Tänään oksentamatta 2 vuotta!

Kiitos sinulle, olen kyllä itsekin äärimäisen tyytyväinen ja onnekas että tervehdyin niinkin pitkään kestäneestä kaaoksesta, kaikki sai alkunsa koulukiusauksesta ja siitä että tutut ja ystäväni ympärillä laihduttivat, minäkin yritin laihtua normaalisti, mutta koska olen niin kilpailuhenkinen, tahdoin olla paras ja laihtua eniten ja niin teinkin, koska oksensin kaiken syömäni ja juomani pois.

Laihduin lievästä ylipainosta alipainoiseksi ja kuukautisetkin loppuivat puoleksi vuodeksi. Oksentelu riistäytyi täysin käsistä, mutta vaikka kuinka läheiset ja ystävät yrittivät auttaa, en halunnut heidän apuaan, enkä tahtonut parantua, en tahtonut lihoa. Oksentelin pitkin päivää ja ruoka oli elämäni keskipiste, millekään mulle ei jäänyt tilaa, osastojaksotkaan eivät auttaneet, en halunnut apua, mikään muu ei tuonut minulle iloa kuin se ruoka ja oksentaminen, kontroilli. Valheiden verkko alkoi jo hajota käsiin. Valheita aamusta iltaan.

Se oli kyllä yhtä helvettiä, jatkuvaa salailua ja holtitonta rahan tuhlausta, ennemmin varastin jopa ruokaa kuin olin syömättä ja oksentamatta, sain monia sakkojakin, koska varastin ruokaa kun minulla ei ollut enää rahaa jäljellä. Monesti jäin kiinni ja siitäkin tuli tapa että varastin. Kerran olin menossa terapiaan vanhempieni kanssa, mutta myöhästyin sillä jäin kiinni kun yritin varastaa vaatteita ja polisit veivät minut asemalle putkaan ja ottivat kuvat ja sormenjäljet, koska vaatteet olivat sen verran arvokkaita, että se katsottiin varkaudeksi. Sitten selitin jotakin tekosyitä vanhemmilleni ja kerkesin kuitenkin terapiaan.

Olen käynyt terapiassa jo 8 vuotta, mutta koskaan en ole siitä apua saanut, nyt lopetan terapian koska pärjään omillani, se oma oivallus on tie parantumiseen, kukaan muu ei voi sinua parantaa kuin sinä itse. Pikkuhiljaa ajatusmallini muuttuu, koko ajan parempaan ja nyt olen tosiaankin menossa oikeaan suuntaan ja tunnen jo itseni lähes täysin terveeksi. Syön normaalisti, painoon liittyvät ajatukset ovat vähentyneet ja nautin ruoasta, terveellisestä sellaisesta, ei tule paniikki jos en pääse puntarille valvomaan painoani, saatan punnita itse vaikka kerran viikossa tai joskus harvemmin. Olen paljon iloisempi ja onnellisempi kuin koskaan. En mieti ruokien kaloreita vaan syön monipuolisesti ja säännöllisesti silloin kun minulla on nälkä. Joitakin ruokarajotteita tietysti on koska vatsani ei kestä kaikkea.

Olen myös paljosta velkaa kumppanilleni, koska hän sai minut muutoksen tielle rakkaudellaan. Sain sen mitä halusin; kokea itseni haluttuna ja rakastettuna, sellaisena kuin olen ja hän aidosti tahtoi parastani. Hän on se oikea rakas minulle. Heti kun muutin hänen luokseen, tahdoin tehdä muutoksen, halusin suhteemme onnistuvan enkä halunnut sairauteni olevan hiertämässä välejämme.

Mitään en kadu, koska ilman tätä sairautta en varmasti olisi kumppaniani tavannut. Toivotan kaikille ihanaa kesää ja parantumista tästä sairaudesta, pienet muutokset voivat johtaa suurempiin muutoksiin! Koskaan ei kannata luopua toivosta.

Täällä 5 kk täynnä, eikä loppua näy!

Mulla on vähän sama tilanne, tekis mieli ahmia mutta oksentamisen olen päättäny lopettaa lopullisesti. Vaikeaa on välillä, mutta en enää voi mennä takaisin siihen mitä se joskus oli. Onneksi olen kirjoittanu päiväkirjaa, johon voi palata, kun tuntuu ettei mikään mka ole muuttunut. Paljon tsemppiä ja rakkautta kaikille, jotka ovat päättäneet parantua.