Masennuksesta paraneminenhan lähtee itsestä. En usko että mulla on sitä motivaatiota ja voimaa parantua. Osa musta ei edes halua parantua, joten mitä järkeä yrittää?
Jos en pysty korjaamaan tätä asennettani enkä halua elää, niin miksi en saa kuolla? Oon pelkkä taakka läheisille, hyödytön saasta. Jos en nauti elämästä enkä tuota hyvää muille, mitä järkeä on elää??
Jos en pysty korjaamaan tätä asennettani enkä halua elää, niin miksi en saa kuolla? Oon pelkkä taakka läheisille, hyödytön saasta. Jos en nauti elämästä enkä tuota hyvää muille, mitä järkeä on elää??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä niin, sinä päätät sen, mikä on lopputulos. Ymmärrän tuon, haluan itsekin kuolla. Jotenkin jaksan raahautua päivästä toiseen itsemurha-ajatuksista huolimatta. Olenhan jaksanut jo parikymmentä vuotta miksen jaksaisi vielä seuraavan hetken.
Vakavaa masennusta sairastava tuttavani sanoi kerran aika osuvasti ''masentaa kyllä, mutta vielä masentavammalta tuntuis jos pitäs tappaa ittensä'' Siihen pystyn samaistumaan. Tuntuu tylsältä ajatukselta kuolla, aika masentavaa miettiä että kohta en oo hengissä. Tosin ymmärrän senkin, että välilä EI VAAN MEINAA JAKSAA.
Masentuu siihen masennukseen. Kun masentuu masentuneeseen elämäänsä niin eipä siitä enää parempaa tuu.
Tulipas ankee kommentti. Toivon että jaksat, kun olet tähänkin asti jaksanut!