ollut hoidossa, käy psykiatrilla, syö lääkkeitä? Mielenterveysongelmaa.
Mitä ajattelisitte ihmisestä joka on
ns. pimahtanut
23272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ajattelisin, että hyvä, kun on hoidossa. Paljon pahempi olisi sellainen tilanne, että sairastaisi ilman hoitoa.
!!!!!
Kuinkas moni suomalainen tätä nykyä täyttää nuo kriteerit?
Ei heitä kutsuta tietääkseni pimahtaneiksi.
Taitaa tuo olla nyky-yhteiskunnan lieveilmiöitä että ihmisten pahaan oloon syötetään mielialalääkkeitä eikä puutata todellisen ongelmaan.
Ihan tavallinen suomalainen siis olet ja taitaa kaltaisiasi olla kymmeniätuhansia tässä maassa.
Niinpä, kaikki ovat vain tavallisia ihmisiä.
olen terve kun en ole pimahtanut enkä ole ollut hoidossa, kysyin mitä ajattelette ihmisestä joka on ollut.
Kovat eivät sairastu ja kovat menevät eteenpäin pehmeiden kustannuksella. Pehmeät vain sairastuvat saadakseen oikeuden elää, tuntevina ihmisinä. Jokaisessa kovaonnisessa kohtalossa on sisällä herkkä ja haavoittuva sielu, joka kaipaa vain hyväksyntää sellaisena kuin ovat.
Joka toinen nykyään. Niin kuin allergiat ja verenpaineet.
No mikäpäs siinä. Lääkkeitä olen syönyt itsekin, nyt taas yritetään olla ilman, ja juttelu ammattilaisen kanssa tekisi hyvää monelle. Yllättävän yleistähän se on, ja aina hienoa että hoidetaan ongelmat kuntoon.
tällaisen henkilön oikeassa elämässä ja olen kyllä hänen kanssaan tekemisissä. Täältä palstaltakin tiedän yhden, joka muistuttaa tätä sukulaistani monin tavoin.. ;)
Mielialalääkkeistä. Harva arvaa, kuinka moni niitä syö. Jos on muutoin työkykyinen, niin se ei aina näy päällepäin Kaikissa ammattikunnissa on heitä. Paniikkihäirö, ahdistuneisuushäiriö, eri asteista masennusta. Trauma peräisiä stressireaktioita...käyvät töissä ja syövät lääkkeitä..
Lääketeollisuus on kukoistava bisnes. Mielenlääkkeitä syötetään jopa vauvoille jo, vaikkei mitään tietoa ole kuinka niiden pitkäaikaiskäyttö muuttaa aivoja ja muita systeemejä. Lääkkeitä mätetään tunteeseen kuin tunteeseen, ihminen on puuduksissa ja pelkää. Suruja ei haluta surra, ahdistuksia käydä läpi, tuskaa kokea. Ja kaikki aiheuttaa tuskaa. Kaikkeen vedetään pilleriä. Ongelmia tehdään, jos ei niitä ole. Ennen elettiin, mentiin pellolle, tehtiin raskasta fyysistä työtä, oltiin luovia, ruoka kasvatettiin ja metsästettiin itse, yöt nukuttiin. Nykyelämänmeno trendeineen ja ulkonäkövaatimuksineen, hektisine työkuvioineen ynnä muineen on äärimmäisen sairaan mielen luomusta. Kuitenkin meillä asiat täällä hyvin, silläkin jolla menee huonosti. Kukaan ei kuole nälkään, kaikilla on katto pään päällä ja vaatetta, jos yhtään itse yrittää. Mitä hätää, valittamista? Melkoisen heikkoa, itsekeskeistä höttöä suuri osa nykypäivän pullamössöihmismatskusta. Surkeeta!
No mitä pitäisi ajatella? Sairauksia ne mielenterveysongelmatkin on siinä missä muutkin sairaudet, eikä niille mahda mitään. Ymmärrän, koska olen itsekin käynyt monta kertaa lähellä kuolemaa omien ongelmieni takia. Kolmen kuukauden pakkohoito, lukuisia sairaalareissuja, vuosien terapiaistunnot, erityyppisiä lääkkeitä...
Asioita, joista en puhu 99%: lle ihmisistä mitään, koska aina löytyy joku, joka tuomitsee tai pitää mielen sairauksia itse aiheutettuina. Joskus haluaisin repäistä ja iskeä kaikki kortit pöytään, kun esim. kahvipöydässä irvaillaan "hulluille". Kaikkien hulluus ei näy päällepäin. Tyydyn hymyilemään mielessäni ja toivomaan, etteivät ko. henkilöt/ heidän läheisensä joudu kokemaan samaa.
Ne irvailijat ne vasta hulluja ovatkin ja täynnä itseään. Ei ne tiedä mitään.
Ajattelisin, ett hyvä kun on hakenut ja saanut apua itselleen. Itse jouduin tekemään töitä henkilön kans joka muka oli terve, harvoin niin sairaan kans olen joutunut töitä tekemään ja kaiken huipuksi tuo nk.terve epäili joitakin lääkkeiden sekakäyttäjiksi siellä työpaikassa. Meinasin yhdessä välissä käydä pomolta kysymässä, ett onko sillä henkilöllä joku mielenterveysongelma, sen jutut olivat välillä niin outoja. Jos mulle olis sanottu, ett sillä on jotain mt-ongelmia, niin oisin ymmärtänyt ja antanut mielessäni anteeksi sen tempaukset. Nykyään aika monilla meistä on ongelmia mielenterveyden kanssa, tämä aika ei ole helppoa kellekään ja monesti elämässä saattaa tulla aika koviakin juttuja kohdalle, joista ei ilman apua selviä eli tarvii psykiatrin apua trauman purkuun. Tsemppiä ja jaksamisia kaikille, joilla on vaikea vaihe elämässä meneillään.
Jos ei ole hoidossa narsismin takia tai ole bipo, ei mitään ongelmaa. Narskut ja bipot
harvemmin millään hoidolla paranee tai pysy tasapainossa. Sellaset haluun kiertää kaukaa. On niitä tietty muitakin, persoonallisuushäiriöisiä, joiden kanssa ei hotsittaisi suhteeseen ryhtyä. Muihin mielen sairauksiin löytynnee apuja, ja on myönteistä että ihminen on tajunnut ja halunnut apua sairauteensa hakea! :)
En ylipäätään mitään. Mitä pitäisi ajatella ihmisestä, joka pohtii tuollaista ?
Joidenkin on vaan pakko sairastua, toiset ei. Hyvä jos sairas saa hoitoa.
Vaikka olenkin perushullu :), niin olen kiitollinen terveydestä joka mulle on suotu. Ikinä ei ole tarvinnut olla ns. lääkityksellä. Buranan kaltainen pilleri riittää.
Aika moni tuntee, jonkun joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Ja aina sitä toivoo, että kumpa aurinko valaisisi tuonkin ihmisen kasvit.
Juu kasvit myös, mutta kasvoja hain!
En ajattelis paljon mitään noiden tietojen perusteella, jos olemus ei sairaudesta mitään kerro.
Mt ongelmia on niin tuhannen moneen lähtöön, kuin muitakin sairauksia. Joistakin selviää ja jotkut on pysyviä tiloja ja raskaita henkilölle itselleen ja myös läheisilleen.
Lääkkeisiin suhtaudun varauksellisesti, mut selkeään tarpeeseen käytettynä ok ja hyvä, että niitä käyttää ja itsensä hoitaa.
Mun mielestä on tärkeätä pitää huoli hyvästä ravinnosta. Kyllä omega 3 on todettu auttavan keskittymiskyvyssä, monet vitamiinit vaikuttaa hermostoon. Mä oon silleen hullu, että mä oon popsinut jo kauan kaikenlaisia vitamiineja ja luontaistuotteita, mä uskon niihin :). Ei haittaa vaikka joku pitäisi turhana, uskon kanssa mennään pitkälle.
Ravinto on tärkeä juttu ja elämäntavat ja se, että on jotain mielekästä tekemistä ja ihmissuhteita olemassa ja muutenkin elämä olisi toimeentuloineen kohtalaisen selvää, riittävää, eikä liian kuormittavaa joka päivälle.
Käytän myös luontaistuotteita vaihdellen. En hirveästi päällekkäin, mut aina noita jotain näkyy olevan pöydällä.
Ruokapuoli kun on, mitä sattuiu löytymään milloinkin, täytyy sitäkin korjata joskus noilla vitskuilla .
ajatella pahaa, sillä koskaan ei kukaan voi tietää milloin se kaikki on omalla kohdalla totta.
Ei tarvita kuin yksi asia liikaa, niin se on siinä.
Eivät kaikki ole panssarilla varustettuja mielenhallinan kohdalla, vaan herkät/taiteelliset ihmiset ovat kaikkein alttiimpia sairastumaan.
Oikein aurinkoista päivänjatkoa.
Tuosta kirjoitelmasta tuli mieleen tapaturmia, että minä en käytä minkäänlaisia pillereitä, hyvä ruoka parantaa paremmin. JA sitten en käytä edes kipulääkkeitä lainkaan edes luunmurtumissakaan, jotka ovat n. kuukauden kivuliaita jos sattuu sellaisia.
Pilleri on vain hetken helpotus silloin.
Jotkut puhuvat muiden sairauksista ja paheksuvat jopa niitä ja sairastavat itse jotain vastaavaa. Eivät vaan tajua sitä.
Parempi se on olla hoidossa kuin ilman hoitoa(ehkä vähän taudin laadusta tietysti kiinni).