oikeasti rakastunut

..ainakin!!Tai olin..ja olen vieläkin!!Valitettavasti...Siis ei se oo rakkaus valitettavaa,vaa se et se kehen mä oon OIKEESTI RAKASTUNU ei enää rakasta mua...Rakasti ennen,ja paljon...Muttei enää...*nyyh*
Oletkos sä sitten oikeesti rakastunu?=)

mä ainaski olin rakastunu...ja mua rakastettiin...kaikki tuntu olevan liianki hyvin..leijuin pilvissä ja muuta ihanaa...sit se juttu rupes vähän menee sillain et ku piti nähä ni (hyvästä syystä kylläkin) jätkän puolelta tuli peruutus...sit ehkä vähän petyin aina, mut en paljoo koska ainaki uskoin ja uskon edelleen et ku se ei voinu ite asialle mitään, koska siis se oli kipeenä aina...no kuiteski...sit siitä rupes kuuluun vähän harvemmin...mä vielä elättelin toivoo ja tekstailin joka päivä..ainaki melki ja ootin enemmän ku muuta et siltä tulis viestii...kyllä siltä sit pari tuli ja silleen, mut nyt sit siitä ei oo kuulunu hetkeen taas mitään ja oon ruvennu tajuun tai tajunnu oon varmaan jo jonku aikaa, mut nyt myönnän et ei siitä sit mitään tainnu tulla...sit mua vähän ihmetyttää, koska vois luulla et mä oisin ihan murheen murtama, ja must ainaski mun pitäis koska mä tosissaan rakastin sitä jätkää...ja rakastan vieläkä...mut tällä hetkellä mun elämä tuntuu ihan siltä et sitä pientä ihanaa romanssia ja rakkautta ei ois ollukaan...oon miettiny ja tullu siihen tulokseen, et mä oon 'suruni' surru jo joskus ku ekan kerran sain pettyä..oon pettyny liian monta kertaa ja turtunu jotenki siihen pahaan oloon jota ne pettymykset tuotti...mä en oo yhtään vihanen tai mitään sille jätkälle ja ehkä vaiks en enää oota siltä viestiä ni silti oisin innoissani jos jotain siltä tulis..tosin sitten taas sais miettiä kaikkea ja ehkä joutuisi kokemaan pettymyksiä..oikeastaan en tiedä onko meidän juttu ohitse...olen vaan jo tottunut ja sisäistäny että niin se varmaan on..ja ehkä parempi, oisin tietty halunnu viettää lopun elämää sen jätkän kanssa, mutta jos tämä kaikki olisi tapahtunut myöhemmin ja meillä olisi kaikki loistavasti niin sitten en ehkä kestäisi...koska nyt me tai minä ainakin vain suunniteltiin tulevaisuutta...josta piti tulla ihana, mutta ehkäpä tämä jätkä on myös tajunnut että meidän juttu taisi sittenkin olla tuhoon tuomittu jo alusta asti...en ole katkera mistään...ehkä me molemmat kun olimme juuri rakastuneita toisiimme vain sanoimme kaikkea hätiköityä mitä jälkeen päin rupeaa miettimään...minä tarkoitin kyllä kaikkia sanojani ja uskon että hänkin, mutta jotenkin vaan tämä meni näin...ehkä aika ei ollut sopiva...en tiedä...ja kun tämän tekstin luin en tiedä tajuaako kukaan tästä mitään...en ehkä itsekään tajua...no tulipahan kirjotettua...ja vastattua joskin ehkä aiheesta poiketen että todella olen rakastunut...tai ainakin olin...

MINÄ!!!!!!!!!! kuten nimi merkistä huomaa.. ;)

ei kukaan

Rakastuin kakkuun