Jos VL tekee syntiä jotain epäuskoista kohtaan, niin voiko hän uskoa tämän synnin anteeksi seuroissa yleisestä saarnasta, koskaan pyytämättä anteeksi tältä jota vastaan on rikkonut? Vaikka tämä olisikin epäuskoinen.
Miten tästä on opetettu?
Miten tästä on opetettu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No tottakai, jos mahdollista, sen tulee pyytää anteeksi, vaikkapa ihan epäuskoselta,,,
"Jos VL tekee syntiä jotain epäuskoista kohtaan, niin voiko hän uskoa tämän synnin anteeksi seuroissa yleisestä saarnasta, koskaan pyytämättä anteeksi tältä jota vastaan on rikkonut?"
Typerä kysymys. Alunperinhän (ja lestadiolaisuuden ulkopuolella) anteeksi pyytäminen on empaattinen ele, jonka tarkoituksena on _nimen omaan_ myöntää, että on tehnyt väärin jotakuta kohtaan ja tehdään sovinto tämän kanssa.
Lestadiolaisuudessa tämä anteeksipyytäminen on vääristynyt oman pistetilin putsaamiseksi. Että ihan seuroissa vaan tehdään parannusta yleisestä saarnasta ettei tarvitse keneltäkään alempiarvoiselta 'epäuskoiselta' anteeksi pyydellä... Ärsyttävää.
Kyllä vl:t ymmärtävät anteeksipyytämisen myös tässä merkityksessä.
Itse asiassa olen jopa huomannut, että esimerkiksi työkavereiden kesken vl saattaa olla ainoa jolla on "kyky" todella pyytää anteeksi. Ei-vl työkaveri saattaa mennä ihan hämilleen, kun vl-ihminen avoimesti tulee kertomaan tehneensä väärin ja pyytää anteeksi.
Mutta inhimillisiä ihmisiä olemme kaikki. Anteeksipyytäminen ei varmasti koskaan ole helppoa.
todella omahyväiseltä. Samoin nuo toisen viestisi "maailman suola" -puheet.
Oletko varma ettei hämilleen meno johdu siitä 'pistetilin putsaus' -mentaliteetista jolla tuota anteeksipyytämistä tai "parannusta" tehdään: voimakkain sanakääntein niin kuin lestadiolaisuudessa on tapana.
Itse käytän 'olen pahoillani' -fraasia asioita korjatessani eikä kukaan mene hämilleen.
Pakko kommentoida tuollaista viestiä.
Avauksessa joku, ilmeisesti ei-vl KYSYY, että pitääkö pyytää rikkomustaan anteeksi siltä, jota vastaan on rikkonut, jos ko. henkilö ei ole vl.
Vastaat että typerä kysymys, ja olen melkein samaa mieltä, mutta toisaalta joku voi olla oikeasti epätietoinen asiasta.
Sitten kuitenkin seuraavassa kappaleessa kirjoitat että vl:ien ei tarvitsisi tehdä niin, vaikka kukaan vl ei ollut asiaan vielä vastannut.
Pahinta oli se, että olit väärässä. Rikkomus tulee tietysti korjata sen kanssa, jota vastaan on rikkonut, riippumatta siitä onko kyseessä vl tai ei-vl. Yleisestä saarnasta saa omalle uskolleen vahvistusta, että kaikki synnit SAA USKOA anteeksi. Mutta siitä huolimatta rikkomus tulee korjata sen kanssa, jota vastaan on rikkonut. Tämän pitäsi olla itsestään selvää.
"Että ihan seuroissa vaan tehdään parannusta yleisestä saarnasta ettei tarvitse keneltäkään alempiarvoiselta 'epäuskoiselta' anteeksi pyydellä... Ärsyttävää. "
Tämä oli alkup. viestiin kohdistuvaa sarkasmia.
Asioiden pahoitteleminen, kun siihen on aihetta, ei varmasti ole huono asia. Joskus voi kuitenkin olla paikallaan todellinen anteeksipyyntö.
En parhaalla tahdollanikaan ymmärrä, miten maailman suolana oleminen voi olla omahyväistä, kun se ymmärretään kristillisessä merkityksessä, suurella arkuudella ja itselle siitä ansiota keräämättä, uskon väistämättömänä hedelmänä eikä ansaintamielessä tapahtuvana? Tuo tulee täysin Raamatusta.
todellinen anteeksipyyntö?
"En parhaalla tahdollanikaan ymmärrä, miten maailman suolana oleminen voi olla omahyväistä, kun se ymmärretään kristillisessä merkityksessä, suurella arkuudella ja itselle siitä ansiota keräämättä, uskon väistämättömänä hedelmänä eikä ansaintamielessä tapahtuvana?"
Simppelisti: ensin sanot olevasi 'maailman suola' ja perään olevasi nöyrä. Olisiko kyseessä itsensä alentamalla ylentäminen?
Vl:t opettavat, että tällaisissa tilanteissa pitää ehdottomasti pyytää anteeksi siltä, jota vastaan on rikottu. Hieman tähän liittyy myöskin se, miten vl:t opettavat siihen Raamatun kohtaan liittyen, jossa sanotaan, että "te olette maailman suola" tai jotakin sinne päin. Tämä ymmärretään niin, että kristityn on maailman keskellä toimittava oikein. (nythän ei keskustella siitä, pitääkö autuus ansaita omilla töillä vai ovatko ne uskon hedelmä, siihen en nyt puutu, joten anteeksi huonosti muotoillut lauseet). Seuraava kysymys tässä yhteydessä on: jos suola tulee mauttomaksi, millä sitten suolataan? Tällä ymmärretään tosin paitsi yllä mainittu asioiden sopiminen (myös) ei-vl:ien kanssa, niin myöskin uskonelämässä harhautuneen ihmisen "korjaavat toimenpiteet". Jos siis vl harhautuu maailman keskellä toimintaan, joka on omiaan pilaamaan vl:ien "suolan makua", niin olisi oikein korjata tällaisetkin asiat.
Toisaalta sitten "sopimaton" asia sen kummemmin vl:n kuin ei-vl:nkään kanssa ei ketään kadota, jos jaksaa uskoa evankeliumin kohdalleen. Tämä tarkoittaa lähinnä sellaisia tilanteita, että "vastapuoli" on esimerkiksi kuollut. Tällä ei kuitenkaan saa missään olosuhteissa perustella asian hoitamatta jättämistä.
Näin minä tämän ymmärrän. Anteeksi hieman jäsentymätön vastaus, juuri nyt on työelämän puolelta niin paljon vaatimuksia, ettei edes lestadiolaisuuspalstalle ehdi kunnolla kirjoittaa;-).