Tai pakkohan se on kestää..veli kuoli ja pian on hautajaiset.En pysty olemaan siellä jos en saa jotain rauhoittavaa..olisin vaan ihan hysteerinen. Voiko omalääkäri kirjoittaa jotain minulle. Olen aikuinen iältäni.En vaan ole koskaan käyttänyt lääkkeitä ja pelkään että sekoan hauatajaisissa.
Huoh,,miten kestän?
surullinen minä
597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Läheisen menetys on ymmärrettävästi ikävä tapahtuma ja voi olla henkisesti raskasta. Se ei kuitenkaan ole ehkä se fiksuin aika alkaa vetämään addiktoivia aineita. Suruun suosittelen muiden läheisten läsnäoloa ja läheisyyttä. Miksi siis käyttää aineita nytkään. Eivät ne tuo ketään takaisin eloon, valitettavasti.
Omalääkäri kirjoittaa kyllä. Jos et ole aiemmin käyttänyt rauhoittavia, sinun kannattaa ensin testata kotona pillereiden vaikutus. Ei tule sitten hautajaisissa ikäviä yllätyksiä (esim. yksi pilleri ei riitäkään mihinkään, tasapainohäiriöt, mahdoton väsymys jne.).
Eiköhän jotain rauhoittavaa anna. Kyllä surua voi lievittää jos se rynnii hallitsemattoman päälle. Samalla saat apua kun puhut lääkärin kanssa menetyksestä.
Osanottoni sinulle.
Voi, myötätuntoa ja osanottoni.
Vaatii varmasti paljon voimia. Olet tässä saanut aivan hyvän neuvon, lääkäri varmasti voi kirjoittaa reseptin sinulle, jos koet, että tarvitset lääkkeitä. Haluaisin kuitenkin sanoa, että hautajaiset, siis siunaustilaisuus ja muistotilaisuus ovat juuri oikea paikka surulle. Silloin ei tarvitse olla reipas, vaan voit olla ihan oma itsesi ja itkeä niin paljon kuin itkettää. Kaikki ymmärtävät itkusi ja itkevät kanssasi. Mutta itse varmasti tiedät, tarvitsetko lääkettä vai et.
Voimia sinulle ja siunausta erityisesti hautajaispäivään. Koska olet menossa hautajaisiin, et varmaan pahastu, jos liitän tähän yhden psalmikohdan, joka usein luetaan siunaustilaisuudessa:
Herra, anna minun muistaa,
että elämäni päättyy,
että päivilleni on pantu määrä.
Opeta minua ymmärtämään,
kuinka katoavainen minä olen!
Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,
elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki.
Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni.
Herra, onko minulla vielä toivoa?
Kaikki on sinun varassasi.
Kuule rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunhuutoni.
Älä ole kuuro minun itkulleni!
Ps. 39:5–6, 8, 13
Päivi-pappi Hämeestä
Voi kiitoksia teille ystävälllisille vastauksistanne. Tuo psalmi on erittäin kaunis ja lohtua antava. Kävin omalla lääkärillä ja hän suhtautui hyvin asiaani. Sain pienen määrän rauhoittavaa ja kokeilin jo yhden tabletin (lääkäri neuvoi kuten joku kirjoittajakin kokeilemaan ennen ) ja lääke vaikutti hyvältä.En ollut enää niin hysteerinen ja silti "tunsin" ne tunteet ihan ilman tokkuraa.Voimia kaikille surussa oleville.