Kesäyön

Taivaan sinessä

Kauneutesi aina poutapilvissä paistaa,
muisto punaisissa mansikoissa maistaa.
Liikkeesi kuin sorjan kiitäjän taito,
tuulen päällä sillä elämä aito.

Taivaan äärillä yhden tavata tahtoi,
aavan rajoille minkä hänkään silloin mahtoi.
Eksynyt sinne missä enkelit laulaa,
kutsuttu pois vaikka kaipaus vielä kaulaa.

Minun kanssa joutuisi hän pohtimaan ensi alkuun kuinka äkäpussi kesytetään. Oma vikansa, mitäs viivästytti vastaamistaan.

Lisää kauniita runoja tänne. :)

Köyhä ritari

Maistuvaiset makeat, hunajaa ja vähän voita,
mukaan vielä pieneen pussiin rusinoita.
Ruusunnuppu nätisti paidan rakoon,
sillä ei lähde onni pakoon.

Pistelevät okaat arkaa sydänalaa,
nisupullat paahtimessa hieman palaa.
Lemmen luokse kun näin lauantaina,
siellä pussin salat aukeavat aina.

Päiväperhonen

Päiväperhonen joka ohdakkeella leikki,
pitsihepeneet ja taidokas puhdas meikki.
Kauneuttaan ihaillen ja iloista lentoa,
miten voikaan olla jotain niin hentoa.

Varjella täytyy sen aitoa suloisuutta,
uskoa, lohtua ja huomisen toiveikkuutta.
Niin kauniisti päivä sille paistoi,
kukasta kukkaan lensi ja vähän mettä maistoi.

Perhosen yö

Päivällä aurinko perhosta palvoo,
yöllä kuukin sitä lumottuna valvoo.
Vielä unikuvalleen toiveensa heittää,
taivaankaaren alla silmänsä peittää.

Kun öinen kosteus kastaa siipiä,
kylmänväristys alkaa suojattomaan hiipiä.
Toivooko saapuvan jostain lämmönsäteen,
vaiko toisen tarttuvan lämpimästi käteen.

Perhosen aamu

Illan tummuessa maa hämynsä saa,
perhonenkin vaipuu näin unen rajan taa.
Suojan rauhaisan sille armo antaa,
haaveen siivillä uni aamuun asti kantaa.

Heräsi jo aikaisin henki valon,
saanut on suuren tehtävän jalon.
Kuivattaa siipiä, kasvattaa terälehtiä,
perhosen kun täytyy taas kukalleen ehtiä.

toivottavasti perhonen saa siipensä kuivaksi ja ehtii kukalleen.

Sateen uhka

Kuuropilvet tapailevat autereen laitaa,
päiväperhonen siipensä lentoon jo taitaa.
katse harhaillen etsii omaa ohdakkeen päätä,
mieli toivoo kesän kaunista säätä.

Jostain kaukaa kumuaa ukkosen uhka,
vaarana väijyy polttava salaman tuhka.
Silti sateen jälkeen aina aurinko paistaa,
niittykukkaset taas silloin makealta maistaa.

Niin ihania runoja.

Perhosen ilta

Illan valo kuultaa auringon siltaan,
päiväperhosen aika käynyt on iltaan.
Vaikka vielä varjot lankea kukannuppuun,
hetki on laittaa silkkiset siivet suppuun.

Niin kauaksi vielä katse kantaa,
aurinkolaiva seilaa pitkin taivaanrantaa.
Siellä jossakin ne haaveetkin kulkee,
siihen unelmaan taas silmänsä sulkee.

Päivän pää

Vain päiviä kestää hentoinen haave,
lentää pois kuin yöperhosen aave.
Kietoi yhteen suuret vaietut valat,
kauniiksi puhkeaa vielä nuo elämän salat.

Minne meni, mitä kaikkea tahtoi,
haaveiden voimalle vähän kuitenkaan mahtoi.
Seittinsä kietoo, vaipuu uneensa syvään,
uskoen aina uudelleen syntyvään hyvään.

Kirjoitat niin taidokkaasti runoja, että voisit julkaista vaikka runokirjan. Näytäthän nuo runot sille naiselle, josta kenties olet nuo runosi kirjoittanut.