anorektikoiden paljastukset!

1. En ole ollut kertaakaan osastolla! Monta kertaa mulle se ehittiin esitellä, mutta sitten paino olikin taas hivuttautunut sen verran ylöspäin että sain jatkaa avohoidossa.

2. Olen ehkä liian kiltti anorektikoksi. Osasyy toipumiseeni avohoidon puolella johtuu siitä, että itkupotkuraivareista huolimatta äitini sai minut pakotettua syömään. Häpesin tätä suuresti.(Mainittakoon että äitini käyttämät menetelmät ovat herättäneet klinikallakin erityisen suurta arvostusta). Nyt toipumisvaiheessa en enää pysty valehtelemaan tai huijaamaan syömisistäni entiseen malliin - aivan liian kilttiä!

3. Akuutissakin vaiheessa söin aina perheen yhteiset ateriat ja usein herkutkin, koska pelkäsin jääväni kiinni laihduttamisesta.

4. Siksipä en kuulukaan niihin "10kg kuussa" anorektikoihin, minä laihduin noin kilon kuussa,loppuvaiheessa tosin nopeammin kuin alussa.

5. Tämä tuskin muuttuisi miksikään vaikka olisinkin laihtunut enemmän, sillä sairaushan ei koskaan ole tyytyväinen, mutta se alin bmi 15.0 tuntuu kovin isolta...

6. Veriarvoni eivät koskaan olleet aivan päin mäntyä, vaikka heikot olivatkin.

7. Painoni nousi varsin vaivattomasti vajaan kilon viikossa, jahka sain kunnon ateriasuunnitelman jonka noudattamista äiti valvoi herkeämättä.

Tässä nyt muutama esimerkki jotka mieleen tulevat. Olkaa ylpeitä kaikki huonot anorektikot! Tämä sairaus ei koskaan anna kiitosta tai onnistumisen tunnetta.

kaiken muun yleisen anorektikon tavan ja oireen olen käynyt läpi paitsi ylimaallisen liikunnan, itsensä lihavana näkemisen alipainoisena ja nesteenpoistajien käytön.