Sain PDI testissä 59/60 masentuneisuus pistettä, ja mieliala on sen mukainen. Olen 15 vuotias tyttö, koko elämäni kiusattu. En halua taas osastolle, vaan haluan vain ajaa skootterilla rekkaa päin ja kuolla. Mitä mun kannattais tehä?
Mitä teen?
Dead Life
5101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käänny jeesuksen puoleen. Jeesus auttaa jokaista joka häneltä apua pyytää.
Se auttaa vasta seuraavassa elämässä. Jos kidut vielä 60v huutaen jeesusta, sitten vasta kuoltua turhan kuoleman saat apau
Painu sinä nyt palvomaan niitä jeesuksen ja ristin-kuvia sinne kirkkoosi.
Jeesus on väärä profeetta. Ainoa joka potkittiin taivaasta alas on paholainen. "Herrani, miksi minut hylkäsit" Paholainen on syytäkin hylätä.
Vaikeampi on taivaaseen mennä, kuin kamelin neulansilmästä. Ristin merkki on pedon merkki. Jumalalla ei ole symbolia, merkkiä tai kuvaa.
(anteeksi saarnaamiseni, usko on jokaisen oma asia, mutta ärsyttää tuo ainainen jeesustelu)
Kyllä sinun kannattaa nyt välittömästi hakeutua hoitoon. Kerro että elämänhalu on täysin poissa ja testin pistemäärä oli noin korkea. On tosi törkeää, että nuori joutuu koko elämän kokemaa tuollaista mielivaltaisten hullujen uhriksi. Sinä olet normaali ja nuo kiusaajat kaistapäitä.
Asioille kyllä voidaan tehdä jotain.
Tietävätkö vanhemmat että sinulla on noin paha olla?
Surullista, että olet joutunut kiusatuksi. Nyt tarvitset varmaan tukea itsellesi. Kerro ensin vanhemmillesi ja menkää keskustelemaan vaikka terveyskeskukseen ps. sairaanhoitajan kanssa, jotta saat vinkkejä miten käsitellä asiaa. Kirjoista ja netistä löydät myös aiheeseen liittyvää aineistoa. Tärkeintä on, ettet jää yksin hautomaan asioita vaan puhut äidillesi.
Olet lisäksi murrosiässä ja siihen kuuluu hormoonimyrskyt, jotka nekin lisäävät masennusta ja alakuloisuutta ja aloitekyvyttömyyttä. Itsemurha-ajatuksiakin saattaa tulla, jotka voivat liittyä tähän hormonitaspainon muuttumiseen.
Muistan itse murrosiässä kans olleeeni välillä masentunut ja alakuloinen ja aloitekyvytön ja itsetuhoisia ajatuksiakin oli jossain vaiheessa mielessä, samoin erilaisia pelkotiloja. Puolet päivästä vain nukuin enkä meinannut jaksaa nousta sängystä. Painokin alkoi nousta ja haluttomuus ja pysähtyneisyys ja mielialanvaihtelut olivat tavallisia. Elämä oli yhtä vuoristorataa noin ehkä vuoden puolitoista, eikä mikään kiinnostanut.
Sitten aloin säännöllisesti lenkkeillä, jotta paino ei nousisi ja se tasoitti kummasti mielialaa ja masennus-ja itsetuhoiset ajatukset hävisivät. Itsetuntokin parani kummasti, kun paino taas normalisoitui.
Kuukautisten säännöllistyttyä elämä alkoi sitten rullaamaan normaalisti. Itsetuhoiset ajatukset vaihtuivat ihastumisiin ja ulkonäköönsäkin jaksoi panostaa. Tulevaisuus ei enää näyttänyt toivottomalta.
Joten, nyt jos väsyttää niin nuku ja lepää ja älä syyllisty ollenkaan. Se menee aikanaan ohi.
Voisiko sinullakin olla tähän kehitysvaiheeseen liittyvää tuo oireilu?
Minusta sinun kannattaa nyt ottaa rauhallisesti ja odottaa ajan kulumista ja harrastaa, liikkua ja tavata kavereita, ja nukkua pitkät yöunet.
Raivaa kiusaajat mielestäsi ja kaveeraa sellaisten kanssa joiden surassa viihdyt.
Muista että olet ihan niin hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Kaikkea hyvää sinulle!