Näin eilen fb-sivulla videon ihmisen ja karhun kohtaamisesta. Karhu juoksi hyökkäävästi todella lähelle ihmistä. Tilanne kesti muutamia minuutteja ja karhu näytti juoksevan suoraan miestä kohti. Mies näytti seisovan paikallaan ja sanoi jotain, kun karhu oli jo lähellä.
Jäin miettimään, miten olisin itse toiminut. Olisinko heittäytynyt makaamaan kasvot maata kohti mahallani puun juurelle, laittanut silmät kiinni ja käsivarret suojaksi pään ympärille? Vai olisinko yrittänyt poistua rauhallisesti peruuttaen takavasemmalle? Tai olisinko yrittänyt juosta karkuun, vaikka tiedän, että se olisi kaikkein vaarallisin temppu.
Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne asiasta ja kertomuksia mielenkiintoisista kohtaamisista luonnossa.
Jäin miettimään, miten olisin itse toiminut. Olisinko heittäytynyt makaamaan kasvot maata kohti mahallani puun juurelle, laittanut silmät kiinni ja käsivarret suojaksi pään ympärille? Vai olisinko yrittänyt poistua rauhallisesti peruuttaen takavasemmalle? Tai olisinko yrittänyt juosta karkuun, vaikka tiedän, että se olisi kaikkein vaarallisin temppu.
Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne asiasta ja kertomuksia mielenkiintoisista kohtaamisista luonnossa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olisin kirkunu kun nainenen olen, sitten olisin sen haukkunu pataluhaksi kun kehtaa säiköttää ihmistä,
luulen että olenki aikoinaan kohdannu karhun ja keskustellu sen kanssa, marjassa,
kerrompa :
oltiin mieheni kanssa pohjosessa erämaassa marjassa,
nooh luulin mieheni olevan jossin siinä lähellä kun kahinaa kuulu, mä juttelen niitä näitä ,
mutta kun vastausta ei alkanu kuulua, aloin huutelemaan miestä nimeltä suurella äänellä, missä ihmeessä olet,
kauhistus ku alko kuulumaan risujen rytinää ku joku kaahasi pakoon, en nähmy muuta ku risujen heiluvan ja rytinän,
silloin sydän hyppäsi kurkkuun,
huutelin miestäni ja hänen ääni alkoi vastaamaan hirmu kaukaa, ei ollu lähelläkään,
sitten huudeltiin toisillemme ja hän tuli ääntäkohti, olikohan hänki hieman eksyksissä, se jäi arvailuksi,
olin kauheen säikähtäny, ja ukolle vihanen ku oli minut jättäny niin kauas yksin,
nooh siitä selvittiin säikäyksellä,
marjoja saatiin kivasti,
saatto olla karhu jonka kassa seurustelin tietämättäni,
Onneksi en vaikka tiedän että marjamaillani niitä on, karhu ei kai ole kovin halukas meitä immeisiä tervehtimään.
Yksi tuttu pariskunta muutti itärajan tuntumaan ja toivovat pääsevänsä lähelle luontoa, myös karhuja. Ovat kertoneet tarinoita, miten ovat päässeetkin, mutta eivät ole nähneet kuin vilauksen kaukaa ja joskus jälkiä katselemalla todenneet olleensa melko lähellä. Tuo fb-filmi taitaa olla melko harvinainen.
O-O, enpä huomannutkaan viestiäsi, mutta - ei täälläkään karhuja pääse yllättämään - karhulla on kai niin hyvä hajuaisti ettei ne tule tarkoituksella näytille, - tyttäreni kyllä näki koiria ulkoiluttaessaan ns. erauspennun toissa vuonna, oli noussut takajaloilleen ja ihmetellyt aikansa, sitten kääntynyt takaisin metsään, tosin tytärkin palasi kiireesti tulo jäljilleen :)
Haaskoiltahan niitä näkisi, vasiten tehneet turisteja varten katselupaikkoja.
Vältin täpärästi karhukolarin.
Vuosia sitten ajelin keskikesällä maanantai aamuyöstä puutteentorjuntapaikkakunnalle vähemmän vahdittua tietä pitkin reippaalla ylinopeudella.
Havahduin horteesta huomatessani tietä ylittämässä kolme hahmoa. Jarrut pohjaan ( ei ollut abs:a ).
Ensimmäinen ajatukseni oli, että koiria mutta hahmot poikkesivat ilmiselvästi koirista.
Yksi iso ja kaksi pienempää. Emokarhu kahden pennun kanssa.
Jarrutus meni pitkäksi ja pikaisesti pakki päälle ja paikalle.
Pennut olivat ojanpenkalla ja emo metsän reunassa.
Katsoa tölläsivät minua muutaman sekunnin ja lontivat metsään.
En poistunut autosta.
Lähin talo oli noin 200-metrin päässä.
Olen. Lähti kaukaa karkuun.
Luonnossa ole kuullut ääniä, mutta en onnistunut näkemään. Karjalassa olen nähnyt läheltä karhun häkissä ja syöttänyt leipää ja omenia. Sääliksi kävi katsella suurta eläintä pienessä vankikopissa.
No mie ajoin autolla maaseudulla. Mullospeltoa pitkin tuli karhu autoa kohti.
Pysäytin auton. Se jolkotteli auton edestä tien yli ja katosi pusikkoon. Myöhemmin kävin kuvaamassa karhun jäljet mullassa.
Tuossa fb-videossa karhu näytti (melkein) hyökkäävän miehen kimppuun monta kertaa. Miksiköhän? Oliko sillä pentuja jossain lähellä?
Viimeksi kun tänlainen luonnon-suojelu-aloitus oli.
Kerroin että kaksi kertaa olen.
Ensimmäisen kertaa joen toisella puolella.
Ihmettelin että mitä se viheltää.
Myöhemmin opin että sen nenä viheltää vainutessaan.
Vaikka se ei olisikaan Nenä-Karhu.
Toisella kertaa se lähti läheltä.
Ranta-pensaikon toiselta puolelta.
Näin sen vasta, kun se kiipesi tunturin rinnettä ylös.
Ranta oli suota, joten olin riisunut saappaani.
Luulenpa että puhtain sukin, elukka olisi opettanut minulle miten oikein kuollutta
näytellään.
Olen aina halukas tappamaan luonnosta punaisesta lihasta hurmioituvat elukat.
Siivettömät.
Kauheita nää toistot.
H.
Hutzulle tiedoksi: kaikki eivät asu täällä. Jotkut poikkeavat syystä tai toisesta.
"poikkeaja ja -va"
Totta.
Tärkeintä on että on joku syy.
H.
Tänään 13.7. on Karhunpäivä.
Not.
Mutta sattuneesta syystä muuten perehtynyt aika paljon karhuihin, ihan elukoina ja tietenkin osana suomalaistakin mytologiaa jne.
Vapaana elelevää karhua en tosiaan ole nähnyt, ei ehkä oikein niinnostakkaan, ainakaan jos itse ei ole jossain karhuhäkissä turvassa. Aika harva ihminen kaiketi pärjännyt tappeluksessa karhulle, oletan, yksikään ei ilman jonkinlaista asetta. Niettä pelon sekaisella kunnioituksella suhtaudun po. elukkaan.
Vaan piti kertomani hupaisa karhuun liittyvä juttu, jonka joku päivä lukaisin jostain lehdestä. David Coverdale, Peep Purplen entinen- ka Whitesnaken nykyinen laulaja asustelee jossain missä lie Montanassa. Siellä paljon karhuja, ihan jokapäiväistä nähdä niitä, kaikilla joku karhupilli tai ase mukana niitten varalta.
Kundi oli tullut kotiinsa. Ulko- ovi ollut auki, sisällä keittiössä karhu putsaamassa ruokakomeroa. Noh, mitäpä se vanha heavylaulaja muuta, kuin oli alkanut karjumaan sille. Karhu oli kai säikähtänyt, packonut keittiön lattialle ja häipynyt. Että kyllä karhujakin voi siis pelotella, mutta en tiedä, mitä tekisin, jos törmäisin itse karhuun livenä. Oletus, packantaisin aluksi itse housuihini ja sitten tekisin jotain, jos kerkiäisin. Mitä, en tiedä.
=DW=
Mulla meinoi tulla pissa housuun, hyvin kirjoitit.
Ei kyllä naarattaisi, jos nallen tapaisin.
Laitappa tena seuraavien juttujen varalta jo .....he-he...Pissat housuun hyvästä kirjoituksesta...::))Ootpa aika kusessa..
Et taida tunnistaa vanhoja sanontoja?
Mikä on ongelma, että pitää vidautella sokkona pimeyteen? Paha mieli?
Minulla ei ole pidätysongelmia, ainakaan vielä, kiitos ja hyvää joulua.
DW on tosi vitsikäs halutessaan.