Nukkuminen krapulassa

Aika amatööritason krapulat jos yhdessä päivässä paranee.

Saattaa olla eräänlaista horros-nukkumista jolla ei todellisen unen kanssa mitään merkitystä.
Sammuminen ei ainakaan ole nukkumista se on vaan yksinkertaisesti sammuminen.

Kun eka kerran huomaa/toipuneensa ja levänneensä kunnolla ilman alkoa (ym.) niin sen kyllä huomaa aamulla.
Energinen olo ja ilman kahvia.

Hyvä neuvo muttei sellasta olekkaan. Ellet puhu jostain liikunnasta tai jostain muusta terveellisestä, ne on kyllä ihan kivoja juttuja ja saa paremmin just nukuttua, mutta ei niihin kyllä mitään riippuvuutta synny ei se nyt niin siistiä ole. Ikävä kyllä...

Voe helevetti sä oot sekasin :D

Aamun sarastaessa, mutta ei tarpeeksi, jotta auringon säteet pääsivät möyrimään hajuisen peiton alle, sepot olivat kerääntyneet keittiöön. Krapula ei ollut vieläkään ohi, mutta ei ollut väliä. Pöydällä lojui tyhjiä energiapurkkeja, joista oli saatu viimeisetkin rippeet sisuksiin. "Nyt on taas se hetki", mumisi yksi, kiskaten jääkaapista purkin lihaspoikakeittoa, joka oli jo ehtinyt marinoitua lähes biohajoavaksi.

Mutterit ja nakkimössöt olivat jääneet hetkeksi taka-alalle, mutta heidän äänekkäät huulensa palasivat jälleen tärähtäneeseen yhteyteen. Keittiön pimeys oli muuttunut pehmeäksi sumuksi, jossa aikomukset sekoittuivat aivojen mädäntymisprosessiin. Joku vilkaisi seinällä roikkuvaa suurta peiliä, mutta sen heijastus tuntui olevan vääristynyt, kuin se olisi saanut osansa jostain syvemmästä eksistenssistä.

”Mitä nyt?” kysyi joku, joka oli toistaiseksi pysynyt vaitonaisena. Hänen katseensa palasi pöytään, jossa oli epäilyttävän raikkaita purnukoita, joissa luki yksinkertaisesti: "Kemikaalit ja kauneus."

Ryhmä oli siirtynyt seuraavaan vaiheeseen: kemiallinen huumori. Liukuvoiteet oli jo kaadettu lattialle ja haistettu syvään – ne löysivät tiensä suihin ja korviin siinä järjestyksessä, kuin sattui. Tämän illan ja tämän aamun välinen raja oli hävinnyt.

”Onko meillä vielä niitä suihkusaippuoita, jotka muistuttaa enemmän merenelävien kemiallisista jäljistä?” kysyi yksi innostuneena. Toinen etsi kaapista jotain, joka muistutti eniten saippuaa, mutta jossa ei ollut mitään muuta kuin litteä muoto ja kirpeä haju.

Ja niin he ryntäsivät suihkuun. Huuhtelivat kehonsa jälleen kerran, jotta vuotavat tajunnat saatiin hetkeksi umpeen. Mutta jollain tapaa, sen sijaan että elämää olisi saatu takaisin hallintaan, he löysivät uuden tavan jynssätä itseään puhtaiksi niin, että ei ollut enää väliä siitä, mitä oli tapahtunut ennen.

Uusia rajat ylittäviä tasoja oli löydettävä, ja niinpä he päättivät, että seuraava kierros vie kohti omia varjojaan ja unohtuneita unelmia.