Lapsi ja purjevene

Meillä oli käytössä polkupyörään tarkoitettu lastenistuin. Lapsi jaksoi jonkin verran siinä istuskellakin, riippuu toki lapsesta. Lisäksi annoimme lapsen olla liiveissä vapaana sitloodan pohjalla, johon syntyi melko luonteva leikkikehä. Silloin kun tarvittiin molempien vanhempien panosta, lapsi kiinni istuimeen. Olennaista on, että paikka on turvallinen ja sellainen, josta lapsi näkee ympärilleen ja pystyy seuraamaan tapahtumia.

Tämä siis esikoisen kanssa. Kun lapsia syntyi lisää, järki lopulta voitti ja myimme veneen. Purjehtiminen usean pienen lapsen kanssa ei käy vanhemmille rentoutumisesta tai akkujen lataamisesta arkea varten. Valitan, mutta näin se vaan on.

hyvin onnistuu, polkupyörän istuin avotilaan on hyvä idea mutta myös auton turvakaukalo veneeseen köytettynä käy. Kaideverkot kannattaa asentaa kaiteisiin. Liivit päällä aina jos ollaan kannella. Kajuutassa voi olla ilman liivejä. Veneessä nukkuvan paremmin kuin kotona ja ylipäänsä viihtyvät paremmin koska tilat ovat pienemmät, kaikki on lähellä myös vanhemmat jatkuvasti käden ulottuvilla.

Turvaistuin on hyvä, polkupyöräistuin varmaan myös. Kun lapsi haluaa leikkiä, voi hän monissa veneissä leikkiä sitloodan pohjalla. Jos tilaa on, joku kärryjen koppakin voisi toimia. Sisällä on hyvä olla joku turvallinen pesä lapsen nukkumiseen. Päivämatkojen ei tarvitse olla valtavan pitkiä.

Itse olen paljonkin purjehtinut yksin kahden 2-4-vuotiaan kanssa. Kun ne opettaa, ne osaa olla veneessä kunnolla ja tykkäävät. Juuri pari viikkoa sitten ne laskivat innoissaan liukumäkeä sitloodan penkeillä, kun oli kallistumaa parikymmentä astetta. Vaikeampaa on maissa juosta niiden perässä, kun ne purkavat patoutunutta energiaa. Turvanaruja en ole käyttänyt, mutta veneeni sitlooda on hyvin syvä ja turvallinen, ja kannelle lapset eivät ole purjehtiessa saaneet mennä. Autopilotti on ehdoton apuväline.

näin http://www.youtube.com/watch?v=kALNkkZ7u7M

Meillä ei ollut lastenistuimia. Oli valjaat ja istumalaatikko, jos ei ollut reunoja. Liivit eivät olleet käytössä. Juuri siinä alle vuoden ikäisenä ennen kävelemään oppimista istumalaatikon reuna oli vähän lapsen kainaloiden alapuolella. Sieltä oli esteeetön näkymä kaikkialle, myös veneeseen sisään. Reunoista tukea ottaen pääsi vapaasti kiertämään istumalaatikkoa ja suorastaan pysyvä tyytyväisyys vallitsi. Se oli todella helppo vuosi lapsen kanssa. Seuraavana vuonna olikin sitten paljon enemmän työtä, kun vauhtia oli montaa kertaa enemmän kuin ymmärrystä. Silloin tuli kaiteisiinkin verkot.