutta energiaa. Turvanaruja en ole käyttänyt, mutta veneeni sitlooda on hyvin syvä ja turvallinen, ja kannelle lapset eivät ole purjehtiessa saaneet mennä. Autopilotti on ehdoton apuväline.
Lapset ja lapsenlapset ovat pärjänneet veneessä hyvin ennen kävelyikää istuinlaatikon pohjalla tai istuimissa. Leikki- ikäisenä ovat saaneet liikkua aika vapaasti kannellakin kun ovat aina valjaissa ja kiinni jack stayssa. Hankalin on 1-2v ikä kun lapsi yrittää kävellä ja liikkua muttei se onnistu vaan kolhii itsensä. Eikä päässä ole vielä älliä. Toisaalta sitten leikki-ikäisillä on monesti paha taipumus pahoinvointiin , mikä sylilapsilla puuttuu.
näin http://www.youtube.com/watch?v=kALNkkZ7u7M
Meillä ei ollut lastenistuimia. Oli valjaat ja istumalaatikko, jos ei ollut reunoja. Liivit eivät olleet käytössä. Juuri siinä alle vuoden ikäisenä ennen kävelemään oppimista istumalaatikon reuna oli vähän lapsen kainaloiden alapuolella. Sieltä oli esteeetön näkymä kaikkialle, myös veneeseen sisään. Reunoista tukea ottaen pääsi vapaasti kiertämään istumalaatikkoa ja suorastaan pysyvä tyytyväisyys vallitsi. Se oli todella helppo vuosi lapsen kanssa. Seuraavana vuonna olikin sitten paljon enemmän työtä, kun vauhtia oli montaa kertaa enemmän kuin ymmärrystä. Silloin tuli kaiteisiinkin verkot.