Kysymykseni koskee keskinäistä testamenttia.
Ymmärsinkö oikein: toiselle puolisolle jää koko omaisuus ja rintaperilliset jäävät kokonaan pois pelistä?
Ja silti rintaperilliset joutuvat maksamaan perintöveron?
Omaisuutta vanhemmalta jäi. Haluan toki että jäljelle jäänyt saa sen minkä hänelle kuuluu: asunnon jne. Mutta entä jos hän myy yhteisen asunnon ja muuttaa halvempaan? Mitä niille väliin jääville rahoille tapahtuu?
Onko siis vaihtoehtoja kaksi: hyväksyä tilanne ja jäädä ilman mitään perintöä tässä vaiheessa, tai "vaatia lakiosaansa" ja pilata välit jäljelle jääneen perheen kanssa?
Ymmärsinkö oikein: toiselle puolisolle jää koko omaisuus ja rintaperilliset jäävät kokonaan pois pelistä?
Ja silti rintaperilliset joutuvat maksamaan perintöveron?
Omaisuutta vanhemmalta jäi. Haluan toki että jäljelle jäänyt saa sen minkä hänelle kuuluu: asunnon jne. Mutta entä jos hän myy yhteisen asunnon ja muuttaa halvempaan? Mitä niille väliin jääville rahoille tapahtuu?
Onko siis vaihtoehtoja kaksi: hyväksyä tilanne ja jäädä ilman mitään perintöä tässä vaiheessa, tai "vaatia lakiosaansa" ja pilata välit jäljelle jääneen perheen kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hallintaoikeustestamentti joka tässäkin tapauksessa ilmeisesti on, on todellakin 2 piippuien asia.
Monesti kerrtaan että sillä turvataan lesken eläminen ja sevähentää veroja.
Kuitenkin monesti jo lesken muilla oikeuksilla turvataan lesken riittävä toimeentulo ja veron säästössä voidaan mennä siihen pisteeseen ettei ole varaa maksaa niitä pienentyneitä veroja kun ei konkreettisesti perinyt vielä mitään.
Kun tällaisia hallintaoikeustestamentteja suunnitellaan tulisikirjata ehdottomasti maininta että perillisen halutessa hänelle on luovutettava vaadittu summa aina lakiosaa vastaavaan summaan saakka.
Tällä lausella estetään riitely, muut alkavat heti riidellä lakiosan vaatijaa vastaan ettei hän kunnioittanut vainajan toivetta.
Olisi siis hyvä kirjata tuo toive luovuttaa varoja niitä haluavalle (vainajan toive).
Jos leski on oikeudenmukainen niin ilman muuta hän suostuu mukisematta luovuttamaan tarvittavat varat, mutta valitettavasti jotenkin kummasti ahneus iskee peliin.
Myös sisaruksilla tuntuu olevan toisinaan vaikeuksia tajuta että joku todella tarvitsee rahaa verojen maksuun ja se etä lakiosan vaatiminen on jo lakiin kirjattu oikeus, sitä ei saisi kukaan moralisoida.
Testamenttiin perustuva hallintaoikeus koskee myös asunnon myynnistä vapautuneita varoja.
Tietenkin asia on niin että asuntoa jonka omistaa puoliksi tai kokonaan kuolinpesä ei leski voi ilman osakkaiden lupaa myydä, tässä olisikin neuvottelun paikka voisiko ylijäämän vapauttaa perillisten käyttöön.
Keskinäinen testamentti on kahden tai useamman henkilön yhdessä (samalle paperille) tekemä asiakirja; tyypillisiä tekijöitä ovat aviopuolisot, avopuolisot tai sisarukset.
Testamentin sisältö on mitä he keskenänsä sopivat, asiakirjaa näkemättä ei voi oikein mitään päätellä. Laissa on kuitenkin säädöksiä mm. lesken (yhteisen kodin) hallintaoikeudesta ja rintaperillisten lakiosista, joita testamentilla ei voi syrjäyttää (tosin lakiosat joutuu vaatimaan määräajassa).
Keskinäiset testamentit olivat suosittuja, koska vasta 1980-luvulla lailla taattiin aviolesken asumisoikeus yhteiseen kotiin, sitä oikeuttahan ei ole vieläkään avopuolisoilla tai esim. yhdessä asuvilla sisaruksilla. (Keskinäisen testamentin tehneiden ei toki tarvitse asua yhdessä.)
Ensin kuolleen vanhemman jälkeen pidetään perunkirjoitus, jossa esitetään mahdollinen testamentti. Silloin viimeistään sinulla on oikeus saada siitä kopio, jonka voit viedä omalle lakimiehellesi luettavaksi, jotta hän osaa sinua neuvoa. Älä allekirjoita perinnönjakoa tai pesän hallintoa koskevia sopimuksia tai valtakirjoja, ennen kuin tiedät mitä olet tekemässä.