Ystävä, pelastaja?

kohina-

Mistä sellaisen löytää? Nuo deittipalstatkaan ei oikein siihen tarkoitukseen sovellu. Teillä kun on niitä vaatimuksia joihin minun luonteenominaisuuteni eivät täsmää. Miltä teistä tuntuisi tulla töistä/koulusta kotiin, viettää koko päivä yksin puuhastellen jotain aikanne kuluksi, kunnes taas lähdette tienaamaan elantoanne/opiskelemaan ja jatkatte samaa rataa vuodesta toiseen? Ei ne varmaan töissäkään tiedä ettei minulla ole minkäänlaista yksityiselämää... Alkaa lähestyä se piste ettei tästä ahdingosta yksin enää nousta. Kun olisi edes joku joka joskus kävisi kylässä. Sen verran tiuhaan on ovi käynyt, että heitin vanhentuneet piparit roskiin.

Vaikka en katsokkaan vastaantulijaa silmiin, eikä kukaan kuule huutoani pääni sisällä, ei se tarkoita etten ystävää rinnalleni kaipaisi.

Minullakin on hyvät päiväni, jolloin aika kuluu ja saatan saada jotain jopa aikaiseksi. On myös ne huonot päivät, jolloin lähinnä vain kiemurtelen itsesäälissä ja koitan jaksaa vielä tämänkin päivän. Yksinäni... Siihen olisi yksinkertainen lääke, mutta ei niitä kaupan hyllyllä myydä. Ja jottei olisi liian helppoa, kerrottakoon että minulla on sosiaalisia pelkoja. Se näkyy kasvojen punoituksena, tuntuu kylmän hikenä iholla ja kuuluu värisevänä äänenä. Sanoisinko etten ihan toivoton tapaus ole, mutta kaupassa asioidessaankin on jo otettava itseään niskasta kiinni... Niin että voiko kukaan koskaan tällaista miestä arvostaa? Eivät ainakaan viime ihastukseni. Kuulemma hiiri mieheksi.

13

1034

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mimmi26

      tunnistin itseni jossakin suhteessa tekstistäsi..tuntuisi siltä että olet liian yksinäinen ja siitä johtuu nuo ahdistukset muiden seurassa yms..minulla oli myös samoja ongelmia, kunnes vaihdoin suuren kaupungin pienempään ja lähdin opiskelemaan..sain enemmän ystäviä ja nmielenkiintoisen alalan opiskella. en nyt sano että kaikki ongelmat sillä korjaantui mutta kuitenkin aika paljon.Töissä vasta kamalaa oli.tylsä työ ja yksinäinen koti joka päivä odottamassa.yksinäinen olen joskus vieläkin,kun ei sitä "oikeaa"ole vielä tullut vastaan:) mutta valoa näkyy jo:)tsemppiä sulle!!ps.ujous on monista (ainakin minun mielestäni)parempi piirre kuin liika itsevarmuus!täytyy vain selvittää mitä tahtoo niin kyllä se siitä..

      • kohina-

        Kiitos kaunis... Ujoudestahan tässä lopulta on kysymys. Se voi vaan joskus olla ylitsepääsemätön tunne. Maisemien vaihto varmasti auttaisi asiaa, mutta ei näinä aikoina ole varaa luopua vakituisesta työsuhteestaan.

        Eiköhän tässä taas jonkun aikaa pärjätä.
        Jään keräilemään voimia joulupyhiä varten...


    • Pekka

      Minulla todettiin viime kesänä syöpä.
      Silti olen kovassa vedossa.
      Älä valita, kun olet tervekin.

      • kohina-

        Niin, parempi kai olisi pitää suunsa kiinni. Jatkaa tätä yksinäistä elämää, eikä vaivata ketään synkillä ajatuksilla... Tervettä elämää, eikö totta?


      • kohina-

        Vaivasin sitten koko yön pientä päätäni sinun turhalla viestilläsi... No, syöpä on aina ikävä asia ja hyvä että olet sinut itsesi kanssa. En silti lähtisi vähättelemään masentuneen ihmisen ongelmia ja kertomaan tälle elämän totuuksia. Pahimmasssa tapauksessa henkilö kaivautuu vain syvemmälle kuoreensa. Yksinäiset, masentuneet, itsemurha-ajatuksia päässään pyörittelevät ihmiset pitäisi aina ottaa vakavasti... Oikeastaan minäkään en muuta kaipaa kuin että joku olisi läsnä, kuuntelisi ja jakaisi kanssani ahdinkoni.


      • lumeton joulu
        kohina- kirjoitti:

        Vaivasin sitten koko yön pientä päätäni sinun turhalla viestilläsi... No, syöpä on aina ikävä asia ja hyvä että olet sinut itsesi kanssa. En silti lähtisi vähättelemään masentuneen ihmisen ongelmia ja kertomaan tälle elämän totuuksia. Pahimmasssa tapauksessa henkilö kaivautuu vain syvemmälle kuoreensa. Yksinäiset, masentuneet, itsemurha-ajatuksia päässään pyörittelevät ihmiset pitäisi aina ottaa vakavasti... Oikeastaan minäkään en muuta kaipaa kuin että joku olisi läsnä, kuuntelisi ja jakaisi kanssani ahdinkoni.

        Hei,

        luin viestisi ja tunnistin jotain itsestani. Olen talla hetkella ulkomailla toissa, ihan omasta halustani. En arvannut sen olevan nain rankkaa ja yksinaista, viela en ole pohjakosketusta tehnyt ja yritan taalla jaksaa, mutta erityisesti toi 'toihin ja yksin kotiin' kohta kuulosti pelottavan tutulta...mita yritan sanoa, on se, ettei sosiaalinenkaan ihminen aina loyda heti ystavia ja ilman ystavia elama voi tuntua tosi rankalta. Nakokohdat ja tunteet on kuitenkin kontrolloitavissa ja positiivisella asenteella paasee yllattavan pitkalle. Taalla onni on se, etta tutustuminen on helpompaa, voi oikeasti loytaa jonkun joka kokee samoja asioita uudessa maassa. Ei se silti tarkoita, etta Suomessa kontaktien luominen olisi mahdotonta. Joten rohkeasti eteenpain paiva kerrallaan. Ei masennuta liikaa ja jos tuntuu kertakaikkisen ylitse paasemattomalta, niin kerrotaan se jollekin...tama ei ehka kosketa taysin sinua, mutta tuleepahan ainakin vastauksia ja samalla terapioin vahan itseanikin :)
        Lykkya ja ikina ei kannata lopettaa yrittamasta!!

        -Iris-


      • kohina-
        lumeton joulu kirjoitti:

        Hei,

        luin viestisi ja tunnistin jotain itsestani. Olen talla hetkella ulkomailla toissa, ihan omasta halustani. En arvannut sen olevan nain rankkaa ja yksinaista, viela en ole pohjakosketusta tehnyt ja yritan taalla jaksaa, mutta erityisesti toi 'toihin ja yksin kotiin' kohta kuulosti pelottavan tutulta...mita yritan sanoa, on se, ettei sosiaalinenkaan ihminen aina loyda heti ystavia ja ilman ystavia elama voi tuntua tosi rankalta. Nakokohdat ja tunteet on kuitenkin kontrolloitavissa ja positiivisella asenteella paasee yllattavan pitkalle. Taalla onni on se, etta tutustuminen on helpompaa, voi oikeasti loytaa jonkun joka kokee samoja asioita uudessa maassa. Ei se silti tarkoita, etta Suomessa kontaktien luominen olisi mahdotonta. Joten rohkeasti eteenpain paiva kerrallaan. Ei masennuta liikaa ja jos tuntuu kertakaikkisen ylitse paasemattomalta, niin kerrotaan se jollekin...tama ei ehka kosketa taysin sinua, mutta tuleepahan ainakin vastauksia ja samalla terapioin vahan itseanikin :)
        Lykkya ja ikina ei kannata lopettaa yrittamasta!!

        -Iris-

        Kiitos huomionosoituksesta, kaikki tulee tarpeeseen. Toistaiseksi tämä netti on ainoa purkautumisväylä tunteilleni. Sekä tietty kissani, jonka kanssa vaihdellaan tiuhaan kuulumisia. Toivottavasti se ystäväkin joskus löytyy :)

        Ei lumi yksin joulua tee...


      • minni
        kohina- kirjoitti:

        Kiitos huomionosoituksesta, kaikki tulee tarpeeseen. Toistaiseksi tämä netti on ainoa purkautumisväylä tunteilleni. Sekä tietty kissani, jonka kanssa vaihdellaan tiuhaan kuulumisia. Toivottavasti se ystäväkin joskus löytyy :)

        Ei lumi yksin joulua tee...

        Hei,
        tekisi mieleni kysyä sinulta yhtä juttua.
        Olen itsekin vähän yksinäinen, mutta jonkun mielestä en tietenkään laisinkaan, koska seurustelen mukavan miehen kanssa. Kaipaisin kuitenkin muitakin ystäviä. Harrastukseni ovat kotona puuhailemista, joten eipä siitä apua. Töissä näen ihmisiä, ja juttelen joskus jotain, kuitenkaan koskaan "liian henkilökohtaisuuksiin" menemättä. Kysymykseni liittyykin siihen, siellä kun on myös eräs tyttö, joka on minun silmissäni aivan hiirulainen, ei puhu koskaan mitään, paitsi jos kysytään, ja silloinkin niin hiljaa että tuskin kuulee. Katsoo yleensä ohi, eikä tervehdi aamulla jos ei itse ensin tervehdi häntä, ei hymyile. Paitsi, kun joskus jotain työasiaa menee hänelle ystävällisesti kertomaan, itse hymyillen, huomaan varovaisen hymyn... Ja minä kun olen luullut itse olevani hiljainen ja arka... No aika varautunut minä kyllä olenkin. Minun tekisi mieleni joskus jutella tälle tytölle, muutakin kuin työasioita, koska kukaan muukaan ei näytä sitä tekevän. Mutta mitä luulet, jos hänellä on kovasti sosiaalisia pelkoja, säikähtääkö hän pahan kerran, jos alan jotakin kyselemään? Haluaisin vain ystävystyä, mutta en tiedä miten. Monilla on ystävät aivan muualta kuin työpaikalta, mistä minä tiedän kuinka paljon ystäviä hänelläkin on. Niin sinunkin kohdallasi, eivät työkaverisi taida tietää mitään ongelmastasi?
        Toivon että sulle löytyisi mukavia ihmisiä lähiaikoina!
        Ja terveisiä kissallesi, kissat ovat mahtavia! ;)


      • kohina-
        minni kirjoitti:

        Hei,
        tekisi mieleni kysyä sinulta yhtä juttua.
        Olen itsekin vähän yksinäinen, mutta jonkun mielestä en tietenkään laisinkaan, koska seurustelen mukavan miehen kanssa. Kaipaisin kuitenkin muitakin ystäviä. Harrastukseni ovat kotona puuhailemista, joten eipä siitä apua. Töissä näen ihmisiä, ja juttelen joskus jotain, kuitenkaan koskaan "liian henkilökohtaisuuksiin" menemättä. Kysymykseni liittyykin siihen, siellä kun on myös eräs tyttö, joka on minun silmissäni aivan hiirulainen, ei puhu koskaan mitään, paitsi jos kysytään, ja silloinkin niin hiljaa että tuskin kuulee. Katsoo yleensä ohi, eikä tervehdi aamulla jos ei itse ensin tervehdi häntä, ei hymyile. Paitsi, kun joskus jotain työasiaa menee hänelle ystävällisesti kertomaan, itse hymyillen, huomaan varovaisen hymyn... Ja minä kun olen luullut itse olevani hiljainen ja arka... No aika varautunut minä kyllä olenkin. Minun tekisi mieleni joskus jutella tälle tytölle, muutakin kuin työasioita, koska kukaan muukaan ei näytä sitä tekevän. Mutta mitä luulet, jos hänellä on kovasti sosiaalisia pelkoja, säikähtääkö hän pahan kerran, jos alan jotakin kyselemään? Haluaisin vain ystävystyä, mutta en tiedä miten. Monilla on ystävät aivan muualta kuin työpaikalta, mistä minä tiedän kuinka paljon ystäviä hänelläkin on. Niin sinunkin kohdallasi, eivät työkaverisi taida tietää mitään ongelmastasi?
        Toivon että sulle löytyisi mukavia ihmisiä lähiaikoina!
        Ja terveisiä kissallesi, kissat ovat mahtavia! ;)

        Jos tuo tyttö todella kärsii peloista, ei juttua kannata väkisin vääntää. Siinä menee helposti lukkoon ja tuntee itsensä vain entistä vaivautuneemmaksi. En tiedä mitä teette työksenne, mutta paras tapa tutustua toiseen on työskennellä yhdessä ja antaa ajan hoitaa hommat. Pian arkakin ihminen rentoutuu seurassasi ja availee sanaista arkkuaan... Eli, luottamus on ansaittava. Jos ei yhdessä työskennelle, niin jollain muulla tavalla. Enkä usko että tuokaan tyttö, vaikka hiljainen onkin, haluaa viettää kaiken aikansa yksin.

        Kissat on juu persoonia :)
        Välitän terveiset... Ja kiitos viestistäsi.


      • Katja
        kohina- kirjoitti:

        Jos tuo tyttö todella kärsii peloista, ei juttua kannata väkisin vääntää. Siinä menee helposti lukkoon ja tuntee itsensä vain entistä vaivautuneemmaksi. En tiedä mitä teette työksenne, mutta paras tapa tutustua toiseen on työskennellä yhdessä ja antaa ajan hoitaa hommat. Pian arkakin ihminen rentoutuu seurassasi ja availee sanaista arkkuaan... Eli, luottamus on ansaittava. Jos ei yhdessä työskennelle, niin jollain muulla tavalla. Enkä usko että tuokaan tyttö, vaikka hiljainen onkin, haluaa viettää kaiken aikansa yksin.

        Kissat on juu persoonia :)
        Välitän terveiset... Ja kiitos viestistäsi.

        ...kunpa joku olis kiinnostunu munki elämästä niin paljo, et kyselis jotain, edes jotain pientä.
        Olen usein hiljaa, kun muut puhuvat. Hiljaiseksi mua sanotaan. Siltä näytän muille. Mutta mielestäni hiljaisuuskin on kannanotto. Tykkään seurata muiden keskustelua sanomatta mitään. Jos joku alkaisi jutella kanssani, minulla olisi paljon sanottavaa. Kerrottavaa elämästäni, itsestäni. En minä silleen ujo ole, en vain aina "jaksa" avata suutani, kun yhtähyvin voin olla hiljaa. Olen avoin persoona, ja kerron paljon jos kysytään...jos kysytään...


      • kohina-
        Katja kirjoitti:

        ...kunpa joku olis kiinnostunu munki elämästä niin paljo, et kyselis jotain, edes jotain pientä.
        Olen usein hiljaa, kun muut puhuvat. Hiljaiseksi mua sanotaan. Siltä näytän muille. Mutta mielestäni hiljaisuuskin on kannanotto. Tykkään seurata muiden keskustelua sanomatta mitään. Jos joku alkaisi jutella kanssani, minulla olisi paljon sanottavaa. Kerrottavaa elämästäni, itsestäni. En minä silleen ujo ole, en vain aina "jaksa" avata suutani, kun yhtähyvin voin olla hiljaa. Olen avoin persoona, ja kerron paljon jos kysytään...jos kysytään...

        Nii-in, minunkin on helpompi puhua jos asioita kysellään. Mutta koska olen sillai ujo, mieluummin olen hiljaa kuin avaan suuni. Saatan vielä pitkään jonkun jutun jälkeen murehtia sanomisiani ja sitä mitä muut minusta nyt ajattelevat...

        Mitään ystävää ei ole elämääni vielä löytynyt. Vaan enpä ole määrätietoisesti etsinytkään... Ehkäpä ensivuoden aikana, peräti :)


      • mauste
        kohina- kirjoitti:

        Nii-in, minunkin on helpompi puhua jos asioita kysellään. Mutta koska olen sillai ujo, mieluummin olen hiljaa kuin avaan suuni. Saatan vielä pitkään jonkun jutun jälkeen murehtia sanomisiani ja sitä mitä muut minusta nyt ajattelevat...

        Mitään ystävää ei ole elämääni vielä löytynyt. Vaan enpä ole määrätietoisesti etsinytkään... Ehkäpä ensivuoden aikana, peräti :)

        Luin aiempia viestejä ujojen ihmisten ahdingosta ja yksinäisyydestä. Itse en ole ujo, vaan hyvinkin puhelias ja avoin ihminen. Puhun paljon ihmisten kanssa ja minulla on hyviä ystäviä. Ne olen saanut aloittamalla sinnikkäästi keskusteluja tuntemattomien kanssa. Usein se on hankalaa, mutta aina joskus yrittäminen palkitaan ja toinen innostuu kertomaan itsestään enemmänkin. Suomalaiset ovat niin passiivisia ja hitaasti lämpeneviä, että jos haluaa ystäviä, on itse kysyttävä siltä toiselta hiljaiselta. Olen aloittanut keskusteluja koulussa, töissä, harrastuksissa, bussipysäkeillä jne. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja vastaavat aina, kun heiltä kysytään tavallisia kysymyksiä tyyliin: Me ei olla koskaan oikein juteltukaan, mitä sulle kuuluu, mitäs sää olitkaan opiskellut, missäs sää asutkaan, mistäs sää oot tulossa, mitä saiot tehdä tänään jne. Pahin, mitä voi tapahtua, on se, että toinen ei jatka keskustelua. Mutta silloinhan tulos on sama kuin jos sitä ei olisi koskaan aloitettukaan. Torjunta ei ole henkilökohtaista, toinen vaan on itse niin ujo, hiljainen tai kiireinen, ettei osaa tai halua tutustua juuri silloin.

        Vaikka minulla on ystäviä, olen silti yksinäinen. Samalla tavalla palaan illalla kissan luo tyhjään kotiin. Ystävilläkin kun on omat menonsa. Asun tarkoituksella soluasunnossa, jotta ainakin joku on kotona ja välillä voi moikkailla. Sillä tavalla ei ole niin yksinäinen olo.

        Ai niin, siitä sosiaalisesta ahdistuksesta voi käydä juttelemassa esim. kriisikeskuksissa tms. Siihen löytyy apua, jos tuntuu, että se estää sinua toimimasta haluamallasi tavalla. Muista, että muita ei punastumisesi tms. yleensä häiritse :) Jakselehan!


      • kohina-
        mauste kirjoitti:

        Luin aiempia viestejä ujojen ihmisten ahdingosta ja yksinäisyydestä. Itse en ole ujo, vaan hyvinkin puhelias ja avoin ihminen. Puhun paljon ihmisten kanssa ja minulla on hyviä ystäviä. Ne olen saanut aloittamalla sinnikkäästi keskusteluja tuntemattomien kanssa. Usein se on hankalaa, mutta aina joskus yrittäminen palkitaan ja toinen innostuu kertomaan itsestään enemmänkin. Suomalaiset ovat niin passiivisia ja hitaasti lämpeneviä, että jos haluaa ystäviä, on itse kysyttävä siltä toiselta hiljaiselta. Olen aloittanut keskusteluja koulussa, töissä, harrastuksissa, bussipysäkeillä jne. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja vastaavat aina, kun heiltä kysytään tavallisia kysymyksiä tyyliin: Me ei olla koskaan oikein juteltukaan, mitä sulle kuuluu, mitäs sää olitkaan opiskellut, missäs sää asutkaan, mistäs sää oot tulossa, mitä saiot tehdä tänään jne. Pahin, mitä voi tapahtua, on se, että toinen ei jatka keskustelua. Mutta silloinhan tulos on sama kuin jos sitä ei olisi koskaan aloitettukaan. Torjunta ei ole henkilökohtaista, toinen vaan on itse niin ujo, hiljainen tai kiireinen, ettei osaa tai halua tutustua juuri silloin.

        Vaikka minulla on ystäviä, olen silti yksinäinen. Samalla tavalla palaan illalla kissan luo tyhjään kotiin. Ystävilläkin kun on omat menonsa. Asun tarkoituksella soluasunnossa, jotta ainakin joku on kotona ja välillä voi moikkailla. Sillä tavalla ei ole niin yksinäinen olo.

        Ai niin, siitä sosiaalisesta ahdistuksesta voi käydä juttelemassa esim. kriisikeskuksissa tms. Siihen löytyy apua, jos tuntuu, että se estää sinua toimimasta haluamallasi tavalla. Muista, että muita ei punastumisesi tms. yleensä häiritse :) Jakselehan!

        Small talk on yksi heikoista kohdistani. Ja jos jo pelkkä kaupassa käynti tuottaa tuskaa, niin en voi sen lisäksi vaatia itseltäni keskustelun aloittamista vieraan ihmisen kanssa. Tuskin toista kertaa kehtaisin kyseisessä liikkeessä asioida. En ole vain ujo, vaan oikeasti pelkään tiettyjä tilanteita. Ei se välttämättä päällepäin näy, eikä pidäkään. Minähän yritän olla mahdollisimman huomaamaton.

        No joo. Mulla on taas tällainen päivä. Enkä minä ajatuksiasi täysin tyrmää... Ja kyllä tässä jaksetaan, sillä ei ole mahdoton ajatus, että joskus vielä tuntisin itseni hyväksytyksi.

        *Millasta olis olla sosiaalinen ihminen?*


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      646
      7936
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2220
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2124
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      144
      1696
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1229
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1218
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1103
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      834
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      751
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      727
    Aihe