Erään tapahtumasarjan vuoksi kirjoittelin kirjeitä eri tahoille. Sittemmin jouduin sairaalaan jossa mm. minua uhkailtiin monen vuoden sairaalahoidolla jos vielä jatkan toimintaani erittäin uhkaavaan sävyyn. Ainoastaan kaksi kirjettä luettiin joiden seurauksena jouduin hoitoon, muiden kirjeiden sisältöä ei luettu. Nämä kaksi kirjettä on kuitenkin selvästi sellaisia joissa nimenomaan kiistetään niiden tekstiin yhtymiseni ( en voi kertoa miksi ryhdyin kirjoittamiseen ... epäilin eräitä asioita tapahtuneeksi ). Muiden kirjeiden sisältö kuviteltiin joksikin ( minulle ei vieläkään ole selvinnyt mitä sairaalan mielestä niissä luki ) täysin mielivaltaisesti. Syntyi suuri kiista jonka tuloksena hoitajien usean raivostumisen jälkeen minua uhattiin usean vuoden sairaalahoidolla. Kaikki kirjeeni olivat kuitenkin sellaisia, joista niemenomaan sanotaan että en yhdy niiden sisältöön. Huomautin tästä mutta puheistani vähät välitettiin. Koin uhkailun usean vuoden hoidolla järkyttävänä. Onko uhkailu laillista ? Sehän viittaa kokonaan muuhun viranomaistehtävään kuin sairaanhoitoon ts. sairaala olisikin paikka johon joutuu ikäänkuin "vangiksi".
Eräs huipentuma oli kun siirryin avohoitoon että kukaan ei informoinut sairaalassa ketään tästä ja SUNNUNTAIAAMUNA n. klo 08:00 eräs hoitaja erittäin riidanhaluiseen sävvyyn vaati minua heti tulemaan sairaalaan hakemaan injenktiota ( olin hetken aikaa ulkona sairaalasta ilman avohoitoa hakien injenktion sairaalasta...en ollut osastolla ). ILmeisesti sairaalan henkilökunnassa jotkut ajattelevat että potilaita voi hätistellä mihin vuorokauden aikaan tahansa ja minä viikon päivänä tahansa...se niistä ihmisoikeuksista.
Todettakoon, että sairaalasta pääsin pois koska äitini kuoli ollessani osastolla. Ehkäpä joskus uskallan kirjoittaa siitä mitä oli kirjoitettu sairaskertomuksiin...olin todellakin järkyttynyt luettuani mitä oli kirjoitettu, sillä niissä oli tekstinä suurimmaksi osaksi jotain jota en ollut koskaan sanonut ( sairaalassaoloa edelsi usean vuoden avohoito, jonka aikana minulle sanottiin ainoastaan, että mielialani vaihtelee ( ja siihen on selvä syy ). Avohoitoon hakeuduin aikanaan siksi, että eräs henkilö sanoi että kärsin stressistä.
Sanon vielä, että sairaalassa varsin monesti ei potilaita edes pidetä ihmisenä, avohoidossa jo ihmisyys tunnustetaan valtaosaltaan. Terveyskeskuksessa koin erittäin ystävällistä hoitoa ja sain lääkitystä kovaankin tuskaan, joka syntyi sairaalan diagnoosista. Tuska oli ensimmäiset viisi vuotta eläimellistä ja en saanut mitään lääkitystä ahdistukseeni. Vasta 2003 sain Xanoria ahdistukseen hyvin ymmärtäväisen lääkärin toimesta ja sanoin hänelle suoraan että syy tuskaan on se, että katson elämäni turmeltuneen diagnoosin vuoksi. Sairaalassa olin kahteen kertaan 1994-95 yhteensä 7 kk. TUska alkoi heti diagnoosin kuultuani ja vasta 9 vuotta myöhemmin sain tuskaan lääkitystä vaikka ahdistus todetiin jo sairaalassa. En tahtoisi tyrmätä koko mieleterveyssairaalalaitosta, mutta kyllä siellä paikoin törmää uskomattomiin asioihin, kuten avohoidossakin. Onko muita uhkailtu ?
Eräs huipentuma oli kun siirryin avohoitoon että kukaan ei informoinut sairaalassa ketään tästä ja SUNNUNTAIAAMUNA n. klo 08:00 eräs hoitaja erittäin riidanhaluiseen sävvyyn vaati minua heti tulemaan sairaalaan hakemaan injenktiota ( olin hetken aikaa ulkona sairaalasta ilman avohoitoa hakien injenktion sairaalasta...en ollut osastolla ). ILmeisesti sairaalan henkilökunnassa jotkut ajattelevat että potilaita voi hätistellä mihin vuorokauden aikaan tahansa ja minä viikon päivänä tahansa...se niistä ihmisoikeuksista.
Todettakoon, että sairaalasta pääsin pois koska äitini kuoli ollessani osastolla. Ehkäpä joskus uskallan kirjoittaa siitä mitä oli kirjoitettu sairaskertomuksiin...olin todellakin järkyttynyt luettuani mitä oli kirjoitettu, sillä niissä oli tekstinä suurimmaksi osaksi jotain jota en ollut koskaan sanonut ( sairaalassaoloa edelsi usean vuoden avohoito, jonka aikana minulle sanottiin ainoastaan, että mielialani vaihtelee ( ja siihen on selvä syy ). Avohoitoon hakeuduin aikanaan siksi, että eräs henkilö sanoi että kärsin stressistä.
Sanon vielä, että sairaalassa varsin monesti ei potilaita edes pidetä ihmisenä, avohoidossa jo ihmisyys tunnustetaan valtaosaltaan. Terveyskeskuksessa koin erittäin ystävällistä hoitoa ja sain lääkitystä kovaankin tuskaan, joka syntyi sairaalan diagnoosista. Tuska oli ensimmäiset viisi vuotta eläimellistä ja en saanut mitään lääkitystä ahdistukseeni. Vasta 2003 sain Xanoria ahdistukseen hyvin ymmärtäväisen lääkärin toimesta ja sanoin hänelle suoraan että syy tuskaan on se, että katson elämäni turmeltuneen diagnoosin vuoksi. Sairaalassa olin kahteen kertaan 1994-95 yhteensä 7 kk. TUska alkoi heti diagnoosin kuultuani ja vasta 9 vuotta myöhemmin sain tuskaan lääkitystä vaikka ahdistus todetiin jo sairaalassa. En tahtoisi tyrmätä koko mieleterveyssairaalalaitosta, mutta kyllä siellä paikoin törmää uskomattomiin asioihin, kuten avohoidossakin. Onko muita uhkailtu ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vanhakansa tärkeilee sanomisillaan, kirjoittamisillaan ja tekemisillään. Mikäli kaikesta sanomisesta taikka kirjoittamisesta juttua tekisi, niin laitoksen ulkopuolella olisi vähemmän ihmisiä jota laitoksen sisäpuolella.
Arkinen uutisointi ja väitteet uutisoinnissa on jo lähes laitostasoa. Lääkäreiden diegnooseille, kommenteille ja epäilyille ei useasti löydy vastinetta todellisuudesta.
Outo asia on myös, että vaikka olisit syntynyt 1990, sinuun pätee edelleen 1960-luvun säännöt.
Kirjeet ja viestit on tulkittavissa eri tavoin eri ihmisten toimesta. Kyse on siitä, että miten sinun kirje on tulkittu.
Selkeää on myös, että mikäli lääkärit ahdistelevat, niin kaipa siitä ahdistuu. Onko oikein aiheuttaa oire ja lääkitä oiretta?