minäkin haluan ,,,,

Että psykologilla käymisellä ei ole mitään HÄVETTÄVÄÄ =) Mut miks ei hävittävääkään =)

Varoitus! Ei kannata mennä kallonkutistajalle, se leimaa loppuelämäksi. Varsinkin jos joutuu vielä pöpilään hoitoon on kunnollinen elämä jo eletty. Pöpilän jälkeen et voi elää enää ikinä normaalia elämää.

hullugaani kirjoitti:

Varoitus! Ei kannata mennä kallonkutistajalle, se leimaa loppuelämäksi. Varsinkin jos joutuu vielä pöpilään hoitoon on kunnollinen elämä jo eletty. Pöpilän jälkeen et voi elää enää ikinä normaalia elämää.

Lue lisää

Miten niin ? Olen itsekin ollut muutaman lyhyen jakson pöpilässä eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta mun elämään. En ole siitä mitään hyötynyt enkä hävinnytkään. Mä vain olin siellä. Lähinnä sen takia pistivät sinne etten tappaisi itteäni.

Pöpilässä ollut ? kirjoitti:

Miten niin ? Olen itsekin ollut muutaman lyhyen jakson pöpilässä eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta mun elämään. En ole siitä mitään hyötynyt enkä hävinnytkään. Mä vain olin siellä. Lähinnä sen takia pistivät sinne etten tappaisi itteäni.

Lue lisää

Minut on kaksi kertaa haettu poliisin avustuksella kotoo pakkohoitoon. Se on leimannut minut loppuelämäksi meidän talon hulluksi mieheksi.

Kun haen töitä, niin kaikki kysyvät missä olen viime kuukausina aikaani viettänyt. Sanon, että pöpilässä olen aikaani viettänyt. No eipä ole pelkoa, että saa töitä enää mistään.

Ainoa toivo on tulevaisuudessa on sairaseläke, jolle koitankin itseni vielä jotenkin keinotella.

Sitä haluan vaan sanoa, että kun pöpiläkierteeseen joutuu, niin paluuta ei entiseen enää ole. Joten älkää missään nimessä menkö turhan päiten edes kallonkutistajalle.

hullugaani kirjoitti:

Varoitus! Ei kannata mennä kallonkutistajalle, se leimaa loppuelämäksi. Varsinkin jos joutuu vielä pöpilään hoitoon on kunnollinen elämä jo eletty. Pöpilän jälkeen et voi elää enää ikinä normaalia elämää.

Lue lisää

Ei sitä mihinkään leimata jos menee pskyiatrille juttelemaan.... Se voi olla hyvinkin helpottava kokemus...

hullugaani kirjoitti:

Minut on kaksi kertaa haettu poliisin avustuksella kotoo pakkohoitoon. Se on leimannut minut loppuelämäksi meidän talon hulluksi mieheksi.

Kun haen töitä, niin kaikki kysyvät missä olen viime kuukausina aikaani viettänyt. Sanon, että pöpilässä olen aikaani viettänyt. No eipä ole pelkoa, että saa töitä enää mistään.

Ainoa toivo on tulevaisuudessa on sairaseläke, jolle koitankin itseni vielä jotenkin keinotella.

Sitä haluan vaan sanoa, että kun pöpiläkierteeseen joutuu, niin paluuta ei entiseen enää ole. Joten älkää missään nimessä menkö turhan päiten edes kallonkutistajalle.

Lue lisää

Miksi sitten kerrot työhaastattelussa olleesi viime aikoina hullujenhuoneella ? En minä ainakaan kertoisi.

Mua ei sentään ole väkisin haettu. Kukaan ystäviäni ja perhettäni lukuunottamatta ei tiedä että käyn psykiatrilla. Eikä saa koskaan tietää ellen sitä itse kerro. Sitäpaitsi hoitohenkilökunnalla on vaitolovelvollisuus. Ja sinä väität sen leimaavan loppuelämän.

Meikkis kirjoitti:

Ei sitä mihinkään leimata jos menee pskyiatrille juttelemaan.... Se voi olla hyvinkin helpottava kokemus...

Psykiatrit tuputtavat vain lääkkeitänsä ja jos ei syö lääkkeitään, niin määrää psykiatri sinut pakkohoitoon. Olet psykiatrin, lääkkeiden ja mielisairaalan välisessä kierteessä mikäli menet juttelemaan ongelmista psykiatrille. Jos lääkehoito ei tuo tuloksia, niin lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan sähköhoitoa, joka tuhoaa aivosoluja ja rappeuttaa muistia.
Parasta olisi jos voisi unohtaa kokonaan oman psyykkisen sairautensa, niin että ei ehtisi joutumaan entistä pahempaan ahdinkoon "sairauden" hoidon seurauksena.

Vaikea kuvitella, että psyykkisen sairastumisen jälkeen voisi enää ikinä elää normaalia elämää. Sairastumisella on kallis hinta etenkin lääketehtaiden varjossa olevien psykiatrien vuoksi. Todellista hoitoa ihmistä ympäröiviin ongelmiin ei edes haluta tarjota. Ainoastaan vaan syötetään erilaisia lääkkeitä ja ajetaan ihmiset eläkkeelle tai hautaan ennen aikojansa.

Pöpilässä ollut kirjoitti:

Miksi sitten kerrot työhaastattelussa olleesi viime aikoina hullujenhuoneella ? En minä ainakaan kertoisi.

Mua ei sentään ole väkisin haettu. Kukaan ystäviäni ja perhettäni lukuunottamatta ei tiedä että käyn psykiatrilla. Eikä saa koskaan tietää ellen sitä itse kerro. Sitäpaitsi hoitohenkilökunnalla on vaitolovelvollisuus. Ja sinä väität sen leimaavan loppuelämän.

Lue lisää

Vaitiolovelvollisuus pätee vain hoitohenkilökunnan ja ulkomaailman välissä. Hoitohenkilökunta voi keskenään juoruta asioistasi.
Kerroin omistavani aseita. Hoitaja ehdotti että veisin aseet poliisiasemalle siksiaikaa, kun pahin kriisi on ohi. En vienyt, koska en olisi ikinä saanut niitä takaisin (luvat olisi peruttu persoonallisuushäiriön perusteella).

Vähän sen jälkeen toinen hoitaja tuli kyselemään, että eiks sun pitänyt harrastaa metsästystä. Kysyin, että kuinka niin. Hoitaja sanoi, että mä vaan aattelin.

hullugaani kirjoitti:

Psykiatrit tuputtavat vain lääkkeitänsä ja jos ei syö lääkkeitään, niin määrää psykiatri sinut pakkohoitoon. Olet psykiatrin, lääkkeiden ja mielisairaalan välisessä kierteessä mikäli menet juttelemaan ongelmista psykiatrille. Jos lääkehoito ei tuo tuloksia, niin lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan sähköhoitoa, joka tuhoaa aivosoluja ja rappeuttaa muistia.
Parasta olisi jos voisi unohtaa kokonaan oman psyykkisen sairautensa, niin että ei ehtisi joutumaan entistä pahempaan ahdinkoon "sairauden" hoidon seurauksena.

Vaikea kuvitella, että psyykkisen sairastumisen jälkeen voisi enää ikinä elää normaalia elämää. Sairastumisella on kallis hinta etenkin lääketehtaiden varjossa olevien psykiatrien vuoksi. Todellista hoitoa ihmistä ympäröiviin ongelmiin ei edes haluta tarjota. Ainoastaan vaan syötetään erilaisia lääkkeitä ja ajetaan ihmiset eläkkeelle tai hautaan ennen aikojansa.

Lue lisää

En tiedä missä olet käynyt mutta hyviä terapisteja on maailma pullollaan!! Heidän tehtävänsä selvittää ongelmasi ja syy ongelmaan... Jos joku pistetään pakkohoitoon niin oletko ajatellut että ehkä se on parhaaksi tälle ihmiselle??? Ei terapisti sinua mihinkään hullujenhuoneelle sulje.... Sulla taitaa olla itselläs huonoja kokemusksia etten sitte tiedä...

hullugaani kirjoitti:

Psykiatrit tuputtavat vain lääkkeitänsä ja jos ei syö lääkkeitään, niin määrää psykiatri sinut pakkohoitoon. Olet psykiatrin, lääkkeiden ja mielisairaalan välisessä kierteessä mikäli menet juttelemaan ongelmista psykiatrille. Jos lääkehoito ei tuo tuloksia, niin lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan sähköhoitoa, joka tuhoaa aivosoluja ja rappeuttaa muistia.
Parasta olisi jos voisi unohtaa kokonaan oman psyykkisen sairautensa, niin että ei ehtisi joutumaan entistä pahempaan ahdinkoon "sairauden" hoidon seurauksena.

Vaikea kuvitella, että psyykkisen sairastumisen jälkeen voisi enää ikinä elää normaalia elämää. Sairastumisella on kallis hinta etenkin lääketehtaiden varjossa olevien psykiatrien vuoksi. Todellista hoitoa ihmistä ympäröiviin ongelmiin ei edes haluta tarjota. Ainoastaan vaan syötetään erilaisia lääkkeitä ja ajetaan ihmiset eläkkeelle tai hautaan ennen aikojansa.

Lue lisää

Kyllä mä olen elänyt normaalia elämää koko ikäni vaikka kakskytvuotta olen ns. kallonkutistajalla kulkenutkin. Lääkkeitä olen syönyt Cipramillia, Doxalia ja nyt Zoloftia. Kohtuullisesti on elämä mennyt. Ystäviä on ja mielestäni suht hyviä koska he tietävät ongelmistani ja hyväksyvät minut. Aika tavallisia ongelmia nää on vaikkei näistä puhuta ääneen kaikissa piireissä.
On täysin järjetöntä mennä kertomaan kenellekään tuttavalle (ystävät joita minulla on pari ovat erikseen) sairaudestani. Siinä tosiaan saa leiman se on totta.