Oletteko koskaan joutuneet kostamisen uhriksi ? Mitä teille kertoo ihmisen luonteesta, joka kostaa ? Voiko kostamisen antaa anteeksi ?
Mitä mieltä
olette kostamisesta
24154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ensiksi vastakysymys: mitä olet tehnyt jotta sait koston päälles? Tuliko kosto tunnekuohun vallassa välittömästi tekosi jälkeen vai pitkään harkitusti?
En ole kokenut kostamista. ihan yleisasolla kysyin.
Enkä itse harrasta kostamista. Kiinnostaisi vain kuulla ajatuksianne. Mutta näin hellepäivänä ei taida kukaan jaksaa pohdiskella :) Jatketaanpas sitten harjoituksia hyvä herrasväki.
Ahmed kostaa heittämällä happoa naamalle.
Sitä ennen, "parisuhteessanne", Ahmed on jo eristänyt sinut täysin ystävistäsi ja sukulaisistasi ja on sairaalloisen mustasukkainen.. Käy lukemassa postisi (ettei vaan joku mies lähetä rakkauskirjeitä sinulle), asuu asunnossasi täysin ilmaiseksi jne.
Sitä teki kyllä ihan suomalainen mieskin, paitsi nyt ei happoja heittänyt. Kaikkea muuta ylläolevaa kyllä. Onneksi irtauduin ennen suurempia vahinkoja.
elämä on
En kannata, mieluummin teen irtioton.
Onko lieventäviä asianhaaroja ? Voiko kostamisen antaa anteeksi, jos toinen katuu ?
Kostoon vaikuttaa teko mistä ihmiselle on tullut tunne että on kostettava ja ihminen kun on vain ihminen (eläin muiden eläimien joukossa) niin ne tunteet kuohuu välillä voimakkaasti ja todella vakavan loukkauksen aiheuttamassa tunnekouhussa voi tulla ylilyöntejä kuten kosto. Se on inhimillistä joskaan ei fiksua ja kypsää mutta kaikkihan me vain ihmisiä tunteidemme kanssa ollaan.
Esim:
Pettämisestä voi tulla raju tunnekuohu jossa ensimäinen ajatus on että kostan ja petän kans. Jos läheisesi hakataan pahaan kuntoon voi ensimmäinen ajatus olla että käydääs vähän "jututtamassa" sitä hakkaajaa porukalla. Jos kiusaamisen seurauksena joku tappaa itsensä voi itsemurhan tehneen läheinen tuntea suunnatonta vihaa läheistä kiusanneita kohtaan ja kostoksi leipoa sen/heidän naamaa uuteen uskoon. jne. tunnekouhussa tehtyjä ylilyöntejä.
Kylmän harkittu kosto kertoo mielestäni häiriintyneisyydestä enemmän koska silloin tunnekuohu on jo mennyt ohi.
Hui, kuulostaa aika kovilta ylilyönneiltä. Muuten olen samoilla linjoilla.
Vielä lisäisin lopputyön eli keskustelun ja asioista sopimisen eli anteeksi pyytämisen ja antamisen niin vot, hyvä tullee :D
Joo ihanne olisi että sen tunnekuohunsa saisi hallintaansa eikä ne kosto suunnitelmat lähtisi tekojen tasolle. Kun tunteet vähän asian tiimoilta laskenut lähemmäs normaali tasoa niin sen jälkeen keskustelemalla asian purkaminen sen ihmisen kanssa joka on toiminut kostoa suunnittelevaa kohtaan väärin.
Aina ei kuitenkaan se väärintekijä anteeksi tekojaan pyytele. Sekin on pystyttävä käsitteleen. esim. kiusaaja ei myönnä että on kiusannut toisen itsemurhaan tai pettäjä ei ota vastuuta teostaan vaan syyttää petettyä tms. eikä anteeksi pyyntöä tule.. kostoa suunnitteleva vaatisi sen anteeksi pyynnön ja jos ei sitä saa voi mennä kauemmin että pystyy antaan anteeksi ja unohtaan.
Niin, uhrin on oman itsensä vuoksi pyrittävä anteeksi antamiseen, vaikka toinen ei epäkypsyyttään pyytäisikään. Ukoisin, että parasta olisi lähteä alhaaltapäin liikkeelle, eikä tuomiomielellä ja syyttelyllä.
väärintekijän kannattaa varautua siihen että jos teko on ollut vakava niin loukattu kyllä ehkä asiasta keskustelee ja ehkä jopa anteeksi antaa&unohtaa mutta välit ei palaudu enää samoiksi. Mikään ei ole enää niinkuin ennen vaan "uhri" ottaa etäisyyttä tai päättää että lähtee eri teille. Tulee siis sen ihmissuhteen loppu.Loukatulta ei kannata odottaa sitä että se jatkaisi elämää ja asennoitumista sinuun niinkuin ennen vakavaa loukkausta. Se liian vakavan tapahtuman jälkeen voi olla vaikeaa ehkä jopa mahdotonta.
Näinhän se on. Riippuu tapahtumien vakavuudesta ja hyvin monesta muustakin tekijästä.
Kostaminen on välillä oikeutettua, riippuen kostettavan teon pahuudesta ja vakavuudesta. Silmä silmästä jne.
Vasta tänne kirjoitin lukemani aforismin " silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean "
en tiedä olenko .
Joka kostaa, ei hallitse tunteitaan, eikä pysty käsittelemään ja hyväksymään jotain hänelle tapahtunutta.
Henk koht, mun korvaan särähtää, kun kuulen lauseen 'kostan ton'. Vaikka monesti leikillään niin sanotaan, niin jotain negatiivista se kertoo ihmisestä, joka sitä useissa kommenteissaan viljelee..Jotain pienuutta se on ihmisessä.
Jotenkin sen ymmärtää joissain hirviömäisissä teoissa, puolustuskyvyttömän pahoinpitelyt esim, et samalla mitalla tulee takaisin, mut normielämän ongelmissa ja ihmissuhdekiemuroissa en ymmärrä.
Anteeksi vois antaa , mut jokainen tapaus varmaan on omanlaisensa. Millä mitalla sitten on mitattu keneltä kenelle ja mistä kosto aiheutui, oliko alunperin pelkkä vahinko, vai tarkoitus vahingoittaa ja kuinka överiksi kaikki meni, jos meni.
En minäkään ymmärrä kostamista. Ehkä jos joku vie leivän lautasen vierestä, saatan napata vastineeksi hänen leipänsä :D
Ei nyt mitään kostamista.
Kostaminen ei kuulu ihmisten välisiin asioihin . En ymmärrä kostamista enkä uhkailua.
Parempi on kun huutaa vaikka pää punaisena pahan olon pois tai kirjoittaa kitkerän viestin. Sen jälkeen toiselle olisi suotava anteeksipyynnön mahdollisuus sekä mahdollisuus hyvittää tekonsa.
Harva ihminen on oikeasti paha.
Minun on pakko lisätä tähän anteeksi antaminen. Myös antaa anteeksi :)
Riippuu tilanteesta. Sellaisessa Monte- Criston Kreivin tapauksessa aivan paikallaan.
Hänhän ei kuitenkaan ollut itse rikollinen, vaan paljasti rikolliset karattuaan Pirunsaarilta. Se oli hänen oikeutettu kostonsa :) Kyllä, olen edellisen kanssa samaa mieltä
En ymmärrä. En ole sen luonteinen että kostaisin, enkä usko että kosto tuo mitään hyvää, ylläpitää vaan pahan olon kierrettä.