Paniikkihäiriö ja lentokone

Tää on varmasti ollu jo moneen otteesee aiheena täällä, mutta enpä ny lähimain löytäny tämmöstä aihetta. Eli siis minulle puhkesi vuoden sisällä paniikkihäiriö ja nimenomaan kohdistui suljettuihin tiloihin: busseihin, juniin, autoihin, kaupan kassat. Söin hetken lääkkeitä ja nyt jo lopettanut ne ja kaupassa käyn taas normaalisti ja julkisillakin liikkuminen on palautunut normaaliin.

Nyt kuitenkin edessä olisi lomalle lähtö ja lentokoneessapa juuri. Ajatuskin tästä hirvittää ja valvottaa öisin ja ajatuksen ei oikein ajaudu mihinkään muuhun päivisin kun tähän koneeseen vaikka kuinka työnnän niitä pois. (ja tiedän älä työnnä ajatuksia pois...kyllä olen myös käynyt mielessäni läpi että istun itse koneessa mutta en saa kohtausta aikaiseksi harjotukseksi)

Nyt vain harmittaa jos matka joudutaan peruuttamaan kun en uskalla astua koneeseen. Ja onko mielipidettä siihenkään tuleeko tämä lomamatka liian nopeastikkin tämmöiselle toipilaalle joka ei voinut astua edes bussiin puolivuotta sitten. Enkä tietenkään haluaisi antaa otetta paniikkihäiriölle ja estämään elämistäni, mutta ajatus koneesta on vain sanoinkuvaamattoman hirveä. :D

Vinkkejä miten te muut paniikkihäiriöiset olette selvinneet lentomatkoistanne? Ja jos haluatte vielä kertoa vähän kauan ollut paniikkihäiriö jne (ollut esim. samoja ongelmia junissa ja busseissa) :)