Jostain olen kehittänyt sellaisen pelon sinua kohtaan, etten varmaan enää edes pysty puhumaan sulle normaalisti. Kai ne kaikki loukkaukset on jääny jonnekin alitajunnan syövereihin tekemään tuhoaan. Jos siis halusit loukata, niin nyt on pakko myöntää että olet onnistunut. Jännitin välillä sun seurassa muutenkin. Ja kun on ollut muutaman vuoden aikana vähän epästabiilit olosuhteet, niin henkinen kestokyky on alentunut. Siinä tilassa loukkaava käytös tekee pahempaa tuhoa. Ne loukkaukset pitävät kyllä paikkansa ja niihin liittyvät kielteiset tunteet olen käsitellyt jo noin 10 vuotta sitten, eli siinä mielessä ei haittaa vaikka mitä sanoisit. Ainoa vaan, että se pelko tulee sosiaalisiin tilanteisiin meidän välillä.
Pelkään sinua
Häpeän myöntää
7337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Naiselta, mieheltä?
Minkä takia sinun sitten pitää hänet tavata? Eikö se kannattais vältellä sellaista ihmistä, jota pitää pelätä?
Lopeta jo!
Ja soita mulle!
Pliiiiis!
Jos haluat satuttaa jotenkin, niin enempää ei enää vois sattua!!!
Edes pikku, pikku viesti...
Pyydän.
Tai en.
En tiedä.
Sekoan.
Muhun sattuu...
Vähemmästäkin.
Edellinen suhteeni oli sellainen jossa puoliso sai pelkäämään. Käytös paheni vain aikaa myöten. Jokin sisunpoikanen sai keräämään rohkeutta sanoa hänelle että nyt olet mennyt liian pitkälle ja en aio enää sitä sietää. Aluksi hän hämmentyi siitä että nousin häntä vastaan. Mutta hän inhosi sitä niin että teki kaiken vain pahemmaksi välillämme. Opin pitämään puoleni sanallisesti, hän jäi alakynteen
kerta toisensa jälkeen. Lauoin vain totuuksia, hän ei tietenkään pitänyt siitä että alistettu ja mitätön otus tuo hänen vikojaan esiin. Omani kuulin monet kerrat, nekin mitä ei ole, aloin jo uskoa niihin itsekin. Mutta vain hän niin minulle sanoi, ei kukaan muu. Voimallisesti kävin sanoin häntä vastaan ja loppujen lopuksi hän yllätyksekseni tunnusti pahuutensa heikkoudekseen ja pyysi anteeksi. En voi kuitenkaan unohtaa.
Sanan voima. Vihdoin opin pitämään puoleni.
miten joku jaksaa kelailla täällä 10 vuoden takaisia asioita. Täytyy jonkun elämä olla todella pysähtynyt paikoilleen.
Se saattaa olla.